Näin hän kertoo itse:
"Ihan vittu resilienssin rajoilla joka päivä, kun joudut keräilemään lukemattoman määrän astioita, vittu rytyssä märkänä olevia pyyhkeitä, paskasia vaatteita, ihan kaikkea, sohvatyynyjen väliin piilotettuja roskia, hän luettelee videolla katsoen suoraan kameraan."
Liekö ollut sukupuolileikkauksessakin kun mieheksi hänet määritellään.
Ei tarvitse ihmetellä millainen yhteiskuntamme on. Koulutetut toisia opettavat ihmiset omaavat tällaiset taidot keskustella. Ei tosin ihan ole esim. minun isäni tasolla, joka oli 5 vuotta sodassa, tosin välillä 3 kuukautta hoidossa sotilassairaalassa kun kranaatin sirpale upposi päähän. Sitä ei voinut leikata pois, vei hautaan mukanaan, mutta pitkiä sairauslomia ei silloin jaettu.
Hänellä oli parempi sanavarasto kuin tällä nykypäivän "kouluttajalla" jolla on mielipuolisen huono käyttäytymisen moraali kuten niin monella muullakin rellukalla, joilla ei järki juurikaan pulppua esiin.
Kun isäni oli tekemässä jotakin yksin, hän puhui yksinään ja viiden sanan lauseeseen tuli vähintään kuusi kirosanaa. Kun joku muu oli paikalla, hän ei juurikaan kiroillut, eikä koskaan vieraiden kuullen. Hänellä oli vielä olemassa eräänlainen moraali, joka hyvin monilta puuttuu nykyisin täysin, koska he uskovat jotta miten enemmän he saavat ulostettua kirosanoja, sitä suurempi seuraajien joukko kertyy somessa.
Isäni lauloi yksin ollessaan esim. tämän kaltaisia lauluja, "hittuun tittuun, sika meni vittuun, pillun pienestä reiästä, siellä hän heitteli keihästä, keihäs tuli ulos perse reiästä. Niitä oli monta, ne on ehkä olleet tarpeen sotiessa, hän oli ensin tarkka-ampuja, haavoittumisen jälkeen hevoslähettinä, kivääri olalla, pistooli vyöllä.
Minä sain ilmeisesti niin suuren määrän kiroilu annoksia, että en ole juuri kiroillut vaikkei sitä kukaan kieltänyt. En ole kiroillut lastenikaan kuullen, kahdesta avioliitosta niitä on viisi.
Myös kumpikaan aviovaimoni ei juurikaan kiroillut, lapset oppi siihen ja en ole kuullut heidänkään kiroilevat, vaikka emme asiaa pitäneet mitenkään esillä. Ainoa poikkeus on ainoa tyttö, joka oli aika pieni kun avioreo tuli, ja minä muutin pois. Ilmeisesti koulussa oli opetusta tarjolla.
Aikuisenakin hän latelee kirouksia, hokee ennen kaikkea sitä mitä muutkin suomalaiset.
Miksihän se miesten sukupuolielin ei ole yhtä suosittu, joku tutkija voisi selvittää. Voi olla että se ei ole ihmisten mielestä riittävän rivo, vaikka miten mikään joka on joka toisena sanana käytettävä termi voi enää olla rivo. Kyllä siitä maku menee.
"Ihan vittu resilienssin rajoilla joka päivä, kun joudut keräilemään lukemattoman määrän astioita, vittu rytyssä märkänä olevia pyyhkeitä, paskasia vaatteita, ihan kaikkea, sohvatyynyjen väliin piilotettuja roskia, hän luettelee videolla katsoen suoraan kameraan."
Liekö ollut sukupuolileikkauksessakin kun mieheksi hänet määritellään.
Ei tarvitse ihmetellä millainen yhteiskuntamme on. Koulutetut toisia opettavat ihmiset omaavat tällaiset taidot keskustella. Ei tosin ihan ole esim. minun isäni tasolla, joka oli 5 vuotta sodassa, tosin välillä 3 kuukautta hoidossa sotilassairaalassa kun kranaatin sirpale upposi päähän. Sitä ei voinut leikata pois, vei hautaan mukanaan, mutta pitkiä sairauslomia ei silloin jaettu.
Hänellä oli parempi sanavarasto kuin tällä nykypäivän "kouluttajalla" jolla on mielipuolisen huono käyttäytymisen moraali kuten niin monella muullakin rellukalla, joilla ei järki juurikaan pulppua esiin.
Kun isäni oli tekemässä jotakin yksin, hän puhui yksinään ja viiden sanan lauseeseen tuli vähintään kuusi kirosanaa. Kun joku muu oli paikalla, hän ei juurikaan kiroillut, eikä koskaan vieraiden kuullen. Hänellä oli vielä olemassa eräänlainen moraali, joka hyvin monilta puuttuu nykyisin täysin, koska he uskovat jotta miten enemmän he saavat ulostettua kirosanoja, sitä suurempi seuraajien joukko kertyy somessa.
Isäni lauloi yksin ollessaan esim. tämän kaltaisia lauluja, "hittuun tittuun, sika meni vittuun, pillun pienestä reiästä, siellä hän heitteli keihästä, keihäs tuli ulos perse reiästä. Niitä oli monta, ne on ehkä olleet tarpeen sotiessa, hän oli ensin tarkka-ampuja, haavoittumisen jälkeen hevoslähettinä, kivääri olalla, pistooli vyöllä.
Minä sain ilmeisesti niin suuren määrän kiroilu annoksia, että en ole juuri kiroillut vaikkei sitä kukaan kieltänyt. En ole kiroillut lastenikaan kuullen, kahdesta avioliitosta niitä on viisi.
Myös kumpikaan aviovaimoni ei juurikaan kiroillut, lapset oppi siihen ja en ole kuullut heidänkään kiroilevat, vaikka emme asiaa pitäneet mitenkään esillä. Ainoa poikkeus on ainoa tyttö, joka oli aika pieni kun avioreo tuli, ja minä muutin pois. Ilmeisesti koulussa oli opetusta tarjolla.
Aikuisenakin hän latelee kirouksia, hokee ennen kaikkea sitä mitä muutkin suomalaiset.
Miksihän se miesten sukupuolielin ei ole yhtä suosittu, joku tutkija voisi selvittää. Voi olla että se ei ole ihmisten mielestä riittävän rivo, vaikka miten mikään joka on joka toisena sanana käytettävä termi voi enää olla rivo. Kyllä siitä maku menee.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.