Lihatiskin takana seisoo itse kauppias Purra, roiskeista kirjavassa essussaan. Sakset kiiltää.
Hän ei myy lihaa kuten vasemmistolainen kolleegansa, vaan leikkauksia: koulutuksesta siivu, sosiaaliturvasta viipale, kulttuurista jää pelkkä alapäältä haiseva loppupala.
Asiakas yrittää kysyä, saisiko jotain, joka ravitsee.
Vastaus on napakka: "Tämä on Purran Valinta, ei mikään gourmet-ravintola"
Kaupan kassalla istuu entinen kassaneiti Marin, joka lyö tuotteet läpi ripeästi, mutta ei varsinaisesti keskity mitä menee ja mihin hintaan.
Kassakone laulaa ja asiakkaat ovat iloisia nopeasta toiminnasta. Jonossa joku kuiskaa, että "eikös toi ostoskori ollut velaksi?"
Koko myymälä toimii vielä jotenkin. Asiakkaita tulee, osa lähtee tyytyväisenä, valtaosa nälkäisenä.
Ja ovessa lukee isolla: "Purran Valinta – maksat vähemmästä enemmän".
Hän ei myy lihaa kuten vasemmistolainen kolleegansa, vaan leikkauksia: koulutuksesta siivu, sosiaaliturvasta viipale, kulttuurista jää pelkkä alapäältä haiseva loppupala.
Asiakas yrittää kysyä, saisiko jotain, joka ravitsee.
Vastaus on napakka: "Tämä on Purran Valinta, ei mikään gourmet-ravintola"
Kaupan kassalla istuu entinen kassaneiti Marin, joka lyö tuotteet läpi ripeästi, mutta ei varsinaisesti keskity mitä menee ja mihin hintaan.
Kassakone laulaa ja asiakkaat ovat iloisia nopeasta toiminnasta. Jonossa joku kuiskaa, että "eikös toi ostoskori ollut velaksi?"
Koko myymälä toimii vielä jotenkin. Asiakkaita tulee, osa lähtee tyytyväisenä, valtaosa nälkäisenä.
Ja ovessa lukee isolla: "Purran Valinta – maksat vähemmästä enemmän".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikki töihin sanovat Kokoomuksessa, Vihreät ja Vasurit myöskin, jokainen iikka.
Nälkä antaa vassarille motivaatiota t. SDP
Persulle ei edes nälkä anna motivaatiota, vain Kelan toimeentulotuki ja takuueläke pitää hengissä. Kun Purra ehtii nuokin leikata, kannattaa jo selvittää mihin on sen jälkeen varaa. Ja ehtiikö säälillisesti ajasta ikuisuuteen.
Persun lautaselta liha pois!
Ja mukista kalja!
Riikka järjestää 80 % viinan tuonnin halvalla ulkomailta persun kotiovelle. Sitä voi persu juopotella niin kauan kuin maksa kestää. Pääsemme nopeasti persuista eroon kuin sokeritoukkien myrkytyksessä.
Kansa on tyytyväinen kunhan saa bonusta!
Onneksi taiteilijat saavat eläkkensä 60 vuotiaana!
Taiteen edistämiskeskus Taike jakaa ylimääräistä taiteilijaeläkettä 57 uudelle taiteilijalle.
Taiteilijaeläke voidaan myöntää yli 60-vuotiaalle tai pysyvästi työkyvyttömälle taiteilijalle, jonka tulot eivät ylitä tulorajaa. Taiken tiedotteen mukaan eläke on vuoden 2025 alusta 1623 euroa kuukaudessa. Mikäli hakijan muut eläketulot ylittävät eläkkeen määrän, hänelle voidaan myöntää osaeläke.
https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/c1d76dd8-b74f-4662-9457-d77d9978df1d
Mikä on kotiäidin eläke?
Siis kumpi saa eläkettä enemmän, kuusi lasta kasvattanut kotiäiti vai viihteen tekijät?
Taiteilijoista on sentään ollut iloa muille ihmisille, toisin kuin persuille.
Persuilta pitää evätä kaikki eläkkeet.
Kyllä kuuden lapsen luulisi yhden äitinsä elättävän. Vai onko se päinvastoin loppuun asti?
Demarikauppias puolestasan lahjoittaa kaiken lihan köyhille ja ulkomaalaisille. Etenkin ulkomaalaiset (joita houkutellaan lisää ulkomailta Suomeen) vaativat aina vaan lisää ja parempaa, heille ei jauheliha kelpaa, mutta suomalainen köyhä tytyy siihen kun ilmaiseksi saa.
Tuloja ei kauppiaalla ole, mutta hän ottaa pikavippiä pikavipin perään voidakseen jatkaa lahjoitteluaan. Muu henkilökunta raataa aina kovempaa ja kovempaa tydyttääkseen vaativan ilmais-asiakkaiden vastimukset.
Niin, vain kauppias itse uskoo kaupan pysyvän pystyssä tuolla menolla, ja on saanut myyjätkin uskomaan niin.
Lihan syöminen pitäisi kieltää muutenkin.
Kaupan pihalla seisoo vanhempi mies, Eero, 82 v. Hän pitelee muovikassia, joka näyttää lähes tyhjältä.
"Ennen sai samalla rahalla ruokaa viikoksi," hän mutisee ohikulkevalle miehelle.
Nuori mies pysähtyy, vilkaisee kassia ja sanoo: "Nyt sait pelkkää ideologiaa."
Taustalla liimataan uutta mainosta ikkunaan:
"Tarjouksessa: julkinen sektori –40 %. Ei vaihto- eikä palautusoikeutta."
Pihalle on pysäköity ruokarekka, jonka kyljessä lukee "EU-ruoka-apu". Sen ympärillä on hiljainen jono. Lapsi kysyy äidiltään, miksei mennä sisälle kauppaan.
Äiti vastaa: "Siellä ei ole meille mitään. Me ei olla Purran asiakkaita."
Yhtäkkiä kaupan ovi lennähtää auki ja sieltä ryntää itse Purra, essu liehuen ja sakset kädessä. Roiskeet ovat nyt jo poskilla asti.
"Tulkaa töihin!" hän karjahtaa pihan hiljaiseen jonoon, jossa ruokarekkaa odottavat eläkeläiset, yksinhuoltajat ja pätkätyöläiset seisovat väsyneinä muovikassit käsissä.
Jono ei liiku. Joku yskäisee. Joku toinen yrittää selittää, että on jo töissä, mutta ei riitä elämiseen. Purra ei kuuntele, hän huitoo saksillaan ilmaa.
"Meillä on pulaa tekijöistä! Kassalle, tiskille, varastoon, vaikka talkoilla!" hän huutaa.
Eero nostaa katseensa: "Ennen niistä hommista sai palkan."
Purra mulkaisee, palaa sisään ja käskee mainosteippaajan vaihtamaan ikkunajulisteen:
"Uusi kampanja! Työtä kaikille – palkka ei enää rajoita osallistumista!"
Pihalle kaartaa vanhanaikainen taksi, jonka ovessa lukee "KUSTANNUS VASTAAN YHTEISKUNTAVASTUU". Autosta nousee silminnähden kiireinen pikkumies: villakangastakki auki, katse tiukkana, hymy hämmentävän paikallaan.
"Minähän sanoin jo edellisessä elämässäni, että töihin pitäisi mennä," hän tokaisee ohimennen Eerolle ja marssii ovesta sisään kuin omistaisi paikan.
Kyseessä on tietenkin W. Ryydman, jonka ansioluettelosta löytyy nyt uusi luku: "Ideologinen vapaaehtoistyö lihatiskillä".
Hän sujauttaa valkoisen muoviesiliinan päälleen, nyökkää Purralle ja tarttuu heti ensimmäiseen tehtävään: järjestää tiskille "perhearvojen mukainen lihavalikoima". Siihen kuuluu vain silavaa, sisäfile on "epäilyttävän elitististä".
Purra nyökkää tyytyväisenä, ja pian kaupassa raikaa uusi mainoslause:
"Purran Valinta – nyt myös talkoohengellä ja arvoilla Marinoitua!"
Kassalla Marin räpäyttää silmiään ja kysyy varovasti, kuka maksaa Ryydmanin kyydin. Kukaan ei vastaa.
Kaupassa kassajono kasvaa, kuitti rullaa lattialle asti ja asiakkaat vilkuilevat hermostuneina kellojaan. Marin istuu kassalla, katse sameana, toljottaa kassan näyttöä. Hän huokaisee, nostaa nimilapun rinnastaan ja laskee sen hiljaa hihnalle.
"Olen väsynyt", hän sanoo, ei dramaattisesti, vaan kuin olisi todennut säätilan.
Hän nappaa laukkunsa ja kääntyy lähteäkseen, mutta ennen kuin ehtii ovesta, Purra syöksyy esiin tiskin takaa essu hulmuten, sakset toisessa kädessä ja kiristyvä irvistys naamallaan.
"Jääthän sentään inventaarioon?" Purra kysyy kiukkuisesti, kuin asiasta olisi sovittu.
Meinasin alkaa juttua v.tuilemaan, mutta olkoon tällä kertaa aika hyvä kirjoittaja vaikka sanoma mitä nyt on.
Sannan kirja on BESTSELLER!