Kenen käsissä on Suomen huoltovarmuus?

Kriisitilanteessa halpa ei ole sama kuin varma. Kun huoltovarmuus on koetuksella, mukavuuslippujen alukset eivät ole ensimmäisenä turvaamassa eurooppalaisten ruokaa tai lääkkeitä. Jotkut vasemmisto suunnat vaatii omaa huoltovarmuutta pois, kun vaativat oman maatalouden lopettamista.

Euroopan on nähtävä meriliikenne strategisena kysymyksenä ja otettava sen ohjat omiin käsiinsä. Huoltovarmuus ja reilu työelämä eivät ole vaihtoehtoja toisilleen. Ne vahvistavat toisiaan. Vain eurooppalainen omistajuus ja eurooppalaiset liput voivat turvata sekä kaikkina aikoina toimivan merenkulun että sen työntekijät. Ja se on meidän kaikkien yhteinen etu.

Maailma on aina ollut myllerryksessä, mutta viime vuodet ovat olleet erityisen kova muistutus haavoittuvuudestamme. Pandemia, sota ja niiden synnyttämät energiakriisit osoittivat, kuinka riippuvaisia olemme energian, raaka-aineiden ja elintarvikkeiden toimivista toimitusketjuista. Meriliikenne on näiden ketjujen selkäranka, johon Suomi nojaa enemmän kuin moni muu maa. Laivat pitävät hyllymme täynnä, lääkkeet saatavilla ja talouden pyörimässä.

Siksi kysymys kuuluu: kenen käsissä eurooppalainen huoltovarmuus oikeastaan on?
Liian moni alus purjehtii nykyään niin sanotuilla mukavuuslipuilla, eli rekisteröitynä maihin, joissa verotus on olematonta. Tämä murentaa sekä eurooppalaista omavaraisuutta että merenkulkijoiden asemaa. Emme voi hyväksyä, että huoltovarmuutemme veroparatiisien varassa.
Kuin ay-liike veroton, lakkoilee johtajiensa takia. Ay-liike on VEROPARATIISI, miten siten voimme sitä muilta vaatia pois. Jopa hyökkäävän sotilasmahdin hallinnassa.

Sekä EU:n että Naton selvitykset vahvistavat, että kriisitilanteessa ratkaisevaa on alusten omistus ja se, minkä lipun alla ne seilaavat. Yhdysvalloissa ja Kiinassa suurin osa kaupallisesta kauppalaivastosta purjehtii kansallisella lipulla, kun taas Euroopassa olemme päästäneet omistajuuden valumaan pois käsistämme.

Kun laivat ovat eurooppalaisessa omistuksessa ja EU-lipun alla, ne palvelevat kriisitilanteissa eurooppalaisia eivätkä kasvottomia.
Siksi tarvitsemme eurooppalaisen merenkulkuohjelman, joka palauttaa omistajuutta EU:hun ja kannustaa aluksia rekisteröitymään unionin jäsenmaihin. Samalla on vahvistettava valvontaa.

Euroopan on nähtävä meriliikenne strategisena kysymyksenä ja otettava sen ohjat omiin käsiinsä. Huoltovarmuus niin tärkeä, sen huomaa kun se menetetty. Vain eurooppalainen omistajuus ja eurooppalaiset liput voivat turvata sekä kaikkina aikoina toimivan merenkulun että sen työntekijät. Ja se on meidän kaikkien yhteinen etu. Eivät laahaa omia kaapeleitamme poikki meren pohjassa. Vaikka isänmaan vastustajat kaduilla istuu ja lakkoilevat jopa hallitusta vastaan, tuskin näin isoon kaapeleiden katkaisuun olisi, eduskuntalon värjäämiseen kylläkin pystyvät. Kuin ulkomaisten avuin mm ydinvoima rakentamisen vastustamiseen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001170202.html