Esa tietää1

Ns. Hyvinvointivaltioideologia tuli muotiin vasta vuoden 1929 katastrofin jälkeen. Tuosta alkaen aina 1970-luvulle luotiin mekanismeja, joilla pyrittiin jakamaan varallisuutta valtion toimesta siten, että kommunismin vetovoima heikkenisi. ( Keynes näytti sitäpaitsi tarjoavan maailmanselityksen turhautuneille talousguruille ja tarjosikin kunnes ajat muttuivat , mutta typerykset loivat staglaation!) 60-luvulla jopa kirjoiteltiin julkisesti, että homma olisi ikuista. Ei ollut ja varsinkin logistiikan ja informaatiotekniikan kehitys ynnä hyvinvointivaltionkehitäjien täysin väärät Keynes-tulkinnat ja siitä johtova holtitomuus johtivat paluuseen ennen vuotta 1929 vallinneisiin näkemyksiin.


Popper lähtee väittämissään siitä, että vain itsekorjaavat järjestelmät ovat ok, ja mitään pysyviä utopioita ei ole.
Neohumanismi lähtee siitä, että historia on todellakin ikuisessa liikkeessä, mutta sen kulussa on tietyjä lainalaisuuksia, joiden tuntemusta voidaan , jos päättäväisyyttä riitää, hyödyntää.
Toinen Neohumanismin peruskatsomuksista on se, että sivilisaation suunnasta ja voimavaroista vastaa sen johtava Eliitti. Niin pitkään, kun sivilisaatio koostu erillisistä paikallisista osista, eliittien keskinäinen terve kilpailu koitu koko sivilisaation eduksi, mutta sivilisaation universaalivaiheessa (nykyään sitä kutsutaan globaalistumiseksi, Antiikin Sivilisaatiossa Roomaksi)eliitien keskinäinen kilpailu vaimenee ja epäterveet ilmiöt voivat haitatta kukoistaa.Kilpailun oloissa typerille eliiteille käy naapurien toimesta huonosti, universaalioloissa terve järki häviää ja kaikki on menetetty. Eli näin sivilisaatiot tuhoutuvat ja ovat tuhoutuneet.

Nykyään kokonaisnäkemys ja synteesi eivät informaation tulvassa ole kovin suosittuja näkemyksiä, mutta ei tarvita äärimmäistä näkemyksellisyyttä ymmärtääkseen, etä koko sivilisaatiomme on lähellä perikatoaan ja puheet tilapäisestä tai osittaisesta taantumasta ovat joko toiveajattelua tai silmien sulkemista todellisudelta.

Nämä ovat tosiasioita:
1.Talous on globaalisti tarkastellen epävakaampi kuin koskaan ja mikään tiedossa oleva tosiseikka ei näytä merkkejä "kilpajuoksu kuiluun" kehityksen hidastumisesta.Vajaatyöllisyys on lisääntyvää realismia samalla kun julkiset rahoitusjärjestelmät ovat kuihtumassa ja kukaan ei edes yritä korjata asioita. Puuttuva ja kieroutunut rahoitus murtaa hitaasti, muta varmasti kokonaisia yhteiskuntarakenteita. Jo nyt, samalla kun tiede kuluttaa yhä usista edistysaskelista,ovat jo iäksi torjutuiksi luullut aliravitsemus, orjakauppa, merirosvous, kulkutaudit,maantierosvous ja sisäinen anarkia palanneet omille kynnyksillemme.
2.Energiatalous on kestämätömässä tilassa ja puheet tulimyllyistä ovat käteviä vain hölmöille. Tosiasia on, etä järjestelmämme on riippuvainen öljystä ja mitään yhtä pätevää korvaajaa ei ole tulossa kovin lyhyessä ajassa.
3. Ruokavarantotila näyttää hyvältä vain, jos unohtaa sen, että suuri osa valkuaistuotannosta menetetään muutamassa vuosikymmenessä (Kalastus jo aiemmin) ja pelkkä viljanviljelykin perustu tällähetkellä mm. vesivaroihin, jotka on suurelta osin jo jopa 90 % ammennettu tyhjiin kunnes Jääkausi tms. ne jälleen täytää!Tätä juttua kirjoittaessani hävisi pysyvästi arviolta 5 km2 (500 hehtaaria)peltoa pysyvästi joko eroosion tai jopa rakentamisen vaikutuksesta tavalla.
4. Jotkut pelkäävät Al Qaidaa, mutta nuo jotkut luulevat myös tuulta hirmumyrskyksi! Yllä olevien tekijöiden ja realistien tietämien yhteiskunnan kehityslinjojen syistä (syntyvyyskehitys) tulevaisuudessa tapahtu se sama, mikä aina ennenkin on tapahtunut. Siitä tulee inhottavaa ja kansainvaellukset ovat vasta alkamassa samalla kun niiden lähteinä toimivien alueiden järjestystä ylläpitävät voimat murtuvat rytisten ko. vaellusta kiihdyttäen.

Eli jostain ei ilmesty deus ex machinaa, joka pelastaa meidän pallimme tulesta. Neohumanistinen yhteiskuntanäkemys tuntu ymmärrettävästi kamalalta vielä jonkinaikaa kaikista niistä, jotka näkevät vanhat rakenteet itselleen turvallisina ja eivät kärsi suoranaisesta uhan tunteesta, mutta tuo aika on pian ohi. Neohumanismi kun ,uskokaa tai älkää, on loppupelissä se humaanein vaihtoehto. Ei ole pakko uskoa, mutta näin se on, valitetavasti.




Robespierre