Tarina toivosta: Matka takaisin valoon
Olin kadottanut todellisuuden. Äänet puhuivat minulle, varjot liikkuivat omia aikojaan, ja pelko oli kuin jatkuva sade, joka ei koskaan lakannut. Psykoosi oli kuin vankila, jonka seinät olivat näkymättömät mutta läpitunkemattomat.
Kun minut ohjattiin mielenterveydenhoidon piiriin, en aluksi luottanut kehenkään. Mutta vähitellen, pienin askelin, aloin nähdä muutoksen. Sain lääkärin joka oikeasti kuunteli minua. Hoitaja muisti menneisyydessä kokemat asiani. Terapeutti ei pelännyt kysyä vaikeita kysymyksiä — eikä paennut vastauksiani.
Lääkitys tasoitti mielen myrskyä. Äänet hiljenivät. Se antoi toivoa, että toipuminen oli mahdollista. Ryhmässä opin puhumaan kokemuksistani ilman häpeää. Toisten tarinat heijastivat omaani, ja yhdessä rakensimme toivoa.
Nyt, kun katson taaksepäin, näen kuinka mielenterveydenhoito ei vain auttanut minua selviytymään — se auttoi minua elämään. Se palautti minulle ihmisarvon, yhteyden ja mahdollisuuden rakentaa tulevaisuutta, jossa valo ei ole pelkkä muisto lapsuudesta.
Mielenterveydenhoito ei ollut ihmeparannus. Se oli silta. Ja minä uskalsin astua sen yli.
Minun tarina
26
698
Vastaukset
- Anonyymi
Olisi kiva, että tällaisia tarinoita kuulisi enemmän, eikä aina vain parin valittajan jatkuvaa valitusta.
- Anonyymi
On täällä varmaan enemmän kuin pari joilla erilaisia kokemuksia. Valitettavasti surella osalla meistä ei oo hyvää kerrottavaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On täällä varmaan enemmän kuin pari joilla erilaisia kokemuksia. Valitettavasti surella osalla meistä ei oo hyvää kerrottavaa
Jos suurin osa kertoisi tarinaa, niin ne huonojen kokemusten kertojat eivät enää olisi se suuri osa...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos suurin osa kertoisi tarinaa, niin ne huonojen kokemusten kertojat eivät enää olisi se suuri osa...
No sitä suurta osaa ei ole.Siksi niitä täälä ei ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sitä suurta osaa ei ole.Siksi niitä täälä ei ole.
Yleensäkkin ne joilla huonoja kokemuksia on ne jotka menee arvostelemaan/valittamaan. Pätee yritysten arvosteluihin ja tänne jne
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensäkkin ne joilla huonoja kokemuksia on ne jotka menee arvostelemaan/valittamaan. Pätee yritysten arvosteluihin ja tänne jne
Jostain syystä ihmiset valittaa herkemmin, mitä kehuvat tai kiittävät.
- Anonyymi
Minkä takia tämä palsta on täyttynyt psykiatriakultin ammattilaisten valheellisesti keksimällä psykiatriaa mainostavilla avauksilla?
- Anonyymi
Pitäskö sen sitten olla täynnä vastustavia mielipiteitä? Eikös sananvapaus missä kaikkea olisi parempi
- Anonyymi
Kokemus hyvästä hoidosta, ja toipumisesta, ei vielä tee ihmisestä ammattilaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemus hyvästä hoidosta, ja toipumisesta, ei vielä tee ihmisestä ammattilaista.
Onhan niitäkin joilla hyvää hoitoa. Ja sit niitä joilla ei
- Anonyymi
Hyvin kauniisti kirjoitettu. Voi kun se olisikin totta. Toivoisin kovasti, että aloitus on tehty rehellisesti.
Mutta olen pahoillani, että en usko sitä.- Anonyymi
On niitäkin joilla oikeesti lääkitys auttanut... Tosi paljon
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On niitäkin joilla oikeesti lääkitys auttanut... Tosi paljon
Miten dopamiinireseptorit blokkaava neurolepti voi auttaa ihmisiä?
- Anonyymi
Ymmärrän, että sinusta voi tuntua siltä, ettei hoito ole ollut sinulle hyödyksi tai että se ei ole vastannut sinun tarpeitasi. Se on täysin oikeutettu kokemus, ja sinun näkökulmasi on tärkeä. Mutta samalla on hyvä muistaa, että psykoosisairauksia on monenlaisia, ja ihmiset reagoivat hoitoon eri tavoin. Suurimmalle osalle hoito on ollut käännekohta parempaan – he ovat saaneet apua, rauhaa ja mahdollisuuden rakentaa elämäänsä uudelleen.
Myös me saadaan kertoa oma tarinamme, se ei vähennä sinun kokemustasi. Se vain tuo esiin, että hoito useimmiten toimii, ja auttaa ymmärtämään, miksi jotkut haluavat siihen sitoutua. Se voi myös auttaa kehittämään hoitoa niin, että se olisi tulevaisuudessa parempaa ja yksilöllisempää – myös sinulle.
Jokaisen ääni on tärkeä, jotta kokonaiskuva ei jää yksipuoliseksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten dopamiinireseptorit blokkaava neurolepti voi auttaa ihmisiä?
Ehkä jos äänet vaivaa paljon ja lääkkeet auttaa niihin? Tiedän osasto ajoilta niitäkin joille lääkkeet pakko tai harhat vie mennessään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän, että sinusta voi tuntua siltä, ettei hoito ole ollut sinulle hyödyksi tai että se ei ole vastannut sinun tarpeitasi. Se on täysin oikeutettu kokemus, ja sinun näkökulmasi on tärkeä. Mutta samalla on hyvä muistaa, että psykoosisairauksia on monenlaisia, ja ihmiset reagoivat hoitoon eri tavoin. Suurimmalle osalle hoito on ollut käännekohta parempaan – he ovat saaneet apua, rauhaa ja mahdollisuuden rakentaa elämäänsä uudelleen.
Myös me saadaan kertoa oma tarinamme, se ei vähennä sinun kokemustasi. Se vain tuo esiin, että hoito useimmiten toimii, ja auttaa ymmärtämään, miksi jotkut haluavat siihen sitoutua. Se voi myös auttaa kehittämään hoitoa niin, että se olisi tulevaisuudessa parempaa ja yksilöllisempää – myös sinulle.
Jokaisen ääni on tärkeä, jotta kokonaiskuva ei jää yksipuoliseksi.Mulla on ehkä eniten valitettavaa ossstolta kuin avosta. Tai lääkkeistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on ehkä eniten valitettavaa ossstolta kuin avosta. Tai lääkkeistä.
En itsekkään kaipaa mitenkään takaisin osastolle. En sen takia, että olisin itse niin huonossa kunnossa, enkä siksi, että siellä kaikilla muillakin on vähän tilanne päällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En itsekkään kaipaa mitenkään takaisin osastolle. En sen takia, että olisin itse niin huonossa kunnossa, enkä siksi, että siellä kaikilla muillakin on vähän tilanne päällä.
Avo on ihan ok, jos kiva hoitaja/lääkäri ja ne jaksaa tukea ja auttaa oikeasti. Mulla ollu siellä hyviä ja huonoja ja nykynen lääkäri on kaikista paras.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avo on ihan ok, jos kiva hoitaja/lääkäri ja ne jaksaa tukea ja auttaa oikeasti. Mulla ollu siellä hyviä ja huonoja ja nykynen lääkäri on kaikista paras.
Ihanaa kuulla että tilanne on parempi.
- Anonyymi
En minä ollut sairas. Tai niin ainakin uskoin.
Pitkään ajattelin, että kaikki oli muiden vika. Että maailma oli sekaisin, ei minä. Kun muut ihmiset jotka näkivät sairauteni ehdottivat hoitoa, suutuin. Mielenterveyshoidosta puhuminen tuntui loukkaukselta – kuinka he eivät hyväksyneet omia vikojaan ja puutteitaan.
Sitten, ihan sattumalta, kuulin podcastista haastattelun. Siinä puhui mies, joka oli kokenut psykoosin. Hän kertoi, miten oli aluksi täysin vakuuttunut siitä, ettei ollut sairas. Että hoito oli turhaa.
Mutta jotenkin hän alkoi hyväksymään hoitoa ja sai oikeanlaista apua. Pikkuhiljaa hän sai ympärilleen ihmisiä, jotka eivät luovuttaneet, hän alkoi nähdä toisin.
Nyt hän eli rauhallista, "hyvää" elämää – ei täydellistä, mutta omannäköistä.
En tiedä miksi juuri se tarina jäi pyörimään mieleeni. Ehkä siksi, että hän ei kuulostanut "potilaalta", vaan ihan tavalliselta ihmiseltä. Ehkä siksi, että hän ei yrittänyt vakuuttaa minua, vaan vain kertoi omasta kokemuksestaan.
Aloin tutkia asiaa lisää ja löysin muitakin kuin hoidonvastaisia saitteja. Podcasteja, videoita, vertaistarinoita. En ollut valmis myöntämään mitään, mutta jokin minussa liikahti. Aloin miettiä: entä jos minäkin voisin voida paremmin? Entä jos hoito ei olisikaan häpeä, vaan mahdollisuus?
Lopulta suostuin tapaamaan psykiatrin. En siksi, että olisin ollut varma olevani sairas – vaan siksi, että halusin kokeilla, voisiko elämä olla helpompaa. Ja se oli. Tutustuin ääniäkuulevien ryhmässä, muihin kaltaisiini, opin paljon voimavarakeskeisyydestä ja toipumisorjentaatiosta. Pikkuhiljaa, pienin askelin, aloin ymmärtää itseäni. En vieläkään pidä sanasta "sairaus", mutta ymmärrän nyt, että jokaisella meistä on haavoja – ja että niiden hoitaminen ei tee meistä heikkoja, vaan vahvempia.
Siksi sanon: jos ette koe olevanne sairaita, se on ihan ok. Mutta älkää sulkeko korvia tarinoilta. Ne eivät ole saarnaa – ne ovat ikkunoita toiseen mahdollisuuteen.
Ehkä joku niistä avaa oven myös teille jotka sitä tarvitsee.- Anonyymi
Voi kun ihmiset osaiskin muuttaa sitä omaa mielipidettään.
- Anonyymi
Näissä on hienoja kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, joka on varmasti parantava ja mieltä avartava tunne jo itsessään. Miten se liittyy psykiatriseen hoitoon, sitä en ymmärrä. Psykiatrinen hoito ei ole lähtökohtaisesti kohtaamista, vaan ihmisten luokittelua pseudotieteellisiin karsinoihin ja obsessiivis-kompulsiivista lääkkeiden tyrkyttämistä. Psykiatrit on aivopesty 1900-luvun eugenistisilla teorioilla kuvittelemaan, että heillä on olemassa taito erottaa periytyvät aivosairaudet haastattelun avulla monenkirjavista reaktioista elämänongelmiin. Psykiatrit ovat psykiatrisen hoidon vaikuttavuuden este, koska heidän ammatillinen identiteettinsä estää ihmisten ongelmien kompleksisuuden ja tulkinnanvaraisuuden ymmärtämisen.
Massiivinen hanke tehdä psykiatrisista häiriöistä luotettavia ja lääketieteellisesti valideja on totaalisen epäonnistunut, ja alan ainoa legitimiteetti lääketieteen erikoisalana nojaa epäjohdonmukaisilla tilastollisille korrelaateille ja niiden tarkoitushakuisille, usein kaupallisin tarkoitusperin höystetyille yliampuville tulkinnoille. Jokainen ihminen osaa halutessaan kohdata toisen ja kertoa omia elämäntarinoitaan. Se ei vaadi minkäänlaista lääketieteellistä erikoisosaamista. Tämän takia psykiatrisia diagnooseja kuten skitsofreniadiagnooseja annetaankin esimerkiksi monessa Yhdysvaltojen osavaltiossa sosiaalityöntekijöiden ja psykologien toimesta. Mitä jos siirretäänkin psykiatrinen hoito sosiaalihuoltoon? Sosiaalihuollon ammattilaiset osaavat kohdata sinut hädän hetkellä, ja he tekevät jo nyt vapaudenrajoittamiseen liittyviä päätöksiä esimerkiksi kehitysvammahuoltoon ja lastensuojeluun liittyen. Yleislääkäritkin osaavat määräillä rauhoittavia ja muita mömmöjä tarvittaessa akuuttiin hätään, se ei vaadi erityisosaamista ihmisen neurobiologiasta tai psykiatrisista häiriöistä. Miksi psykoosi olisi sairaus ja miksi se pitäisi mieltää sairaudeksi? Onko yksinäisyyskin siis sairaus, jos se parantuu yhteisöllisyydellä ja kohdatuksi tulemisen kokemuksilla? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi kun ihmiset osaiskin muuttaa sitä omaa mielipidettään.
Kun tarkkaan ajattelee, niin tuossa olet oikeassa, kunpa ihmiset osaisikin.
Itselläni on pitkä psykiatrian historia. Noin 20 vuotta pyörin avohoidossa, osastoilla, olin hukassa itseni kanssa, ja jatkuvasti vahvoilla lääkityksillä.
Kunnes tuli vakavampi paikka, ja oli pakko tehdä valinta, haluanko elämältäni vielä jotain, edessäni oli viimeinen mahdollisuus.
Ymmärsin, että muutoksen oli tapahduttava minussa itsessäni, ja olen itse se, joka joutuu kantamaan vastuun omasta elämästäni. Ei se voinut mennä niin, että hoitotahot ym. ovat niitä, jotka ohjaavat elämääni, ja siltikin olin ollut hukassa nimenomaan itseni kanssa.
Siinä vaiheessa, kun aloin ottamaan hoidon tosissani, pääsin hyvään osastohoitoonkin kaiken lisäksi ( alkuun tosin jouduin, mutta se kääntyi pian pääsemiseksi mielessäni ), silloin alkoi tapahtua kehitystä parempaan.
Kukaan ei olisi pystynyt minua muuttamaan, se oli tehtävä itse, tuen avulla.
Vuosien varrelle mahtui kyllä monenlaista, sekä hyvää että huonoa, mutta lopputulos on se tärkein. Puhuessani psykiatriasta en halua vajota negatiivisuuteen, mukavampi muistaa niitä hyviä juttuja matkan varrelta.
Vaati oikean ajan, ja oikean paikan, että asiat alkoivat järjestymään. Pakko uskoa väitteeseen, että kaikki on mahdollista.
Se oli minun tarinaani, josta tulisi kyllä todella pitkä, jos ottaisin työn alle ja kirjoittaisin kaiken sen, mikä on vielä muistissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näissä on hienoja kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, joka on varmasti parantava ja mieltä avartava tunne jo itsessään. Miten se liittyy psykiatriseen hoitoon, sitä en ymmärrä. Psykiatrinen hoito ei ole lähtökohtaisesti kohtaamista, vaan ihmisten luokittelua pseudotieteellisiin karsinoihin ja obsessiivis-kompulsiivista lääkkeiden tyrkyttämistä. Psykiatrit on aivopesty 1900-luvun eugenistisilla teorioilla kuvittelemaan, että heillä on olemassa taito erottaa periytyvät aivosairaudet haastattelun avulla monenkirjavista reaktioista elämänongelmiin. Psykiatrit ovat psykiatrisen hoidon vaikuttavuuden este, koska heidän ammatillinen identiteettinsä estää ihmisten ongelmien kompleksisuuden ja tulkinnanvaraisuuden ymmärtämisen.
Massiivinen hanke tehdä psykiatrisista häiriöistä luotettavia ja lääketieteellisesti valideja on totaalisen epäonnistunut, ja alan ainoa legitimiteetti lääketieteen erikoisalana nojaa epäjohdonmukaisilla tilastollisille korrelaateille ja niiden tarkoitushakuisille, usein kaupallisin tarkoitusperin höystetyille yliampuville tulkinnoille. Jokainen ihminen osaa halutessaan kohdata toisen ja kertoa omia elämäntarinoitaan. Se ei vaadi minkäänlaista lääketieteellistä erikoisosaamista. Tämän takia psykiatrisia diagnooseja kuten skitsofreniadiagnooseja annetaankin esimerkiksi monessa Yhdysvaltojen osavaltiossa sosiaalityöntekijöiden ja psykologien toimesta. Mitä jos siirretäänkin psykiatrinen hoito sosiaalihuoltoon? Sosiaalihuollon ammattilaiset osaavat kohdata sinut hädän hetkellä, ja he tekevät jo nyt vapaudenrajoittamiseen liittyviä päätöksiä esimerkiksi kehitysvammahuoltoon ja lastensuojeluun liittyen. Yleislääkäritkin osaavat määräillä rauhoittavia ja muita mömmöjä tarvittaessa akuuttiin hätään, se ei vaadi erityisosaamista ihmisen neurobiologiasta tai psykiatrisista häiriöistä. Miksi psykoosi olisi sairaus ja miksi se pitäisi mieltää sairaudeksi? Onko yksinäisyyskin siis sairaus, jos se parantuu yhteisöllisyydellä ja kohdatuksi tulemisen kokemuksilla?Vasta myöhemmin, kun aloin toipua, ymmärsin jotain tärkeää: kyse ei ollut vain siitä, miten minä kohtasin hoitotahon.
Kyse oli siitä, miten minä kohtasin kaikki ihmiset. Perheeni. Ystäväni. Ihmiset kaupassa, jne.
Kyse oli jopa siitä miten uskalsin kohdata Itseni. Minun ei tarvinnut olla enää se ihminen joka yritti selittää ongelmiani eugenismilla.
Kun olin sairas, asenteeni oli torjuva. Minä en halunnut kuulla, en halunnut keskustella, en halunnut myöntää mitään. Se teki minusta yksinäisen.
Vaikka ympärilläni oli ihmisiä, minä en ollut heille läsnä, enkä antanut heidän olla läsnä minulle.
Kun aloin muuttaa asennettani, tapahtui jotain odottamatonta. En menettänyt itseäni. Päinvastoin, aloin löytää itseni uudelleen. Aloin syyttämisen sijaan kuunnella, vaikka en aina ollut samaa mieltä. Aloin kysyä, vaikka pelkäsin vastauksia. Aloin kohdata, vaikka se tuntui vaikealta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näissä on hienoja kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, joka on varmasti parantava ja mieltä avartava tunne jo itsessään. Miten se liittyy psykiatriseen hoitoon, sitä en ymmärrä. Psykiatrinen hoito ei ole lähtökohtaisesti kohtaamista, vaan ihmisten luokittelua pseudotieteellisiin karsinoihin ja obsessiivis-kompulsiivista lääkkeiden tyrkyttämistä. Psykiatrit on aivopesty 1900-luvun eugenistisilla teorioilla kuvittelemaan, että heillä on olemassa taito erottaa periytyvät aivosairaudet haastattelun avulla monenkirjavista reaktioista elämänongelmiin. Psykiatrit ovat psykiatrisen hoidon vaikuttavuuden este, koska heidän ammatillinen identiteettinsä estää ihmisten ongelmien kompleksisuuden ja tulkinnanvaraisuuden ymmärtämisen.
Massiivinen hanke tehdä psykiatrisista häiriöistä luotettavia ja lääketieteellisesti valideja on totaalisen epäonnistunut, ja alan ainoa legitimiteetti lääketieteen erikoisalana nojaa epäjohdonmukaisilla tilastollisille korrelaateille ja niiden tarkoitushakuisille, usein kaupallisin tarkoitusperin höystetyille yliampuville tulkinnoille. Jokainen ihminen osaa halutessaan kohdata toisen ja kertoa omia elämäntarinoitaan. Se ei vaadi minkäänlaista lääketieteellistä erikoisosaamista. Tämän takia psykiatrisia diagnooseja kuten skitsofreniadiagnooseja annetaankin esimerkiksi monessa Yhdysvaltojen osavaltiossa sosiaalityöntekijöiden ja psykologien toimesta. Mitä jos siirretäänkin psykiatrinen hoito sosiaalihuoltoon? Sosiaalihuollon ammattilaiset osaavat kohdata sinut hädän hetkellä, ja he tekevät jo nyt vapaudenrajoittamiseen liittyviä päätöksiä esimerkiksi kehitysvammahuoltoon ja lastensuojeluun liittyen. Yleislääkäritkin osaavat määräillä rauhoittavia ja muita mömmöjä tarvittaessa akuuttiin hätään, se ei vaadi erityisosaamista ihmisen neurobiologiasta tai psykiatrisista häiriöistä. Miksi psykoosi olisi sairaus ja miksi se pitäisi mieltää sairaudeksi? Onko yksinäisyyskin siis sairaus, jos se parantuu yhteisöllisyydellä ja kohdatuksi tulemisen kokemuksilla?Elämäntarinansa pystyy varmasti kertomaan jokainen ?
Mutta pystyykö jokainen tunnistamaan, ja kertomaan, minkälaisia tunteita elämä on herättänyt, ehkä aiheuttanut ?
Jos ei osaa tunnistaa, mikä tuntuu pahalta, mikä tuntuu vaikealta, ja mitä siitä pitäisi ajatella, mitä tehdä, on ihan mahdollista, että alkaa oireilemaan nimenomaan psyykkisesti.
Tuohon, mitä kommenttisi lopussa väität yksinäisyydestä, psykoosista, ihmisen kohtaamisesta, ym. esitän eriävän mielipiteen.
Yhteisöllisyys ei poista psykoosia, toki se voi estää sitä tulemasta. Eikä sosiaalityöntekijällä ole ammattitaitoa hoitaa psykoosissa olevaa ihmistä, vaikka sanot, että sossu osaa kohdata ihmisen hädän hetkellä.
Yksinäisyys ei ole sairaus, mutta se voi johtaa sairastumiseen.
- Anonyymi00027
Salaiset viestit ja kuumat deitit odottaa 👀 https://Kayla.hoty.lat/Kayla#/?/?/q8q7hwd3f
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valtion alijäämä = yritystukien määrä = 10 mrd. euroa
Mutta persut eivät vaan suostu tasapainottamaan valtion budjettia, vaikka yritystuet on tiedetty haitallisiksi. Miksi p546167Suomi käyttää sosiaalietuuksiin suhteessa eniten rahaa koko maailmassa
Suomi käyttää sosiaaliturvaetuuksiin enemmän rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin mikään muu maa maailmassa. Su3135105Poliisien suosikkipuolueet ylivoimaisesti: Kokoomus ja persut
samoin on armeijan henkilöstön kanssa. Sen sijaan sekä vihreät, vasliitto ja SDP ovat hyljeksittyjä puolueita poliisien1604874Sdp, Vihreät ja vasemmistoliitto muuttumassa naisten puolueiksi?
Sdp 64 % naisia, vihreät 70 % naisia ja vasemmistoliitto 60 % naisia. Ilmankos ne puolueet ajaa autoilevien kantasuomal1384676Epäonnistunut "Tuppurais-operaatio" kaatoi Purran hallituksen
Persut yrittivät viimemetreillä häivyttää omaa täydellistä epäonnistumistaan syyttämällä opposition edustajaa nimettömil203900Ostaisitko sinä rempattavan asunnon Italiasta tai jostain muualta ulkomailta, mistä?
Ella Kanninen on tehnyt Italiassa asuntokaupat. Hän kertoo Instagramissa kierrelleensä viime kesänä Toscanassa katselema202416Jenni Alexandrova ja Toni Lähde ratkeavat liitoksistaan - Tällainen on uusperhe!
Radiojuontaja Jenni Alexandrova ja Diili-tuttu Toni Lähde ovat pariskunta, joka elää uusperhearkea. He ovat ostaneet uud32198Vähän fiksumpi Nimi kisa ? :=)
Kirjoita teidän etunimet allekkain. Jos nimissä on joku kirjain sama, poista se. Tee sama tarkistus kaikille kirjaimill241845- 731792
- 2201552