Rakas Jumala.

En oikein aina ymmärrä ja tiedä miten minun tulisi olla ja elää. Kiitän Sinua kaikesta mitä minulla on, turvallinen koti, kumppani ja koira. Silti en tiedä mitä oikein olen tekemässä. Koen niin ettei minulle täällä maan päällä ole paikkaa ja tarkoitusta. Ihan kuin elämälläni ei todella olisi mitään tarkoitusta. Katselen, kuin etäältä oman "avatarini" toimia tässä elämässä, ja ne asiat mitä teen, eivät ole, eivätkä ole olleet paljon. En ole missään, en kuulu mihinkään, en löydä todellisia hengenheimolaisia kuin ripotellen netistä. Yksikään fyysinen ihminen minun konkreettisessa elämässäni ei ole hengenheimolaiseni. Olen niin järkyttävän yksin etten osaa oikein edes kuvailla sitä. Katson tähtitaivasta aamuin illoin ja kaipaan Luojani syliin. Miten putosin tänne näin yksin. Eeli, Eeli , lama sabaktani? Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Toiset ovat vahvoja ja tekevät vaikka mitä, ovat jotakin, osaavat iloita ja nauttia elämästä. Minä en oikein osaa nauttia tästä maailmasta. Voi kumpa ymmärtäisin elämänriemun salaisuuden, runsauden, siunauksen ja johdatuksen. Miksi aina painun maahan hetken ilon jälkeen? Tunnen itseni vainotuksi, pimeyden valtakunta vaikuttaa ihmisten kautta ja unieni, mieleni, kautta.
Tunnen häpeää usein sanoistani ja teoistani, en uskalla näkyä omana itsenäni, en ole koskaan uskaltanut. Olen kyllästynyt kaikkiin ihmisiin jotka kohtelevat minua tökerösti. En ole itse ketään parempi, tiedän sen erittäin hyvin. Mutta mitta on tullut täyteen. Olen joutunut miellyttämään todella vääristyneitä ja narsistisia ihmisiä välttääkseni henkisen pahoinpitelyn, olen peittänyt kivikasvojeni taakse niin monet loukkaukset ja olemukseeni käyneet julmat, rumat ja vaativat sanat ja teot. Niitä olen sitten yksin öisin itkenyt ulos, unettomana, kärsimääni ehdotonta sortoa ja vääryyttä. Opin ettei minun tunteeni tai mikään minussa ole kenellekään täällä minkään arvoisia. Koko elämä on ollut selviytymistä, ihmisistä, ihmisten kusipäisyydestä ja siitä että minua on painettu alas ja dominoitu ja kontrolloitu niin monelta taholta. Ei enää! Ei enää Jumala! Nosta minut ylös ja lupaustesi mukaan ensimmäiseksi. En ole sitä millään teoillani ansainnut, mutta Sinuun ripustaudun.Sinuun kurkottaudun, ei ole muuta. Olen surkea kristitty. En jaksa lukea raamattua, en halua mennä mihinkään seurakuntayhteisöihin. En koe niitä oikein millään tavalla kodikseni. En löydä aitoa ymmärrystä. Olen laitapuolilla kulkenut. En kuulu sinne. Olen vääränlainen. En ole kunnon luterilainen vaan tosi totuuden etsijä, koko olemukseni voimalla. Etsin ja kyseenalaistan, ja Sinä upea, ihana Jumala, taivaallinen Isäni kestät sen! Kestät minua! Johdat minua paimensauvallasi sinne minne Sinä minut tahdot! Anna minun seistä rohkeana ja olla ylpeästi juuri se joka olen! Tahdon kohdata aidon Yashuan, Jesaja 53:: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Nyt on aika voittaa ja nousta voittajan puolelle! Hän voitti kuoleman, Hän oli täydellisen tahraton, Hän on valinnut meidät, omansa! Auta Jeesus, armahda. Paranna minutkin kokonaan! Rakenna minut uudeksi! Jesaja 54.
Aamen!