Suomen presidentti Alexander Stubb on valinnut pragmaattisen linjan suhteessaan Yhdysvaltojen politiikkaan. Hän on sanonut useampaan otteeseen, että on asioita, joita ei voi muuttaa. Mitä kaikkea hän tällä tarkoittaa? Sen tietänee vain Stubb itse.
Selvää on kuitenkin, että pienen maan intresseissä on aina suurempiensa kuunteleminen ja puolueettomuus niin pitkälle, kuin se vain on mahdollista. Maassamme ja maailmalla muistetaan vielä hyvin ns. suomettumisen aika, jolloin maamme politiikassa tasapainoiltiin idän ja lännen välillä varoen erityisesti ärsyttämästä Neuvostoliittoa.
Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alku. Presidentti Stubbin varovainen linja suhteessa Yhdysvaltoihin sopii hyvin tuohon samaan perinteeseen, vaikka Neuvostoliitto onkin siinä korvautunut Trumpin johtamalla Yhdysvalloilla.
Ydinasiana on juuri se, mikä on totta. Fakta voidaan tunnustaa faktaksi vasta sen jälkeen, kun se on ensin tunnistettu. Tämä saattaakin olla nykyisessä mediailmastossa suurin haaste.
Seurasin kiinnostuneena taannoisia USA:n presidentinvaaleja, ja vakuutuin siitä, että Trumpin suhteen media on juuri niin kahtiajakautunut, kuin on yleisesti sanottukin. Samat tapahtumat esitetään usein täysin päinvastaisina eri medioissa.
Vaikka olenkin vain Suomen kansalainen ja vailla äänioikeutta Yhdysvalloissa, olin aluksi innostunut ajatuksesta, että Kamala Harrisista olisi hyvinkin voinut tulla maan presidentti: Hän vaikutti energiseltä ja sympaattiselta.
Pian huomasin kuitenkin, että pääosa mediasta oli hylännyt puolueettoman raportoinnin ihanteen ja hyökkäsi avoimesti Trumpia vastaan ja pyrki kaikin keinoin edistämään Harrisin valintaa. Tuli kirkkaasti ilmi, että osa toimittajista oli valmis valehtelemaankin hyvän asian puolesta.
Joudun tilanpuutteen vuoksi tyytymään yhteen esimerkkiin. Kun Trump vastusti vaalikampanjansa aikana maansa osallistumista sotilaallisiin selkkauksiin muilla mantereilla, hän kritisoi sotahaukan maineen saanutta vastustajaansa Liz Cheneyta ja arveli tämän suhtautuvan asiaan toisin, jos olisi itse joutunut maailmalla aseilla uhatuksi.
Oikeudenmukaisuuden nimissä on tässä yhteydessä todettava, ettei Trumpkaan ole kantanut asetta sotatilanteessa. Olennaisempaa oli kuitenkin se, että Trumpia vastustava media väänsi presidenttiehdokkaan lausunnon täysin tunnistamattomaan muotoon: Trumpia syytettiin siitä, että hän uhkasi poliittisia vastustajiaan teloituksilla.
Uskon, että myöskään Trumpia tukeva media ei ole syytön tosiasioiden vääristelyyn. Silti minulle on tullut selväksi se, että Trumpia vastustava media on ollut disinformaation välittämisessä huomattavasti systemaattisempi. Olen joutunut toteamaan tämän tavallisen mediankuluttajan näkökulmasta, sillä minulla ei ole mitään sisäpiiritietoa vallan kabineteista tai hektisestä mediamaailmasta.
Tavallisen ihmisen on jatkuvasti vaikeampaa saada selville, mikä on totuus. Se ei onnistu täydellä varmuudella koskaan vain seuraamalla mediaa, varsinkaan kun media on luopunut puolueettomuudestaan. Mitä pienen Suomen YLE kuvittelee voittavansa sillä, että asettuu niin räikeästi Trumpia vastustamaan?
Olisin varmasti äänestänyt Trumpia USA:n vaaleissa, jos olisin voinut. Näin on siitäkin huolimatta, että hän on kaikkea muuta kuin täydellinen ihminen ja vaikka hänen suhtautumisensa Venäjään poikkeaa huomattavasti tavallisen suomalaisen tyypillisestä ajattelusta. Hän ei missään tapauksessa puhuisi niin, jos Yhdysvallat olisi Venäjän rajanaapurina ja olisi historiansa aikana joutunut sotaan itänaapurimme kanssa.
Selvää on kuitenkin, että pienen maan intresseissä on aina suurempiensa kuunteleminen ja puolueettomuus niin pitkälle, kuin se vain on mahdollista. Maassamme ja maailmalla muistetaan vielä hyvin ns. suomettumisen aika, jolloin maamme politiikassa tasapainoiltiin idän ja lännen välillä varoen erityisesti ärsyttämästä Neuvostoliittoa.
Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alku. Presidentti Stubbin varovainen linja suhteessa Yhdysvaltoihin sopii hyvin tuohon samaan perinteeseen, vaikka Neuvostoliitto onkin siinä korvautunut Trumpin johtamalla Yhdysvalloilla.
Ydinasiana on juuri se, mikä on totta. Fakta voidaan tunnustaa faktaksi vasta sen jälkeen, kun se on ensin tunnistettu. Tämä saattaakin olla nykyisessä mediailmastossa suurin haaste.
Seurasin kiinnostuneena taannoisia USA:n presidentinvaaleja, ja vakuutuin siitä, että Trumpin suhteen media on juuri niin kahtiajakautunut, kuin on yleisesti sanottukin. Samat tapahtumat esitetään usein täysin päinvastaisina eri medioissa.
Vaikka olenkin vain Suomen kansalainen ja vailla äänioikeutta Yhdysvalloissa, olin aluksi innostunut ajatuksesta, että Kamala Harrisista olisi hyvinkin voinut tulla maan presidentti: Hän vaikutti energiseltä ja sympaattiselta.
Pian huomasin kuitenkin, että pääosa mediasta oli hylännyt puolueettoman raportoinnin ihanteen ja hyökkäsi avoimesti Trumpia vastaan ja pyrki kaikin keinoin edistämään Harrisin valintaa. Tuli kirkkaasti ilmi, että osa toimittajista oli valmis valehtelemaankin hyvän asian puolesta.
Joudun tilanpuutteen vuoksi tyytymään yhteen esimerkkiin. Kun Trump vastusti vaalikampanjansa aikana maansa osallistumista sotilaallisiin selkkauksiin muilla mantereilla, hän kritisoi sotahaukan maineen saanutta vastustajaansa Liz Cheneyta ja arveli tämän suhtautuvan asiaan toisin, jos olisi itse joutunut maailmalla aseilla uhatuksi.
Oikeudenmukaisuuden nimissä on tässä yhteydessä todettava, ettei Trumpkaan ole kantanut asetta sotatilanteessa. Olennaisempaa oli kuitenkin se, että Trumpia vastustava media väänsi presidenttiehdokkaan lausunnon täysin tunnistamattomaan muotoon: Trumpia syytettiin siitä, että hän uhkasi poliittisia vastustajiaan teloituksilla.
Uskon, että myöskään Trumpia tukeva media ei ole syytön tosiasioiden vääristelyyn. Silti minulle on tullut selväksi se, että Trumpia vastustava media on ollut disinformaation välittämisessä huomattavasti systemaattisempi. Olen joutunut toteamaan tämän tavallisen mediankuluttajan näkökulmasta, sillä minulla ei ole mitään sisäpiiritietoa vallan kabineteista tai hektisestä mediamaailmasta.
Tavallisen ihmisen on jatkuvasti vaikeampaa saada selville, mikä on totuus. Se ei onnistu täydellä varmuudella koskaan vain seuraamalla mediaa, varsinkaan kun media on luopunut puolueettomuudestaan. Mitä pienen Suomen YLE kuvittelee voittavansa sillä, että asettuu niin räikeästi Trumpia vastustamaan?
Olisin varmasti äänestänyt Trumpia USA:n vaaleissa, jos olisin voinut. Näin on siitäkin huolimatta, että hän on kaikkea muuta kuin täydellinen ihminen ja vaikka hänen suhtautumisensa Venäjään poikkeaa huomattavasti tavallisen suomalaisen tyypillisestä ajattelusta. Hän ei missään tapauksessa puhuisi niin, jos Yhdysvallat olisi Venäjän rajanaapurina ja olisi historiansa aikana joutunut sotaan itänaapurimme kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedämme ainakin sen että USAn vierailujen jälkeen Stubbilla on ruskea kieli.
Mun sukujuuret ovat Yhdysvalloissa. Enkä koskaan äänestä Trumppia. Enkä voi sietää trumpittajia.