Media on kertonut, että Donald Trump päätti jäänmurtajien tilaamisesta jo vuonna 2019, jolloin Sauli Niinistö vieraili Valkoisessa talossa, mukanaan ainoana ministerinä SANNA MARIN.
Niinistö oli pyytänyt Sannan mukaan aivan viime tingassa ja Marin sai tietää syyn siihen vasta perillä Washingtonissa. Hänen tuli osalistua keskusteluihin jäänmurtajista. Media on aiemmin kertonut sen, että nuori ministeri, jonka Niinistö kai oletti olevan kovastikin vaikuttunut pääsystä ainoana hallituksesta mukaan presidentin matkalle, raivostui, koska ei ollut mitenkään voinut varautua tehtäväänsä asiassa, josta ei ollut hallituksen ja pääministeri Rinteen kanssa sovittu lainkaan.
Siitä eteenpäin Marinin ja Niinistön välit olivat koleat, ja ymmärrän syyn: Marinilla oli hyvä syy pitää Niinistöä tehtäväänsä sopimattomana koheltajana. Niinistö tuskin otti Marinia mukaan vain seinäruusuksi, vaan Sauli oli varmaankin aidosti vaikuttunut Marinin aiemmasta maineesta tehokkaana toimijana, jolta hommat hoituu. No, hoituivathan ne sitten Washingtonissakin, Trump tei päätöksensä.
Nuo tapahtumat näkyivät sitten myöhemminkin. Kun Natoon liittymisen aika koitti, Niinistö nikotteli TV-lähetyksessä koko kansan silmien edessä. Marin taas totesi päättäväinen ilme kasvoillaan, että ei kerro omaa kantaansa, mutta prosessi aloitetaan. Ja hän teki sen. Hän kutsui ensimmäisenä puolueet koolle keskustelemaan asiasta ja seuraavana päivänä sitten niin teki myös presidentti. Jälleen kerran Marinin käsitys Niinistösä tunteidensa varassa käyvänä soheltajana varmaankin voimistui.
Ja niin päästiin tilanteeseen, jossa Marin lupaili keskustella siitä, että Suomen vanhat Hornetit luovutettaisiin Ukrainalle, kun Suomi saa uudet hävittäjät. Marin jätti sillä kertaa Niinistön kuin nallin kalliolle, Washingtonin kokemus tuli maksettua takaisin korkojen kera. Marinin sanoista nousi käsittämätön kohu, vaikka on edelleen hyvin todennäköistä, että hän oli oikeassa ja suomalaiset koneet voivat hyvinkin päätyä vielä Ukrainalle.
Minulle ei ole selvinnyt, mihin Niinistön valtava kannatus oikein perustui. Minuun hän ei ole koskaan tehnyt kovin suurta vaikutusta, vaikka toki olen pitänyt positiivisena hänen työläistaustaansa ja tiettyä vaatimattomuutta, jota hän ilmensi. Mutta ymmärrän, miksi hänen valintaansa varmasti arvostettiin idässä. Tiukassa paikassa Niinistö oli epäröijä, joka ei ehkä kykenisikään nopeisiin päätöksiin. Niinistö oli myös huono organisoija, josta kertoo alussa kerrottu Marinin tapaus. Julkisuudessa Niinistöstä maalattiin johtajan kuvaa, mutta armeijan jälkeen hän ei liene missään johtajan tehtävässä toiminut, eikä ylläkuvattujen näyttöjen perusteella omannut johtajalta vaadittavia ominaisuuksia. Valtiovarainministerinä hän toki oli itkettänyt naisministereitä lyömällä nyrkkiä pöytään Lipposen patriarkka-hallituksessa, jossa Niinistö kuitenkin oli itse johdettavana, kakkosmiehen roolissa. Siihen rooliin hän kyllä sopi. Sitten kun ratkaisevat askeleet oli otettu ja ratkaisevat päätökset tehty, Niinistö löysi yllättäen selkärankansa ja esiintyi hyvinkin jämäkästi Venäjän suuntaan, kunnioittaen myös aiempaa ystävyyssuhdetta.
Niinistö on ihan hyvä johtohahmo, kun joku johtaa häntä itseään ja tukee selkärankaa suoraksi silloin, kun tuuli todella puhaltaa vastaan. Kun Saulilla on joku vahva sosiaalidemokraatti kertomassa, mitä pitää tehdä, silloin Sauli kyllä sen tekee ja ihan jämäkästi.
Saulin korkea sotilasarvo hieman ihmetyttää. Armeijassa nimittäin johtamisen periaate on se, että kun käsky annetaan, kerrotaan nimenomaan tavoite. Sanna Marin ei varmasti olisi muuta tarvinnut juuri asemaansa nousseena ministerinäkään. Miten mies, joka ei osaa edes armeijamme johtamistavan perusperiaatteita pystyi nousemaan ylipäälliköksi?
Stubb on monessa toista maata, vaikka onkin vain korpraali. Hän on oppinut, tai perinyt joustavan toiminnan tavat ja johtamisen perusasiat ehkä jo kotoaan. Hänen ja Marinin välit vaikuttavat olevan erinomaiset, olisi ollut ilo nähdä, jos tuo kaksikko olisi ollut johdossa silloin, kun itätuuli puhalsi kylmästi, ensin Ukrainan aroille ja sitten myös Suomemme rajoille.
Ajan pyörä pyörii verkkaan ja kitisten, nykyaika tulee sitten kun ehtii...
Niinistö oli pyytänyt Sannan mukaan aivan viime tingassa ja Marin sai tietää syyn siihen vasta perillä Washingtonissa. Hänen tuli osalistua keskusteluihin jäänmurtajista. Media on aiemmin kertonut sen, että nuori ministeri, jonka Niinistö kai oletti olevan kovastikin vaikuttunut pääsystä ainoana hallituksesta mukaan presidentin matkalle, raivostui, koska ei ollut mitenkään voinut varautua tehtäväänsä asiassa, josta ei ollut hallituksen ja pääministeri Rinteen kanssa sovittu lainkaan.
Siitä eteenpäin Marinin ja Niinistön välit olivat koleat, ja ymmärrän syyn: Marinilla oli hyvä syy pitää Niinistöä tehtäväänsä sopimattomana koheltajana. Niinistö tuskin otti Marinia mukaan vain seinäruusuksi, vaan Sauli oli varmaankin aidosti vaikuttunut Marinin aiemmasta maineesta tehokkaana toimijana, jolta hommat hoituu. No, hoituivathan ne sitten Washingtonissakin, Trump tei päätöksensä.
Nuo tapahtumat näkyivät sitten myöhemminkin. Kun Natoon liittymisen aika koitti, Niinistö nikotteli TV-lähetyksessä koko kansan silmien edessä. Marin taas totesi päättäväinen ilme kasvoillaan, että ei kerro omaa kantaansa, mutta prosessi aloitetaan. Ja hän teki sen. Hän kutsui ensimmäisenä puolueet koolle keskustelemaan asiasta ja seuraavana päivänä sitten niin teki myös presidentti. Jälleen kerran Marinin käsitys Niinistösä tunteidensa varassa käyvänä soheltajana varmaankin voimistui.
Ja niin päästiin tilanteeseen, jossa Marin lupaili keskustella siitä, että Suomen vanhat Hornetit luovutettaisiin Ukrainalle, kun Suomi saa uudet hävittäjät. Marin jätti sillä kertaa Niinistön kuin nallin kalliolle, Washingtonin kokemus tuli maksettua takaisin korkojen kera. Marinin sanoista nousi käsittämätön kohu, vaikka on edelleen hyvin todennäköistä, että hän oli oikeassa ja suomalaiset koneet voivat hyvinkin päätyä vielä Ukrainalle.
Minulle ei ole selvinnyt, mihin Niinistön valtava kannatus oikein perustui. Minuun hän ei ole koskaan tehnyt kovin suurta vaikutusta, vaikka toki olen pitänyt positiivisena hänen työläistaustaansa ja tiettyä vaatimattomuutta, jota hän ilmensi. Mutta ymmärrän, miksi hänen valintaansa varmasti arvostettiin idässä. Tiukassa paikassa Niinistö oli epäröijä, joka ei ehkä kykenisikään nopeisiin päätöksiin. Niinistö oli myös huono organisoija, josta kertoo alussa kerrottu Marinin tapaus. Julkisuudessa Niinistöstä maalattiin johtajan kuvaa, mutta armeijan jälkeen hän ei liene missään johtajan tehtävässä toiminut, eikä ylläkuvattujen näyttöjen perusteella omannut johtajalta vaadittavia ominaisuuksia. Valtiovarainministerinä hän toki oli itkettänyt naisministereitä lyömällä nyrkkiä pöytään Lipposen patriarkka-hallituksessa, jossa Niinistö kuitenkin oli itse johdettavana, kakkosmiehen roolissa. Siihen rooliin hän kyllä sopi. Sitten kun ratkaisevat askeleet oli otettu ja ratkaisevat päätökset tehty, Niinistö löysi yllättäen selkärankansa ja esiintyi hyvinkin jämäkästi Venäjän suuntaan, kunnioittaen myös aiempaa ystävyyssuhdetta.
Niinistö on ihan hyvä johtohahmo, kun joku johtaa häntä itseään ja tukee selkärankaa suoraksi silloin, kun tuuli todella puhaltaa vastaan. Kun Saulilla on joku vahva sosiaalidemokraatti kertomassa, mitä pitää tehdä, silloin Sauli kyllä sen tekee ja ihan jämäkästi.
Saulin korkea sotilasarvo hieman ihmetyttää. Armeijassa nimittäin johtamisen periaate on se, että kun käsky annetaan, kerrotaan nimenomaan tavoite. Sanna Marin ei varmasti olisi muuta tarvinnut juuri asemaansa nousseena ministerinäkään. Miten mies, joka ei osaa edes armeijamme johtamistavan perusperiaatteita pystyi nousemaan ylipäälliköksi?
Stubb on monessa toista maata, vaikka onkin vain korpraali. Hän on oppinut, tai perinyt joustavan toiminnan tavat ja johtamisen perusasiat ehkä jo kotoaan. Hänen ja Marinin välit vaikuttavat olevan erinomaiset, olisi ollut ilo nähdä, jos tuo kaksikko olisi ollut johdossa silloin, kun itätuuli puhalsi kylmästi, ensin Ukrainan aroille ja sitten myös Suomemme rajoille.
Ajan pyörä pyörii verkkaan ja kitisten, nykyaika tulee sitten kun ehtii...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Stubb on siis kovempi nuoleskelija. Valkoisessa talossa wc-paperikin on Stubbin kieli. Mikään ei puhdista pyllyä niin kuin Stubbin kieli.
Kommentti, joka kertoo kaiken.
Se joku KGB-tyyppi sanoi, että Suomi tekee, mitä sen käsketään tehdä. Ihan sellaiselle ei historiamme näytä. Me olemme pääsääntöisesti kilttejä ja hyväntahtoisia ihmisiä, mutta en suosittele, että sitä käytetään hyväksi. Se johtaa ikäviin tilanteisiin, joista kärsitään molemminpuolin. On mukavampi elää maailmassa, jossa kummankaan puolen ei tarvitse turhaan kärsiä.