1. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Siis myönsikö Jumala antaessaan tämän käskyn, että muitakin jumalia on?
Siis myönsikö Jumala antaessaan tämän käskyn, että muitakin jumalia on?
Ensimmäinen käsky
Anonyymi-ap
17538
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä niitä on VT monia mainittu.
''Jumala astuu esiin jumalten kokouksessa ... PS 82
Psalmissa 82 Jumala sorsii todella pahasti muita Jumalia ja omii itselleen ylimmän vallan ja tuomarin aseman. Hmm… olikohan Allah paikalla kokouksessa? Allah väittää islamin uskoisille, että hän on se ainoa oikea Jumala. Islam on tällä hetkellä nopeinten leviävä uskonto.
Ukko ylijumalaa ei sovi unohtaa, hän polttaa kirkkoja, moskeijoita ja synagogeja sekä muita epäjumalanpalvontapaikkoja mielensä mukaan.
"Allah väittää islamin uskoisille, että hän on se ainoa oikea Jumala"
Jumala on arabian kielellä Allah, joten yhdestä ja samasta Jumalasta lienee kyse.
Allah on ihmisen keksimä jumala ei teemitään .
Juuri siksi ei pidä yrittää pitää muita kun muita ei ole. Se olisi epäjumaluutta.
Ei pidä jumaloida omia tyhmiä höpötyksiään eikä harhaoppeja.
Ihmisillä on tietenkin monenlaisia mielikuvituskavereita.
En pidä ollenkaan siitä, että joku Jumala väittää olevansa se ainoa oikea. Sekä kristittyjen Jumala että Allah tulisi heittää ulos. Idän uskontojen jumalat ovat suvaitsevampia.
Ei Jumala sano, että muita Jumalia olisi. Ei vain tule pitää muita Jumalina. Ei allah ole Jumala, vaan ihmislöhtöinen kopio vanhan liiton Jumalasta kun ankarat lait vielä juutalaisille oli voimassa.
Sama jumala juutalaisilla, äpäräpoikakultilla ja sen spinn offilla mehmettiläisyydellä.
Eipä hurraamista moisella kierrätystavaralla.
Ihmiskunnan tulisi jotenkin vaikuttaa jumalistoon. Tarvitaan sivistynyt Jumala, joka ei väitä olevansa se ainoa oikea, ja joka ei käyttäydy kuten psalmissa 82. Kai meilläkin saa olla jotain sanomista, kun meidät nyt kerran on luotu.
Tavallaan. Ensimmäinen ja tärkein käsky koskee suhdetta ihmisen ja Jumalan välillä. Tärkeintä on yhteys Jumalaan. Mikä tahansa, mikä on ihmiselle sitä tärkeämpää, erottaa ihmisen Jumalasta. Jeesus opetti: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa". Mammona ei ole jumalolento, mutta se voi vallita ihmistä, nousta hänen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Mutta on ollut ja on myös rikkaita, joilla on säilynyt yhteys Jumalaan, esimerkiksi Abraham.
Kieltämättä se on kivaa jos on massia millä mällätä.
Se voi helposti tuntea olevansa Jumalasta seuraava.
... Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! "
Selvää asiaa voidaan vääristellä sanoilla, mutta vääristely ei muuta asiaa muuksi. Sen sijaan vääristely kertoo ihmisestä, mikä hän on.
Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
Hear, O Israel: The Lord (Yehovah) our God (Elohiym) is one Lord:
Tämä käsky kumoaa yhden kolminaisuusopin tärkeimmistä väitteistä: Elohim tarkoittaa monikkoa.
Hebrean kielessä verbi määrittää lauseen subjektin, onko tekijä yksikkö vai monikko.
Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
Siis verbi loi on yksikkö, niin myös tekijä, subjekti on yksikkö. Loi-sana on hebreaksi bara=Poika
Tässä 'Elohim' tarkoittaa yksikköä: Ja hän (Aaron) on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana (Elohim).
Ihmiten tekemät jumalatjumala tiesi että rakentvat itselle muita jumalia jota ovat kuoleita. Sen vuoksi sanoikin.