Suomen työttömyysluvut Euroopan surkeimpia – myös Ruotsilla menee huonosti
Työttömiä on Suomessa nyt enemmän kuin melkein missään muussa Euroopan maassa. Myös Ruotsin työttömyysaste nousi Euroopan kyseenalaiseen kärkijoukkoon.
Ruotsilla oma valuutta, joten sen avulla pärjää Suomea paremmin.
https://yle.fi/a/74-20186105
Työttömiä on Suomessa nyt enemmän kuin melkein missään muussa Euroopan maassa. Myös Ruotsin työttömyysaste nousi Euroopan kyseenalaiseen kärkijoukkoon.
Ruotsilla oma valuutta, joten sen avulla pärjää Suomea paremmin.
https://yle.fi/a/74-20186105
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heti kun Satosesta tuli Työvoima ministeri , työttömyys alkoi nousta. Kokoomusta naurttaa ,ähä kutti saaiinpa kansa polvilleen. Suomalaiset ovat niin alistettuja ,etteivät uskalla tai jaksa käydä edes mielenosoitukseen. Olisi se valtabva määrä Eduskuntatalon edessä kun 300tuhttaa työtöntä seisoisi Eduskuntatalon edessä. Mutta eihän Suomalsiet viitsi. Olen tasan varma jos olisi työväen puolueen johdodoassa mielenosoittajat huutaisi jo .
Kyllä.
Tilanne on nyt hyvin samanlainen kuin oli 1990-luvun alussa. Sodan ja öljyn lievän puutteen aiheuttama maailmanlaajuinen, tai tällä kertaa ainakin länsimaiden laajuinen, taantuma, joka meillä täällä Suomessa on kahdesta syystä pahempi kuin muualla:
- idänkaupan vähenemisen vaikutuksesta
- oman valuutan puutteen takia, joka estää normaalit korjausliikkeet
Aivan samoin kuin finanssikriisistä 2008 Ruotsi nykin selviää lamasta vähemmin vaurioin ja toipunee aika pian normaaliin kehitykseen, koska sillä on oma valuutta, joka joustaa tarpeen mukaan. Suomihan ei tarkkaan ottaen oli vieläkään toipunut täysin 20 vuotta sitten tapahtuneesta kriisistä kun nyt jo uutta pukkaa.
Se, että tilanne on hyvin samanlainen kuin 1990-luvun alussa, ei tietenkään ole mikään ihme. 1990-luvun alun kriisiin johti nimenomaan vahvan markan politiikka, jonka idea oli, että markan ei anneta heiketä, eli ei devalvoida enää koskaan. Se johti, ullatus ullatus, valtavaan velkaantumiseen ja ensimmäisen kansainvälisen kriisin kohdatessa jättityöttömyyteen, joka velkaannutti myös valtion niin paljon, että edelleen osa valtionvelasta periytyy tuolta ajalta, vaikka uuttakin on sen jälkeen ehditty ottaa parinkin, kohta jo kolmannenkin kriisin verran.
Kun valuutta ei jousta, joustaa jokin muu. Se jokin muu ei ole palkkataso, joten se on työllisyys. Työllisyyden huonontuessa tosin pidemmän päälle joustaa myös palkkataso jonkin verran. Kun työllisyys joustaa, velkaantuu valtio, joka työttömät joutuu elättämään.
Devalvaatiot eivät olleet syy velkakriisiin 1990-luvun alussa, vaan markan vakaa arvo, joka mahdollisti velan oton (markkinoiden vapauttamisen ohella). Kelluva valuutta ei koskaan olisi johtanut niin syvään kriisiin, koska se olisi heikentänyt markkaa jo paljon aikaisemmin ja pakottanut vähentämään yksityistalouksien velkaantumista.
Mutta Paavo Lipponen päätti käyttää kriisiä hyväkseen niin paljon kuin mahdollista ja valehteli kaikkien ongelmien johtuneen devalvaatioista ja paratiisin laskeutuvan maan päälle kun devalvaatioista päästäisiin. Niistä oli silloin jo päästykin Ahon hallituksen asetettua markan kellumaan, jonka jälkeen talous alkoi toipua yhdessä yössä. Se ei kelvannut Lipposelle, joka halusi vahvan markan kaltaisen tilanteen, jossa valuutan arvo ei heikkene koskaan ja tärkeää kai oli myös "mennä länteen", ehkä siksi, että Suomen kautta kulkenut venäläinen rahakin halusi sinne.
Niinpä siis liityttiin euroon, joka ei koskaan jousta meidän tarpeidemme mukaan, koska olemme liian pieni talous vaikuttaaksemme euron arvoon ja siitä syystä euro vaikuttaa meidän talouteemme. Tärkeintä oli saada valuutta, jota ei voi devalvoida.
Niinpä sitten 1990-luvun tapahtumat nyt toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kunnes olemme ensin samassa tilassa kuin Italia ja pian sen jälkeen samassa tilassa kuin Kreikka. Vahvan metsäteollisuutemme ansiosta siihen toki voi mennä vielä aikaa ja välissä voi olla myös jonkin sortin nousukausikin, mutta pidemmän aikavälin trendi on selvä. Talous nimittäin toimii niinkuin se toimii, ei niinkuin sen haaveillaan tai uskotaan toimivan.
Ideologiat ovat kauniita, ja suuria linjoja vedettäessä myös erittäin tarpeellisia. Mutta sitten on koko joukko asioita, kuten valuuttajårjestelmien toiminta, joissa ideologiat ovat täysin tarpeettomia ja aina kun niitä niihin tungetaan, äärimmäisen vahingollista typeryyttä. Ja aina kun ideologioita toteutetaan, on syytä ymmärtää realiteetit ensin, muuten toteutus menee munilleen vaikka itse ideologia olisikin ihan hyvä.
Devalvaatio ei ole moraalinen kysymys, vaikka Kari Nars niin itkikin. Valuutta, jonka arvo vain kohoaa, ei pidä hintoja alhaalla ja kaikkein vähiten se estää "tulonsiirrot köyhiltä rikkaille". Joustamattoman valuutan "hintavakaus" johtaa nimenomaan tuloerojen kasvuun, kuten kuka tahansa voi huomata. Se toki johtaa myös siihen, että enemmistö eli keskiluokka pysyy köyhempänä, joten vertailut maiden välillä eivät ole niin yksiselitteisiä kuin mielellään esitellään. Talous ei ole (pelkkää) luokkataistelua eikä kiinninaulattu valuutta ainakaan ole keino, jolla köyhät luokkataistelunsa voittavat.