Tämä nyt ei tietysti liity helluntailaisuuteen, satun tässä herätysliikkeessä kuitenkin olemaan.
Ystävää en ole saanut tai ei vaan kohdalleni sattunut jonka kanssa voisi jakaa elämää.
Pintapuolisia ns ystävyyksiä että voidaan kuulumidia vaihtaa seurakunnassa.
Onko kokemusta?
Ystävää en ole saanut tai ei vaan kohdalleni sattunut jonka kanssa voisi jakaa elämää.
Pintapuolisia ns ystävyyksiä että voidaan kuulumidia vaihtaa seurakunnassa.
Onko kokemusta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei ole kokemusta ystävistä. Tarviiko sellaista nykyaikana? Onhan meillä netti ja televisio, terveydenhuolto ja Kela. Niiden kanssa pärjäilee hyvin.
Ihminen useimmiten kaipaa syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen, ihmisen, jonka kanssa tuntee ystävyyttä; joka muistaa ja haluaa olla yhteydessä; johon luottaa erityisesti; jonka kanssa voi jakaa asioita, niin iloja kuin surujakin puhuen, hengellisistäkin asioista; jonka kanssa tehdä asioita yhdessä; jolta voisi saada mahdollisesti joskus vaikka halauksen.
En tiedä onko aloittajalla puolisoa, mutta siitä huolimatta ihminen kaipaa muitakin ihmisiä elämäänsä, ensisijassa ystäviksi varmaan niitä oman sukupuolen edustajia.
En myöskään tiedä onko aloittajalla seurakunnan ulkopuolelta ystäviä, ja kaipaisi niitä myös seurakunnan piiristä, uskovien keskuudesta vai eikö ole muualtakaan.
Minulla on oma yhden hengen vapaaseurakunta ja ihan oma elämänkatsomukseni. En kaipaa sellaista ystävää, joka alkaa ehdollistamaan uskontonsa mukaisesti. Ja jos totta puhutaan, ei kaikilla ihmisillä ole tarvetta kuulua porukoihin, ei seurakuntiin eikä puolueisiin, ei edes harrastuspiireihin tai urheilujoukkueisiin. Moni haluaa kuollakin yksin.
Jeesusta parempaa ystävää kukaan ei tarvitse.
Mutta tarvitsee yleensä ihmisystäviäkin
Jeesus on ystävä, joka ei ole jatkuvasti häiritsemässä kun ihminen haluaa vetäytyä omiin oloihinsa. Jotkut läheisriippuvuusjuopuneet on jatkuvasti riesana tekstiviestein, soitoin häiritsemässä usein.
Jeesuksesta ei ole hyötyä silloin, kun ihminen on rakennettu kaipaamaan lihaa ja verta olevaa ystävää joka kuuntelee pöydän toisella puolella ja vastailee, ja jonka kanssa voi halata ja nauraa yhteisille asioille ja analysoida ja kommentoida maailman menoa. Jeesus on hyvin hiljainen mies joka vain katsoo sivusta.
Elämän jakaminen, jos puolisoa etsit, se on elämänpituinen haaste- myötä ja vastamäessä.
Sen jakaja kannattaa etsiä --samanmielisyydestä---....
Kokemus- lähes 50vuotta ja kuolema. tavallaan uusi- kahden vuoden surujakson jälkeen valoa on nähtävissä ja nimetön jo kantaa merkintää...
Mutta, molempien pitää kantaa tätä haastetta yhdessä elämään. Se kannattaa sopia ja muistaa itse- että ei omista toista- vaan rakkaus on tämä side ja on valmis yhteisesti jakamaan jopa kotityöt.
Puoliso ei ole omien halujen ja asioiden tyydyttäjä. Sitä ei rakkaus ole.
Ajatus, saan rakastaa häntä, tuli mitä tuli vastaan, jopa niin, että se yhteinen matka voi haastaa jopa elämää siten, että tapaa hänet haudalla viimeisenkerran, kun vie kukat.
Puolisoa en etsi, sellainen on.
Kirjoitat viisaasti.
Ai sinua saastaista Saatanan ääntä!
Jos väität sanomaani Saatanan ääneksi, olet saattanut syyllistyä mitä vakavampaan syntiin. Tee siis vielä parannus jos voit ja rukoile Jeesusta sydämesi Herraksi!
Sinä häpäiset poisnukkunutta puolisoasi. Tee parannus ja ajattele asiaa syvällisemmin.
vastaan kirjoittaja, kun kehotit parannukseen.
Perustele väitteesi. Hoidin sairastuneen puolisoni viimeiseen hengenvetoon asti.
Rakkaus- oli liittomme perusta.. ja lähtökohta- samamielisyys, johon se rakentui..
Liitto on päättynyt ja elämä jatkuu. Siksi olen vapaana löytänyt samanmielisen Herran edessä, eikä meillä ole häpeämistä.
Kiitämme rakkaudesta ja elämästä, koska sijaisemme on kohde- elämässä, siten kolmisäikeinen lanka.
Okei- toivottavasti ystäväpiirisi on sitä, mitä haet.
Monella- kun ikää tulee ja ystävät harvenevat kuolemien kautta, sitten alkaa tavallaan se haaste- elämään. Olen nähnyt ja näen tämänkin kentän - monen surun, ei ole ketään, joka kävisi katsomassa.
Nuoret, mikä on tietenkin heidän elämänsä, sellainen ystävyystapaaminen on ehkäpä seurakunnallinen, ts. mennä katsomaan ja kuuntelemaan heidän hengellisen antinsa viestejä.
Siunausta- sinulle ja puolisollesi....
Mitä ajattelet edesmenneen puolisosi ajattelevan asiasta ja toimintatavoistasi? Eikä omatunnon ääni ollenkaan soimaa vai oletko jo onnistunut sen itsessäsi sammuttamaan?
Ajattelitko, että sinulla on taivaassa useampia vaimoja kuten muslimeilla? Tosiuskova kristitty avioituu elämässään YHDEN kerran ja liitto on ikiaikainen, se ei pääty edes kuoleman edessä.
Sinä olet julkijumalaton. Todennäköisesti et voi enää pelastua, niin syvällä synnin saastassa möyrit.
Mitä yrität sanoa? Julkijumalaton? Jeesus on elämäni Herra ja Kuningas. Mistä ihmeestä olet päätellyt, että olisin julkijumalaton? Vaikka miten yritän, en ymmärrä ajatustasi tässä kohtaa.
Ihmisellä on tarve puhua tavallisista elämän asioista, ystävyys ei onnistu kenen kanssa tahansa, pitää jolla se jokin luonteissa joka yhdistää.
näin se on.
Tuohan on yleinen ilmiö yhteiskunnallisesti, ei vain seurakuntien sisällä.
Ystävyyteen tarvitaan paljon sellaista, että asioista ymmärretään samalla tavoin ja koetaan olevan jotain minkä vuoksi toisten seurassa viihtyy. Vikahan voi olla osottain tsessämme ja tavassamme olla, kaikkien ole helppo olla sosiaalisesti ja vaikka näennäisesti osaisi esittää roolinsa, pintaa syvemmältä voi olla yksinäinen.
Joskus ihmissuhteet voivat vaikuttaa niin, ettei ne tuota hyvää oloa ja kuormittavat. Olin jokin aika sitten miehen puolen sukulaisten luona kyläilemässä. Minulla oli alaikäinen lapsikin mukana. Iltaa kohden ...muut naiset menivät sanomaan ja paljuilemaan. Istuin olohuoneessa, ilman aikuisten seuraa. Siinä kökötin sohvalla pitkän aikaa. Puoliso kävi olohuoneessa kyllä, istui puoli tuntia viereisessä tuolissa istumassa lonkeropurkki kädessä, eikä sanonut juuri sanaakaan. En ollut itsekään juttutuulella. Joitain sululaismiehiä oli selvästi jo päihtyneenä keittiössä, isoääniswsti juttelivat. Ei tullut mieleenikään liittyä juttuihin mukaan. Siinä istuin aikani ja lähdin lapsen kanssa kotiin autollamme. Puoliso halusi jäädä sinne sanomaan, oli ottanut jonkun juomankin. Kenen vika etten viihtynyt? Ei varmaan kenenkään, mutta tunsin ulkopuolisuutta, vihaakin jne. Ihmissuhteet ovat tällaisia. Olin vihainen puolisolleni, hän ei ymmärtänyt miksi eli syy oli jälleen minussa. Ehkä syy ei ollut kenessäkään loppuviimein. Ainahan olen heidän seurassaan ollut niin, että he ovat esim. mökkeilemässä grillanneet ja viettäneet aikaa ja minä olen suuren osan ollut jossain yksin nukuttamassa lapsiani. Jotkin asiat vain ovat miten ovat, eikä ne muuksi muutu. Onko minulla ollut hauskaa, ei, mieluummin olisin ihan kotona yksin. Ihminen tarvitsee myös sellaista aikuisseuraa, jossa voi keskustella ja jakaa asioita pintaa syvemmältä.
Olen tottunut yksinäisyyteen. Minulle voidaan työelämässä sanoa, että olen hyvä tyyppi, mutta ilmeisesti en tarpeeksi hyvä, koska ei minulla ole kuin hyvän päivän tuttuja. Ehken osaa ihmissuhdejuttuja. Siksi kait tällä palstallakin ihmettelen maailman menoa.
Mutta ei niitä seurakunnistakaan ystäviä löydy, samat lainalaisuudet ovat sielläkin, vaikkei kukaan juo. Koin erilaisuutta myös uskovien seurassa aikoinaan.
Lightning
Puoliso voi olla ystävä mutta ehkä harvinaista. Olen huomannut kun juttelen jotakin mulle tärkeää asiaa, puoliso vastaa ihan muuta eli ei hajuakaan että olisi kuunnellut. Niin, hän on se liiton miespuolinen.
Varmaan ei ole ihme että kaipaan ystävää. On ollut elämässä ystäviä joten tiedän mitä hyvää he tuovat elämään.
Aloittaja.
Minusta on erikoista ettei puolisoa pidetä ystävänä. Mitä se sitten on? Minulle puolisoni on ystävä. Olisin varmaan jo lähtenyt suhteesta, jos ei välittäisi ystävänä. Onko sitten se ystävä sellainen, joka täyttää niitä tarpeita (enkä tarkoita lainkaan mitään seksuaalista tarvetta), joita kaipaa elämälleen ? Voi olla joskus niinkin, että sen toisen ihmisen hyvät puoletkin, voivat jossain määrin haitata suhdetta. Esimerkiksi liiallinen kiltteys, voi myös joskus rasittaa suhdetta, jos toinen ei voi esimerkiksi turvallisesti suuttua niin, ettei toinen pakene vaikenemiseen jne. Joskus joku toinen ihminen tarvitsisi vahvempaa ja toinen vähemmän vahvaluonteista. On ikävää, jos ihmiset joutuvat arvailemaan toistensa ajatuksia. Mutta, kun ihminen on tuntenut toisen jopa parikymmevuotta, niin onhan se aina ystävyyttä. Se on vain ehkä toisenlaista ystävyyttä kuin voisi olla, on monenlaisia ihmissuhteita. Puolisoiden kesken suhteen haitaksi voivat tulla lapset, kasvatusasiat ja muu yhteiselo.
Lightning
Sama homma itsellä kuin aloittajalla. Herra johdatti minulle sitten ystävän naapuriseurakunnasta, koska helluntaiseurakunnassa ei ollut yhtäkään, josta olisi ystäväksi ja tukijaksi ollut yksityiselämääni, jolle haluaisi henkilökohaisia asioitaan kertoa ja jonka haluaisi päästää omaan kotiinsa.
Helluntailaiset keskittyvät vain seurakunnan tilaisuuksiin, joissa he rukoilevat . Jokaisen järki sanoo, ettei semmoisella jokapäiväistä elämää eteenpäin kukaan jaksa. Ihmiset tarvtsevat kunnollisia suhteita toisiin uskoviin, eikä se, että joku rukoilee puolestasi seurakunnassa, ole mikään ihmissuhde, vaan hengellinen palvelus.
Itse en käy edes rukoiltavana hellareilla, koska oman paikkakuntani h-srk on tunnettu pahanpuhujista, selän takana puhumisesta, juoruamisesta ym. negatiivisesta. 🤭 Ei ole sellaista luottamusta heihin, että uskoisin asioitani jollekin siellä. On kokemusta siitä, että kun olen jotain tavanomaista sanonut jollekin, niin se on pian muittenkin tiedossa. Olisin täysi pöhkö, jos jotain oleellisempaa alkaisin siellä kertoilla.
Uskovat häipyvät palstoilta aina kun Seiskalta tulee joku tietty ohjelma.
homo-ohjelmia ovat lähes kaikki kanavat tulvillaan. homot etsimässä ja ostamassa itselleen asuntoa on oikein teemana.
Jos vaimo puhuu paljon tai nalkuttaa, silloin mies oppii olemaan kuuntelematta.