Palstalla vielä joku aika sitten hohhailtiin, että jos luovutamme luonnonvarojamme läntisten maiden käsiin, niin se takaa meille sotilaallisen avun, jos Venäjä hyökkää.
Katselin tuossa juuri videota, jossa oli käyty läpi Ukrainan ja USA:n suhteiden lähihistoriaa. Me tiedämme Hunter Bidenin kutsumisen ukrainalaisen kaasufirman palvelukseen. Mutta siitä taas ei välttämättä ole kovin paljon Suomessa kerrottu, että Rudy Giuliani liikuskeli Ukrainassa Trumpin asialla ja solmi hyvin läheisiä suhteita oligarkkeihin. Ja samalla ymmärsin eräitä asioita.
Ymmärsin, miksi juuri Donald Trump lähetti pst-ohjuksia Ukrainalle jo kauan ennen nykyistä hyökkäystä. Ja miksi vain niitä. Ja ymmärsin myös kaikki erilaiset rauhankuviot, joita hän on yrittänyt.
Trumpilla todennäköisesti on taloudeliisia etuja valvottavanaan Ukrainassa. Hänellä saattaa olla myös taloudellisia siteitä Venäjälle, niin lämpimät hänen välinsä ovat olleet Venäjän Federaation presidenttiin. Sota tarkoittaa tulonmenetyksiä ja tulevaisuuden suunnitelmien siirtymistä tai raukeamista. Siks hän puhuu siitä, miten kauheaa on, kun ihmisiä kuolee sodassa. Hän tarkoittaa tietenkin taloudellisia tappioita. Säästääkseen rahansa ja estääkseen rakentamaansa taloudellista iimperiumia romahtamasta Ukrainassa hän tarvitsisi sinne rauhan heti. Mitä nopeammin, sen parempi.
MIksi hän sitten antoi toimittaa pst-aseita? Luodakseen pelotteen, ettei Venäjä uskaltaisi hyökätä. Hän tiesi, että Venäjän sodankäynti perustui tankkeihin. Miksei hän sitten varustanut Ukrainaa enemmän? Koska hän ei halunnut sotaa. Ei hän halunnut, että Ukraina alkaisi vallata Itä-Ukrainaa takaisin. Ukrainan tuli siis olla riittävän heikko, mutta toisaalta myös sen verran vahva, että Venäjäkään ei uskaltaisi hyökätä.
Trump laski väärin, ja Venäjän hyökkkäsi. Tai oikeastaan hän laski oikein, Ukraina säilytti itsenäisyytensä ja onnistui tuhoamaan panssarit ja jäädyttämään rintaman paikoilleen. Koska kävi kuten kävi, Trumpin ainoa tavoite siitä eteenpäin oli vain palauttaa hyökkäystä edeltänyt hedelmällinen tilanne, siis rauha.
Monelle Suomessa tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että emme enää ole Kylmässä sodassa. USA ei edes Kylmän sodan aikana pelännyt itäisen naapurimme hyökkäävän Alaskan kautta ja valtaavan maan. Koko Kylmässä sodassa oli kysymys ideologisesta yhteenotosta. Nyt ei ole ja siksi melkoinen osa länttä ei ole halukas osallistumaan Ukrainan puolustamiseenkaan.
Miten sitten länsimaiset taloudelliset edut vaikuttaisivat Suomessa? Varmaankin samalla tavoin kuin Ukrainassa. Venäjä ei ole ideologinen uhka. Suuri joukko länsimaisia yrityksiä toimi Venäjällä, ennen kuin länsi asetti pakotteita. Yrityksiä ei siellä uhannut mikään. Ukrainassa usalaisille yrityksille sopii hyvin, että kansalliset kysymykset hoidetaan niin, että Venäjä saa mitä haluaa ja vastaavasti se takaa yrityksille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa. Samoin se menisi Suomessakin.
Rahamiehet tuntevat toisensa. Heitä ei kiinnosta, mille maalle jokin läntti maata kuuluu, tai mitä kieltä missäkin saa puhua. Heitä kiinnostaa vain se, että toimintaympäristö on vakaa, pyörät pyöritävät ja markkinat vetävät. Venäläisillä ja amerikkalaisia rikkailla ei ole mitään syytä vihata toisiaan, eikä kilpailla samoista markkinoista, heillä on paljon suuremmat intressit tehdä yhteistyötä tienatakseen entistä enemmän kummatkin.
Kansalliset ja suuren rahan taloudelliset edut harvoin kohtaavat, ainakaan vieraalla maaperällä. Kylmän sodan propagandan sekoittamassa päässä ne voivat niin tehdä, mutta siitä ei välttämättä hyvää seuraa.
On erittäin surkuhupaisaa, kuinka Suomessa nuoremmatkin sukupolvet ovat imeneet jotkut 1980-luvun propagandaelokuvat kuten Rambo-sarjan niin, että kuvittelevat Yhdysvaltojen ja Venäjän olevan jotain Raamatullisia viholliskansoja. Jos elokuvien tollottamisen välissä olisi tullut luettua edes sitä koulun historiankirjaa, olisi selvinnyt, että USA ja Venäjä ovat kahdessa maailmansodassa taistelleet samalla puolella ja tukeneet toisiaan. Venäläinen imperialismi ei ole koskaan ollut uhka Yhdysvalloille ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kommunismi oli. Suomessa asia oli toisinpäin. Pelon ja toiveajattelun yhdistelmä saa ihmiset näkemään harhoja, elokuvissakin.
Katselin tuossa juuri videota, jossa oli käyty läpi Ukrainan ja USA:n suhteiden lähihistoriaa. Me tiedämme Hunter Bidenin kutsumisen ukrainalaisen kaasufirman palvelukseen. Mutta siitä taas ei välttämättä ole kovin paljon Suomessa kerrottu, että Rudy Giuliani liikuskeli Ukrainassa Trumpin asialla ja solmi hyvin läheisiä suhteita oligarkkeihin. Ja samalla ymmärsin eräitä asioita.
Ymmärsin, miksi juuri Donald Trump lähetti pst-ohjuksia Ukrainalle jo kauan ennen nykyistä hyökkäystä. Ja miksi vain niitä. Ja ymmärsin myös kaikki erilaiset rauhankuviot, joita hän on yrittänyt.
Trumpilla todennäköisesti on taloudeliisia etuja valvottavanaan Ukrainassa. Hänellä saattaa olla myös taloudellisia siteitä Venäjälle, niin lämpimät hänen välinsä ovat olleet Venäjän Federaation presidenttiin. Sota tarkoittaa tulonmenetyksiä ja tulevaisuuden suunnitelmien siirtymistä tai raukeamista. Siks hän puhuu siitä, miten kauheaa on, kun ihmisiä kuolee sodassa. Hän tarkoittaa tietenkin taloudellisia tappioita. Säästääkseen rahansa ja estääkseen rakentamaansa taloudellista iimperiumia romahtamasta Ukrainassa hän tarvitsisi sinne rauhan heti. Mitä nopeammin, sen parempi.
MIksi hän sitten antoi toimittaa pst-aseita? Luodakseen pelotteen, ettei Venäjä uskaltaisi hyökätä. Hän tiesi, että Venäjän sodankäynti perustui tankkeihin. Miksei hän sitten varustanut Ukrainaa enemmän? Koska hän ei halunnut sotaa. Ei hän halunnut, että Ukraina alkaisi vallata Itä-Ukrainaa takaisin. Ukrainan tuli siis olla riittävän heikko, mutta toisaalta myös sen verran vahva, että Venäjäkään ei uskaltaisi hyökätä.
Trump laski väärin, ja Venäjän hyökkkäsi. Tai oikeastaan hän laski oikein, Ukraina säilytti itsenäisyytensä ja onnistui tuhoamaan panssarit ja jäädyttämään rintaman paikoilleen. Koska kävi kuten kävi, Trumpin ainoa tavoite siitä eteenpäin oli vain palauttaa hyökkäystä edeltänyt hedelmällinen tilanne, siis rauha.
Monelle Suomessa tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että emme enää ole Kylmässä sodassa. USA ei edes Kylmän sodan aikana pelännyt itäisen naapurimme hyökkäävän Alaskan kautta ja valtaavan maan. Koko Kylmässä sodassa oli kysymys ideologisesta yhteenotosta. Nyt ei ole ja siksi melkoinen osa länttä ei ole halukas osallistumaan Ukrainan puolustamiseenkaan.
Miten sitten länsimaiset taloudelliset edut vaikuttaisivat Suomessa? Varmaankin samalla tavoin kuin Ukrainassa. Venäjä ei ole ideologinen uhka. Suuri joukko länsimaisia yrityksiä toimi Venäjällä, ennen kuin länsi asetti pakotteita. Yrityksiä ei siellä uhannut mikään. Ukrainassa usalaisille yrityksille sopii hyvin, että kansalliset kysymykset hoidetaan niin, että Venäjä saa mitä haluaa ja vastaavasti se takaa yrityksille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa. Samoin se menisi Suomessakin.
Rahamiehet tuntevat toisensa. Heitä ei kiinnosta, mille maalle jokin läntti maata kuuluu, tai mitä kieltä missäkin saa puhua. Heitä kiinnostaa vain se, että toimintaympäristö on vakaa, pyörät pyöritävät ja markkinat vetävät. Venäläisillä ja amerikkalaisia rikkailla ei ole mitään syytä vihata toisiaan, eikä kilpailla samoista markkinoista, heillä on paljon suuremmat intressit tehdä yhteistyötä tienatakseen entistä enemmän kummatkin.
Kansalliset ja suuren rahan taloudelliset edut harvoin kohtaavat, ainakaan vieraalla maaperällä. Kylmän sodan propagandan sekoittamassa päässä ne voivat niin tehdä, mutta siitä ei välttämättä hyvää seuraa.
On erittäin surkuhupaisaa, kuinka Suomessa nuoremmatkin sukupolvet ovat imeneet jotkut 1980-luvun propagandaelokuvat kuten Rambo-sarjan niin, että kuvittelevat Yhdysvaltojen ja Venäjän olevan jotain Raamatullisia viholliskansoja. Jos elokuvien tollottamisen välissä olisi tullut luettua edes sitä koulun historiankirjaa, olisi selvinnyt, että USA ja Venäjä ovat kahdessa maailmansodassa taistelleet samalla puolella ja tukeneet toisiaan. Venäläinen imperialismi ei ole koskaan ollut uhka Yhdysvalloille ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kommunismi oli. Suomessa asia oli toisinpäin. Pelon ja toiveajattelun yhdistelmä saa ihmiset näkemään harhoja, elokuvissakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Trump: "Laitamme Amerikan ensimmäiseksi"
Hän on nationalisti oman maansa suhteen, muualla hänelle on tärkeää vain hänen omat taloudelliset etunsa.