Terveeks, laihat ja lihavat!
Tapasin eilen kaupungilla vyöryessäni erään bodarin, joka alkoi vittu***maan ylipainostani ja mainosti omaa trimmattua kroppaansa. Kaljupää kolossi kehui nostavansa penkistä lähes 200 kiloa. Vaan kyllä meni jätkä hiljaiseksi kun kerroin nostavani päivittäin liki 320 kiloa penkistä! Joka ikinen kerta, kun jaksan nousta tuolista, nostan 320 kiloa suomalaista läskiä suorille jaloille! Enkä käy edes salilla treenaamassa joten se nostaa suoritukseni arvoa.
Ja kyllä meikäläisessäkin on urheiluhenkeä: juoksin testimielessä 100 m eilen ja aika oli paljon kovempi kuin luulinkaan; 6 minuuttia ja 25 sekuntia! En edes muista milloin viimeksi juoksin noin kovan ajan sadalla metrillä. En kyllä muista sitäkään, milloin viimeksi ylipäätään juoksin... No, joka tapauksessa tänään on ollut hiukan paikat kipeänä tuosta tempauksesta, ja vasemman jalan lapikkaani murtui varresta juoksun loppuvaiheessa. Ei muuta kuin kenkäkauppaan jahka pystyn taas kävelemään. Kyllä tuo juokseminen jollakin pervolla tavalla piristi minua. Ja pitkästä aikaa naisten päät kääntyivät kun mennä kolistelin ja lyllersin jalkakäytävällä. Tuskin he ihastellen minua katselivat, mutta pääasia että keräsin katseita.
Ja tuhannet anteeksipyyntöni sille mummolle, jonka Skodan sivupeilin minä eilen repäisin irti huitoessani. Olin niin juoksun huumassa etten ehtinyt vetää kättäni sivuun tarpeeksi nopeasti. Korvaan kyllä kaiken, jahka rahatilanteeni hieman paranee. Ja suuri, erittäin suuri, kiitos sille nuorelle hoitsunaiselle, joka elvytti minut juoksun päätteeksi. Tein sen virheen, että juoksin ilman välitankkausta ja verensokerini pääsi pelottavan alas, siitä tuo pyörtyminen. Ensi kerralla otan eväät matkaan kun lähden vetämään sataa metriä.
Ei minulla tämän kummempaa. Humppisia huuhaan naisille!
Tapasin eilen kaupungilla vyöryessäni erään bodarin, joka alkoi vittu***maan ylipainostani ja mainosti omaa trimmattua kroppaansa. Kaljupää kolossi kehui nostavansa penkistä lähes 200 kiloa. Vaan kyllä meni jätkä hiljaiseksi kun kerroin nostavani päivittäin liki 320 kiloa penkistä! Joka ikinen kerta, kun jaksan nousta tuolista, nostan 320 kiloa suomalaista läskiä suorille jaloille! Enkä käy edes salilla treenaamassa joten se nostaa suoritukseni arvoa.
Ja kyllä meikäläisessäkin on urheiluhenkeä: juoksin testimielessä 100 m eilen ja aika oli paljon kovempi kuin luulinkaan; 6 minuuttia ja 25 sekuntia! En edes muista milloin viimeksi juoksin noin kovan ajan sadalla metrillä. En kyllä muista sitäkään, milloin viimeksi ylipäätään juoksin... No, joka tapauksessa tänään on ollut hiukan paikat kipeänä tuosta tempauksesta, ja vasemman jalan lapikkaani murtui varresta juoksun loppuvaiheessa. Ei muuta kuin kenkäkauppaan jahka pystyn taas kävelemään. Kyllä tuo juokseminen jollakin pervolla tavalla piristi minua. Ja pitkästä aikaa naisten päät kääntyivät kun mennä kolistelin ja lyllersin jalkakäytävällä. Tuskin he ihastellen minua katselivat, mutta pääasia että keräsin katseita.
Ja tuhannet anteeksipyyntöni sille mummolle, jonka Skodan sivupeilin minä eilen repäisin irti huitoessani. Olin niin juoksun huumassa etten ehtinyt vetää kättäni sivuun tarpeeksi nopeasti. Korvaan kyllä kaiken, jahka rahatilanteeni hieman paranee. Ja suuri, erittäin suuri, kiitos sille nuorelle hoitsunaiselle, joka elvytti minut juoksun päätteeksi. Tein sen virheen, että juoksin ilman välitankkausta ja verensokerini pääsi pelottavan alas, siitä tuo pyörtyminen. Ensi kerralla otan eväät matkaan kun lähden vetämään sataa metriä.
Ei minulla tämän kummempaa. Humppisia huuhaan naisille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hitsi sulla menee lujaa.
Vähän käy katteeks.
On sellainen kesä olo että voisin juosta perässäsi ja selitellä ja valitella tapahtuneita.