Tullen tapahtumista 1944 on vallalla ranskalainen propagandaversio

8.6.1944 olivat FTP-partisaanit eli kommunistisissit murhanneet saksalaisosaston. Ruumiit oli silvottu kauhealla tavalla. Katunaiset olivat talloneet ruumiita ja niitä oli asetettu ympäriinsä ja niiden käsiin oli asetettu sukuelimiä jne. Samana päivänä panssaridivisioona Das Reich valtasi takaisin Tullen 9.6. ja löysi 120 murhatun saksalaisen ruumiit. Oikeastaan vastatoimet olivat miedommat kuin suhde 1:1, sillä vain 98 ihmistä teloitettiin kostoksi joukkomurhasta. Sodan jälkeen tämän kunniakkaan valiojoukon (Das Reich) ilmoitettiin ranskalaisen standardikirjallisuuden taholta matkanneen Normandiaan tappaen, ryöstäen ja tuhoten. Partisaanien osuus vaietaan ja valhetta on lisätty 100 % siis muutenkin. Sama propaganda pyörii edelleen. Partisaanisota oli täysin laitonta ja vielä enemmän sen vuoksi, että Ranska oli aselepoehdoissa luvannut pidättäytyä kaikesta saksalaisjoukkojen vastaisesta toiminnasta. Tammikuusta 1943 maaliskuuhun 1944 partisaanit tekivät 4983 rautatiesabotaashia, 1159 kaapelisabotaashia, 2966 erilaista sabotaashia, 1440 tuhopolttoa ja 1251 hyökkäystä Wehrmachtia vastaan. Siis 15 kuukaudessa 12 000 räikeää rikkomusta. Myös esim. yli 400 ranskalaista sai surmansa partisaanien attentaateissa vain kolmen tarkasteltavaksi valitun kuukauden aikana.

Tullessa Vichyn joukot olivat poistuneet ja jättäneet pienen saksalaisen yksikön kylään. Partisaanit olivat hyökänneet ja kun saksalaiset kasarmilla olivat antautuneet, 40 sotilasta oli murhattu kadulle. Myöhemmin murhattiin muita, saniteettihenkilökuntaa ja rautatieläisiä ym.seuraavana päivänä hautausmaalla ja läheisessä metsässä. Myös 20 sotilasvankia lisää. Ruumiissa oli läheltä suoritetun teloituksen ampumalla osumajälkiä niskassa ja selässä. Sairaalassa oli 30 haavoittunutta pelastunut urheiden yksittäisten ranskalaisten ansiosta, jotka olivat saaneet partisaanit karkotettua ovelta ja estettyä haavoittuneiden viemisen myöhemmin murhattavaksi tai ampumisen. Ruumiiden häpäisemisen varmistaa myös General Bridoux, Petainin hallituksen puolustusministeriön valtiosihteeri. Tri Hans Luther kertoo ruumiiden kallojen olleet lyöty murskaksi ja silmiä oli kaivettu ulos.Eläviä saksalaisia oli raahattu kuorma-autojen perässä ja silvottu tunnistamattomiksi. Kahden ruumiin kantapäät oli lävistetty ja reisitä viety köysi, joista eläviä ihmisiä oli raahattu. Useiden jalkapohjista oli ammuttu kuusikin kertaa jalkapöydistä läpi eli kuolemaa oli pitkitetty tuskallisilla tavoilla ja teloittamisista oli tehty julmia näytelmiä. Saatiin selville, että sukuelimiä olivat leikelleet kommunistien kanssa kulkeneet naiset.

On rikollista, että saksalaisten ja partisaanien väliset konfliktit ovat poikineet Ranskassa runsaasti oikeudenkäyntejä, joissa on tuomittu kansainvälisten lakien mukaan toimineita saksalaisia upseereita, kun taas rikolliset ja raa’at partisaanit on jätetty tuomitsemata teoistaan. Saksalaisia uhreja siunanneet papit ovat ilmeisesti ylempää tulleen tahon määräyksestä vaienneet, jotta julmuuksista saksalaisia kohtaan ei olisi todisteita. Häväistyjen ja kidutettujen saksalaisten ruumiit on haudattu salaisiin paikkoihin. Papit vaikenevat myös siis ranskalaisten vastarintamiesten ym. ruumiiden siunaamisistaan ym. kokemuksistaan. Prefektit ovat estäneet halukkaita ranskalaisia tutkijoita tutkimasta saksalaisia vainajia. Ranskalaista propagandaa saksalaisten suorittamista raakuuksista ei ole minkään muunkaan sodan tapahtumien yhteydessä näytetty toteen. Raakuuksista syytettyä Gestapoa, joka toimi partisaaneja vastaan, on myös syytetty kidutuksista. Vincent Reynouard on tutkinut myös Gestapon toimintaa Ranskassa ja todennut, että se ei turvatutnut väkivaltaan kuin poikkeuksellisesti törkeiden rikosten ym. uhatessa ja vain tarpeelliseksi katsomallaan määrällä. Potkimista, lyömistä ja ruoskimista oli, myös veden alla pitämistä tms. Tämä oli kuitenkin varsin yleistä eri maiden armeijoissa suhtauduttaessa erittäin vakaviin ukakuviin, kun kyseessä oli todellinen syyllinen terroristitekoihin ja raakuuksiin ja kyse oli rikosten estämisestä. Väkivalta tuntuu olleen sitäpaitsi harvinaista ja se kohdistui lähinnä miehiin. Mitä ilmeisimmin vasemmiston ja muidenkin jauhama ratkutus “natsirikollisten” palkkaamisesta tiedustelutehtäviin osasto Gehlenin ja CIA:n palvelukseen on aivan täysin vailla perusteita. Klaus Barbiekin on ollut alansa ammattimies ja mitä ilmeisimmin toiminut täysin ohjeiden mukaan. Reynouardin mukaan Gestapo oli täysin tavallinen poliisi. Siis länsimaiden mittapuun mukaan ja siis kaikesta päätellen niitä lempeämpi. Uskottavaa on, että jos Barbie on tehnyt rikoksia, niin lähinnä CIA:n palveluksessa, kuten erinäiset tutkivien journalistien kirjat antavat ymmärtää.