Kun EU yritti olla sotilasliitto

Sanotaan EU-johtajistamme sitten mitä tahansa, Venäjää ja sen hyökkäyssotaa kohtaan he ovat jämäköitä. Kun on tullut aika kokoustella niin kalentereihin raivataan äkkiä tilaa ja pian ollaankin jo esittämässä uusia mahtipontisia lausuntoja, joissa ei ole piiruakaan kompromissin makua. Tekojen kanssa onkin sitten niin ja näin.

Tehtiin päätös pystyttää Euroopan sotateollisuus ja Saksasta piti tulla oikein Euroopan sotatehdas jonka liukuhihnoilta pursuaisi ammuksia ja panssarivaunuja Ukrainan avuksi. Eihän siitä sitten mitään tullut. Yhtä vähän tuli Euroopan yhteisjoukoista, noista turvatakuiden ammattilaisista, joiden piti marssia loppumattomina divisioonina turvaamaan Ukrainan etulinjat. Viro sentään lupasi lähettää osaston miehiä, muut eivät sitäkään. Eipä tuosta ole paljoa sen jälkeen puhuttukaan.

Taas tavattiin Kööpenhaminassa ja nyt oli asialistalla jädytettyjen venäläisvarojen käyttö Ukrainan hyväksi. Vaan eipä syntynyt siitäkään mitään yksimielisyyttä joten jäädytetyiksi jäivät ja tuskin asiaan palataan vähään aikaan. Samassa kokouksessa ei vallinnut yksimielisyyttä siitäkään, pitäisikö Ukraina hyväksyä EU-maaksi, sillä kaikki eivät ilahtuneet ajatuksesta että Ukrainan sodasta tulisi sota EU-maiden sisälle.

Kun mitään ei saada koskaan tekojen tasolle, ymmärtäähän sen että Zelenskyn ilmeet ovat vakavat, sillä hän tietää sotansa olevan riippuvainen Euroopasta ja vain Euroopasta. Sen sijaan Putin-sedällä on hyvinkin aihetta siihen kuuluun ujoon hymyynsä. Hän näkee Euroopan johtajien olevan lauma tomppeleita, jotka vetävät ainakin viiteen eri suuntaan.

Oikeastaan Euroopan talous on täysin kuralla – ja juurikin Ukrainan vuoksi. Se on aikaa sitten avustaessaan tuota sotaa käyvää maata, luopunut suosiolla talouskasvustaan ja tyytynyt vain kasvattamaan velkaa yli äyräiden jotta saa asejunat matkaan. Sekin johtanut moniin hallituskriiseihin ja eroihin. Zelensky aikookin lähettää Yhdysvaltoihin muhkean 90 miljardin asetilauksen joka jää luonnollisesti EU-maiden maksettavaksi. Sillä on ilmeisesti tarkoitus pärjätä talven yli, mutta siltikään siihen ei olisi varaa. Taakka tulee olemaan pahimmillaan pienten EU-maiden pienille talouksille. Ne joutuvatkin nyt pohtimaan, luovutaanko sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta kokonaan, jotta Z saa aseensa. Keväällä tulee luonnollisesti uusi asetilaus, joka jää taas maksettavaksi. Kesällä kolmas ja niin edelleen ja niin edelleen. Rauhanhierominen edes tässä tilanteessa ei tule luonnollisesti ollenkaan kysymykseen. Siitä johtajamme ovat sentään yksimielisiä. Ei edes tulevan vararikon edessä.

Pakotepolitiikka sentään toimii. Tosin ei ihan kokonaan ja johan itse Trump parahti eurooppalaisista että nämä rahoittavat omaa vihollistaan. Venäläistä energiaa kun ostavat edelleen Unkari, Slovakia, Ranska, Alankomaat ja Belgia. Vähemmän ostavat, mutta ostavat silti ovat Espanja, Bulgaria, Romania, Italia, Kreikka, Kroatia, Slovenia, Itävalta ja Puola. EU-maat ovat jossain määrin pyrkineet vähentämään nikkelin, raudan ja teräksen tuontia Venäjältä, mutta kasvattaneet peräti 20% lannoitteiden ostoa Venäjältä maataloutensa tarpeisiin. EU myös vie edelleen tavaraa Venäjälle. Jossakin määrin vienti on laskenut muovin, koneiden, ajoneuvojen ja sähkökoneiden tasolla mutta lääkkeiden vienti sen sijaan on kasvanut. Venäjä luonnollisesti vaatii kaiken rahaliikenteen käyvän heidän omassa SPFS pankkijärjestelmässään. Siihen on liittynyt kiltisti mm. Saksa ja Sveitsi ja muutama muu EU -maa, joka ei halua sitä julkisesti sanoa. Ne ovatkin liittyneet siihen käyttämällä välikäsinään rahoituslaitoksia joita on kaikkiaan 177 kappaletta 24 eri maasta. Eli oikeastaan vähän kaikki EU -maat käyvät jonkinlaista salakauppaa Kremlin kanssa. Mutta julkilausumat uusista pakotteista, herranjumala että ne ovat ryhdikkäitä.