Hoitomaksu laitoksessa

Kiitos kommentista. Olen kuullut, että myös metsäomaisuuden nimellisestä tuotosta lasketaan jokin osuus mukaan...

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kiitos kommentista. Olen kuullut, että myös metsäomaisuuden nimellisestä tuotosta lasketaan jokin osuus mukaan...

Yhtä hyvä hoito maksoi paljon tai vähemmän.
Tarkkailkaa apteekki ostoja kuukausittain, siihen "laskuun"voi olla jotain sellaistakin, mitä asiakas ei edes välttämättä tarvitse.

Yleinen edunvalvoja ei ole välttämättä paras.Kaikki rahat menee, ellei joku seuraa ja huomauta.
Suuttuvat. Tietysti ja heti vaihtuu edunvalvoja henkilö.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Yhtä hyvä hoito maksoi paljon tai vähemmän.
Tarkkailkaa apteekki ostoja kuukausittain, siihen "laskuun"voi olla jotain sellaistakin, mitä asiakas ei edes välttämättä tarvitse.

Yleinen edunvalvoja ei ole välttämättä paras.Kaikki rahat menee, ellei joku seuraa ja huomauta.
Suuttuvat. Tietysti ja heti vaihtuu edunvalvoja henkilö.

Avopuolison apteekkikulut kymmenkertaistui kun meni hoivakotiin.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Avopuolison apteekkikulut kymmenkertaistui kun meni hoivakotiin.

Puuttumaan hoivakodin turhiin apteekki ostoihin.
Eikös se periaatteessa ole rikollista toimintaa, ajattelisin?
Käsi kauppa lääkkeet vähentävät euroja käytöstä, elikkä ei jää "mässäilyyn",jos sellainen mahdollisuus on
Pitäkää huolta omaisistanne!

Kyllä tietenkin, jos tekee puukauppaa. Mutta jos ei tee kauppoja eikä tule tuloja, niin siltikin metsälle lasketaan jonkinlainen laskennalinen vuotuinen tuotto, joka lasketaan mukaan hoitomaksua määrättäessä.

Juu, puukauppatulot tietenkin, kun ne on pääomatuloja, jotka tulevat rahana tilille. Mutta metsälle lasketaan myös ns. laskennallista tuloa, joka luetaan hoidettavan tuloksi, vaikka se ei rahana tilille tulekaan ! Eli vaikka et myisi puuta, mutta omistat metsää, tämä 'tulo' vaikuttaa asiakasmaksun määräytymiseen.

Luuletko että kaikki välittävät perinnöistä? Osaa esim.avioerolapsista ei kiinnosta pätkääkään isän metsätila, osakkeet tai muutkaan.
Ongelma joka itseäni pohdituttaa koskee tilannetta jossa henkilöllä todetaan muistisairaus , diagnoosia tämä ei kuitenkaan ymmärrä tai hyväksy vaan on ns.sairaudentunnoton.

Kahden avio,iiton ja avioerojen seurauksena suhteet omiin lapsiin ovat olemattomat. Henkilö sekoilee entistä enemmän, muut sukulaiset eivät piittaa tuon taivaallista paitsi se naispuolinen jokatekee huoli- ilmoituksia henkilöstä. Muistisairas on luonteeltaan ikävä ollut koko ikänsä ja sairaus pahentaa tilannetta.
Häneltä hajoaa jääkaappipakastin ja astianpesukone, joku ex- työkaveri toimittaa hänelle maksusta omat jämänsä ja ottaa rahan vastaan.
Ydinkysymys tässä on se että kenen omatrahat riittävät muistisairaan kodinkoneiden ja muiden maksamiseen? Saatika riittääkö energia siihen että jo itsekin ikääntynyt lähiomainen joutuu hoitamaan vastahakoisen muistisairaan asioita. Pankkisovelluksen käyttö ei enää onnistu ,, kännykän PIN- koodi unohtuu jatkuvasti ja puhelin lukkiutuu. Ja ajokortti meni eikä ihminen oli enää sujuvasti käyttämään julkista liikennettä, polttoöljyn ja muun tilaaminen omakotitaloon unohtuu.
Sitten tuskaantunut lähiomainen soittaa kaikesta ja kaikista vieraantuneelle muistisairaan pojalle Pyytäen tätä puuttumaan asioihin.
Lopulta poika suostuu ottamaan isäänsä yhteyttä ja tilanne johtaa loputtomaan taisteluun siitä mitkä laskut isä on jättänyt maksamatta jamitä on vielä maksettavaa.

Poika laittaa edunvalvontaprosessin alulle mutta hakemus hukkuu DVV: llä johonkin ja taas uusi hakemus. Laskut erääntyvät ja poika maksaa omista rahoistaan kaiken; uuden jääkaappipakastimen ja astianpesukoneen jotta kotona asuminen onnistuisi.

Eli kysymys kuuluu; kuinka monen omaisen taloudelliset resurssit riittävät siihen että he maksavat vanhempiensa tai sisarustensa pakolliset menot ja kustannukset omien menojensa lisäksi!
Itse totesin että aika harvan.

Itsellä ei riittäisi yhtään mihinkään joten jos muistisairas ei suostu yhteistyöhön ja kieltää edunvalvojan hakemisen tai sen että se poika hoitaa tai jos poika ei haluakaan ryhtyä isänsä asioita hoitamaan lainkaan mutta silti joutuu omasta kukkarostaan monien tuhansien eurojen edestä kaikenlaisia kuluja…mitä tehdään.
Edunvalvojan saaminen vie aikaa ja kulut juoksevat koko ajan. Muistisairas joutuu sairaalaan ja leikkauksen jälkeen kuntoutusosastolla useiksi kuukausiksi ja hoitomaksuja kertyy paljon eikä vanhuksen rahat riitä enää mihinkään. Eläketulot ovat liian pienet sihteesa kuluihin.

Voidaanko poikaa velvoittaa maksamaan isänsä menot jos tällä ei ole niihin rahoja?
Ulosottoon menevät kaikki lopulta. Ja siihen menee koko omaisuus lopulta hoitomaksuineen ja muine kuluineen. Pojalle ei jää perittävää kuten ei muillekaan lapsille jotka ovat ottaneet sivustakatsojan roolit itsellleen ja joita ei edes kiinnosta isän omaisuudet.