Ihan mielenkiinnosta kun toisessa ketjussa oli tästä.. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Mun omani on 3x viikossa ohjaajat jotka oikeesti tehnyt mitään sovittua auttamista. Piti opettaa laskujen maksua, ruuan laittoa, siivomista... (olin osastolla nuoruuden niin en luonnollisesti voinut oppia) ja muuta arjen asioita. Näitä ei kuitenkaan tehty (Helsinki ja tuottajana Mehiläinen)
Ainut positiivinen asia oli 600e vuokra missä vesi ja sähkö ja sijainti. Varsinainen tuki jäi mun mummin vastuulle ja poikaystävän. Ite ohjaajat/hoitajat vaan kyttäs lääkkeiden ottoa, mitään muuta ne ei tehny. Jäi vähän sellainen rahat pois sotelta meno tosta.
Mut ehkä muilla on erilaisia kokemuksia? Kiinnostaa tietää ne hyvät ja huonot ja pääsikö joku pelkän tuetun asumisen avulla omilleen? Mä en nimittäin ikinä olis päässy kouluun tai minnekkään jos se olis ollu noiden vastuulla
Ainut positiivinen asia oli 600e vuokra missä vesi ja sähkö ja sijainti. Varsinainen tuki jäi mun mummin vastuulle ja poikaystävän. Ite ohjaajat/hoitajat vaan kyttäs lääkkeiden ottoa, mitään muuta ne ei tehny. Jäi vähän sellainen rahat pois sotelta meno tosta.
Mut ehkä muilla on erilaisia kokemuksia? Kiinnostaa tietää ne hyvät ja huonot ja pääsikö joku pelkän tuetun asumisen avulla omilleen? Mä en nimittäin ikinä olis päässy kouluun tai minnekkään jos se olis ollu noiden vastuulla
Vastaukset 169
Vanhimmat
Itselläni ei kyllä ollut mitään ongelmaa, vaan opin hyvin hoitamaan omia asioitani, kuten laskunmaksut jne. Ehkä suurin ongelma oli, että kaikki muut asiakkaat olivat psykoosipotilaita, niin se hoito oli ikään kuin räätälöity heille, mutta ollutta ja mennyttä, sitä on turha enää jäädä kitisemään.
Joo mullakin mennyttä, kuhan mielenkiinnosta onko muilla ollut parempia kokemuksia. Mua itteeni mietityttää lähinnä ne joilla ei oo ketään, et miten ne muka tolla avulla pääsee itsenäiseksi? Eihän laskuja yms välttämättä opi tekemään jos ei oo ikinä tehny eikä kukaan neuvo,,,
Älä murehdi muita. Sinä olet selvinnyt ja oppinut tekemään asioita. Kuulostat jotenkin katkeralta ihmiseltä joka ei osaa elää tässä hetkessä vaan olet ottanut tehtäväksi katkeruuden. Se mitä on tapahtunut niin sitä ei voi muuttaa. En ymmärrä mikis jotkut ihmiset jumituu menneisyyteen kun se ei tule muuttumaan . Jos sä voit tänä päivänä hyvin niin miksi hitossa pitää miettiää aikaa jota ei voi muuttaa. Mitä sä saavutat sillä.
Mitä sä saavutat muiden kokemuksilla? mitä sä saat sillä. paremman olon itsellesi. että pääset sun katkeruudesta. Eikö sulla ole muuta tekemistä elämässä kuin miettiä muiden kokemuksia tukiasumisesta. Mutta laita energiasi siihen kun se tuo sulle iloa ja mielihyvää elämään.
Jos sua ahdistaa ihmiset joilla ei ole ketään niin oletko ajatellut että alkaisit esim tukihenkilöksi?
Katkera ehkä olen joo mut en tukiasumisen takia. Mut se ei kuulu tähän ketjuun eikä sillä väliä. Kuhan nyt olin utelias. Kai mä saan kysyä muiden kokemuksia?
Tervetuloa mielenterveys palstalle. Kysyt asiallisia-> vaikutat katkeralta ihmiseltä ja saat analyysin koko persoonastasi ja elämästäsi. :D
EHkä mä vähän vielä oon mut eri syistä :D Tää on kieltämättä erilainen ku Discord mut siellä taas pyörii kaikki ne joilla ne pahimmat ja ikävimmät kokemukset
Äänekkäimmät kivut eivät ole aina suurimmat. Toiset nielevät kaiken sisään ja hymyilevät päälle.
Niih,elämä vain vastustaa kunnes kuolema kansanelätin korjaa,hik.
Kyynisyys on panssari. Sen läpi ei satu, mutta sen läpi ei myöskään elä.
Joo ja 20+ otanta on vaan pieni %
Silloin jos haluaa toisten vilpittömiä mielipiteitä, niin ei ehkä kannata heti ensimmäiseksi ladata omia oletuksia.
Vaikka tarkoitus olisi vilpitön, niin sen voi ymmärtää väärin.
Aivan. Koska jos jotain ei ole prosentteina PowerPointissa, se ei tietenkään tapahdu ihmisille. Maailma on ihanan yksinkertainen noin katsottuna.
Ah, klassinen "älä oleta"- kortti lyöty pöytään.
Ymmärrän, mutta sinun tulkintasi oli ironisesti oletus.
No tarkotinkin, että otanta % kaikista on niin olematon ettei meiän pikku keskusteluryhmän perusteella voi tehdä oikeestaan mitään päätelmiä mihinkään suuntaan isossa mittakaavassa
Miksi ihmiset ei osaa elää tässä hetkessä. Jos aloittajalla on trauma niin menee terapiaan purkaa niitä jos se menneisyys vaikutta nykyhetken onnellisuuteen.
Saan kai mä utelias olla muiden kokemuksista? Mulla alkaa terapia kyllä ens kuus mut en oo traumatisoitunu tosta asumisesta. Enemmänkin pettynyt ja huolissani niistä jotka täysin ton tuen varassa
Eikö elämässäi ole mitään mielekästä tekemistä vaan olet huolissasi muista jotka tarvitsee tuettua asumista. Eikö sulla ole muuta mietittävää kuin murehtia miten muut voi ja millaista apua muut saa. Olet ottanut elämän tehtäväksi murehtia miten muut pärjää. Mutta jos se murehtiminen ei vaikuta sun mielialaan ja nautit elämästä niin toki saat murehtia ja olla huolestunut muista. Mä jaksais laittaa energiaa vieraitten ihmisten elämiin joihin mä voi vaikuttaa.
Kai saa olla utelias? Ajattelin tehdä aiheesta opinnäytetyön sit myöhemmin. Onhan mulla muutaki tekemistä, opiskelen AMK:ssa ekaa vuottani ja muutenkin menee hyvin. Kuhan nyt kyselin kun omassa Discord ryhmässä kaikilla on huonoja kokemuksia mut se ei kerro kuin pienen totuuden asioista
Mitä hittoa sä hyökkäilet aloittajan kimppuun? Eikö sulla ole parempaa tekemistä? Hirveää syyllistämistä ja katkeraksi haukkumista kun aloittaja vaan kysyy kokemuksia.
En hyökkäile. En syyllistä ja en ole haukkunut. Mutta toivottavasti hän saa muiden kokemuksia tänne . Jos hän voi niiden kokemusten jälkeen paremmin. Koska ohan toi raskasta jos oma elämä menee siihen että murehtii miten muut pärjää ja mitä apua muut saa.
Ei mun vointi parane enkä tuhlaa liiemmin siihen energiaa. Kuhan mielenkiinnostani kyselen. Tuli vaan Discord-ryhmästä tää mieleen. Ja ehkä samalla mietin onks täst opinnäytetyöhön ainesta sit myöhemmin
Olisit heti sanonut että teet koulutehtävää.
En vielä. Mahdollisesti 1-2v päästä. Kuhan nyt utelias oon ekana millasia kokemuksia muilla on. Meidän discord ryhmässä missä on ehkä 50 osallistujaa on kaikilla huonoja kokemuksia
eli sinä olet saanut kokemuksia mutta haluat edelleen lisää kokemuksia . Luulin että olet huolissasi mutta haluatkin kokemuksia koulutehtävää varten johon voit sitten liittää näitä kokemuksia.
Noh enemmän oon kiinnostunu muiden kokemuksista tällä hetkellä. Juteltiin meiän ryhmässä ja se nyt on pieni otanta
Saa olla utelias, ja ehkä joskus jopa pitää olla utelias, ja jos sitä uteliaisuutta riittää vaikka sinne AMK opiskeluun, niin vielä parempi. (jos nyt satut olemaan se joka siitä opiskelusta puhui, jos ei, niin puhun "yleisellä tasolla.")
Ja kyllä, sekä koulu, että asumispalveluita tarjoava osapuoli olisi varmaan hyvin kiinnostuneita asumispalveluihin kohdistuvasta päättötyästä.
Jos nyt tätä kiinnostusta lähesthytään niin sanotun data-analytiikan kautta, niin data analytiikan perimmäinen tarkoitus on löytää jotain uutta kiinnostavaa, jota ei ole aikaisemmin löydetty, ja jota voidaan käyttää sitten tiedolla johtamsieen.
Tälläkin foorumilla on aika ajoin puhuttu kaikenmaailman otannoista ja niihin liittyvistä harhoista jne.
Mutta käytännössä siis tarkoittaa, että mistä saat sitä dataa, ja miten luotettavaa se on. Jne jne. Eli jos kyselet asiaa jostain paikasta jossa jo on jotain ennakkoluuloja, niin aivan varmasti saat vääriä tuloksia.
Datan laatuun liittyy myös vähän sellaisia tekijöitä, että onko kyse ns, pehmeästä datasta vai kovasta datasta.
Pehmeä data on yleensä sellaista, missä kysytään jotain mielipteitä, kuten vaikka, että montako kertaa sen ohjaajan pitäisi asiakkaan mielestä käydä sitä siivousta opettamassa.
Valitettavasti ihminen on kova huijaamaan itseään, eikä pehmeä data ole luotettavaa, vaikka se jotain osviittaa pystyy antamaankin.
Eli sen rinnalle pitäisi saada kovaa dataa, mistä nähdään suoraan montako kertaa on käyty, ja monennella kerralla ihmien oppi siivoamaan.
Sivujuonteena tähän. Tapasin kerran erittäin fiksun sotealan työntekijän, ja hän siteerasi minulle Frank Martelaa. Hän kertoi, että ihminen joka ei halua oppia siivoamaan, ei opi sitä vaikka häntä opetettaisiin kymmeniä tai satoja kertoja, mutta se kaunis päivä, jolloin hän jostain kumman syystä saa itse sen kipinän, niin hän kutsuu vaikka sen mummin opettamaan sitä siivoamista...
Toisena sivukommenttina tähän, että kun itse ensimmäisen kerran törmäsin mielenterveydsalan dataan, ja käsittelin sitä, niin se oli minulle yllätys miten paljon paremmaksi siellä olevat asiakkaat kokivat sen hoidon, mitä itse olin sen kuvitellut olevan. Se on vain asia mikä minun pitää hyväksyä. Se ei tarkoita sitä, että minun tai heidän kokemukset olisivat vääriä, vaan sitä, että minulla sattui nyt vain olemaan huono tuuri kun olin sitä vähemmistöä jonka hoito ei natsannut samlla tavalla, syystä tai toisesta.
Onnea ja menestystä, opiskeluun.
Tää on hyvä pointti ja meidän ryhmässä sais vaan negatiivisia mielipiteitä. Aika lailla p-seutu painotteista vieläpä eli data olis siltä osin vielä vinkslallaan. Varmasti Suomessa on eri paikoissa eri kokemuksia. Se et meillä nyt huonoja ei varmana edusta koko Suomea. En sit tiedä miks täällä enemmän tyytymättömiä vaikka otanka onkin pieni.
Kiitos :) Olis tarkotus et musta tulee sosiaali-alan ammattilainen
Ei liity suoranaisesti asumispalveluihin, mutta sellaisena ajatusten herättäjänä tutkimukseen ja siihen miten ihmiset kokee asioita feat. terveydenhuolto.
https://www.youtube.com/watch?v=sv0dQfRRrEQ
Amerikkalaista pandemiaa. olkaa hyvä =)
Auts. Tää aihe kyllä selkeästi triggeröi joitakin.
Vähemmän kuin lääkityksestä puhuminen onneksi
Joo, mutta kun konteksti on tukiasuminen ja kokemuksien kysyminen, aiheesta triggeröityminen herättää vähän ihmetystä. Lääkityksestä triggeröityminen on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska se on paljon henkilökohtaisempi aihe ihmisille.
Nooh, meillä oli Discordissa tästä tulinen keskustelu ja siellä kaikki vihas tätä konseptioa :D Mut 20 ihmistä about ei oo kuin murto-osa kaikista ja kun suurin osa pääkaupunkiseudulta....
Sullahan niitä traumoja 6 vuotta osastolla anoreksian takia ja lapsena seksuaalinen hyväksikäyttöä ja siskosi kuolema. Älä ala puhuu että mulla olis traumoja.Miksi käyt terapiassa ?
Tämä on hyvin tyypillistä, kun ihmiselle on muodostunut identiteetti oman kärsimyksensä ympärille. Tuo oli melko erikoinen käänne: lainasit omaa historiaasi ja yritit liimata sen minuun, ettei tarvitsisi käsitellä omaa reaktiotasi. Ihailtavan akrobaattinen veto, mutta ei ihan uponnut.
Ai minun historiaani. Tuo historia on sen joka oli 6 vuotta osastolla ja joka ei saanut siellä oikeanlaista hoitoa anoreksiaansa. ja hän on katkera osaston lääkäreille ja hoitajille. Älä mua sotke mua toiseen ihmiseen joka ei pääse katkeruudestaan osastohoitoa kohtaan. Hänellä meni nuoruus osastolla ja on katkera siitäkin kun hänen lapsuudenkaveri hylkäsi hänet koska ei päässyt näkemään kaveriansa kun oli osastolla. Hän on itse kerrtonut toisessa ketjussa kaiken elämästään.
Sori et ollutkaan se joka joutui 13 vuotiaan psykiatrian osastolla jossa piti hoitaa hänen anoreksiaa ja jossa hänellä meni 6 vuotta kunnes 18 vuotiaana potkittiin pihalle kun oli liian vanha.
No nyt mä olen kyllä pudonnut kärryiltä. Ensin se olin minä, sitten se oli sinä, nyt se on joku kolmas. Jos joskus päätätte kuka teistä tähän reagoi, niin tervetuloa takaisin keskustelemaan.
Oliko pakko kommentoida ja sanoa että triggeröidyn kun ei taideta tietää edes mitä tuo triggeröityminen tarkoittaa.
Tietysti oli, kun se on mun mielipide. Ja tiedän kyllä, mitä se tarkoittaa.
Ja lisäisin vielä, että näköjään ei pelkästään mielipideasiakaan, kun näytti osuvan ja uppoavan.
Miksi syytät minua jostain traumoista joihin jonkun pitää hakea terapiasta apua. Hänelle ei riittänyt lapsuuden ja nuoruuden traumat vaan piti ottaa huolekseen muiden kokemukset tukiasumisesta. Luulis olevan elämä raskasta omien traumojen kanssa ja sitten huoli miten toiset pärjää tukiasumisessa kun itse oli 18 vuotiaana oli13 vuotiaan tasolla
ja mun mielipide oli että pitääkö huolestua toisten asumisesta kun hänellä itsellään oli omat traumat läpikäymättä
En syyttänyt, mutta reaktiosi oli kiinnostava.
Jos joku maininta ja huomio triggeröitymisestä saa sinut puolustamaan itseäsi noin rajusti, ehkä osuin johonkin, mitä et halunnut kohdata.
Se ei tee minusta syyllistä, vaan sinusta hetken verran rehellisen.
Ihmettelen vaan miten joku jaksaa huolestua muiden asumisesta kun itsellään on pahoja traumoja joita ei ole käsitellyt ja jaksaa huolestua lisää sen kaiken päälle. Eikö niiden omein tarumojen käsittely vie jo tarpeeksi energiaa eikä alkaa huolestumaan miten joku pärjää asumisen kanssa. Saa kuulostaa elämän todella raskaalta
Ehkä sinä sitten näit sen sillä tavalla. Itse näin asian niin, että hän halusi vertaiskokemuksia muilta.
Niin jos ite on ollut 18vuotiaana lapsen tasolla niin sen takia haluaa muiden kokemuksia tuetusta asumisesta koska aikuisena ollut vielä lapsen tasolla
No sehän varmaan estääkin.
Jos ei ole ollut 18 vuotiaana valmis asumaan yksin niin eikö se muka vaikuta siihen asumiseen jos ainoa syy muuttaa yksin asumaan on vapauden tunne jota ei voi saada jos muutta takas vanhempien luo ja onko se koti joku vankila josta ei pääse liikkumaan ulkomaailmaan? 13 vuotiaana hormonit hyrrää ja mieli myllertää .Kroppa muuttuu yms . ja haluaa vastustaa aikuisia ja osoittaa mieltä . ja 18 vuotiaana haluaa osottaa mieltä sillä kun vapaus vietiin osastolla niin muuteaan yksin asuu vaikka ei ole mitään taitoja yksin elämiseen. Ei osata siivota ja pestä pyykkiä .
Vertaiskokemuksia joo. Meillä on discordissa vähän liia paljo negatiivisia. Monestaki asiasta. Mut varmana muitakin on jotka ei keskity pk-seudulle
Ei se ollu mielenosoitus. Vapauden kaipuuta. Ja mä luulin itestäni liikaa+ mulle luvattiin tukea ja vakuuteltiin ettei mitään ongelmia ole kun tuettiin. Ehkä olisin miettiny asiaa eri tavalla jos ei oltais luvattu tukea jota ei sit ikinä tehty
Sullehan luvattiin siellä osastolla että pääset terapiaan ja uskoit ja et saanut terapiaan ja nyt uskoit että sua neuvotaan kotitöissä tuetussa asumisessa ja ei autettu. Sulle on nyt kaksi kertaa luvattu asioita ja kumpikaa ei toteutunut
eikö sulla ollut lupaa muuttaa vanhempien luo. Pidettiinkö sua siellä tuetussa asumisessakin pakolla ja sinä et saanut sieltäkään mennä kotiin asumaan
En ymmärrä, miksi edelleen jauhat jostain 18 vuotta sitä ja tätä tyypistä. Olen puhunut täysin eri aiheesta, sä olet eksynyt raiteilta ja jäänyt levy pyörimään.
Joo, asennevammat estävät.
Minä kysyin onko hänen elämässään mitään mielekästä tekemistä. Hyvä että hänellä riittää energiaa kun käy puhumassa terapiassa traumoistaan ja jaksaa niitä käsitellä ja tätä tuettua asumista. Hienoa että energiaa riittää
Niin mutta kun hänen paikkakunnalla ei pidetä lupauksia . Ensin hänelle on luvattu terapiaa osastolla ja tuetussa asumisessa apua. Joku hänen kaupungissaaan on pielessä kun molemmissa paikoissa lupaukset petetään .
Nääh. Meillä nyt vaan on ryhmässä kaikilla huonoja kokemuksia. Mut kiva ryhmä, siitä on vertaistukea muissa asioissa ja terapeuttista tavallaan
Parikin osastoa. Ongelma varmaan oli kun ne ei ollu SH-erikoistunut vaan ihan normaaleja missä oli hoitajat jne. Tai sit niiden mielestä hoitaja vastaa terapiaa. En tiiä. Näin siinä kävi
Tuettu asuminen nyt on Helsingistä. Nää on enemmän byrokraatteja ku ohjaajia täällä.
AMK, parisuhde, vapaaehtoisena vedän nuorten tyttöjen iltoja jne ja seurakunnalla aktiivinen myös. Terapia just alko ja samoin mun mikä lie "kuntoutus" kurssi etänä. Tää ei kyll oo ku jtn PDF ja tehtävien palautusta et en ihan tiedä mikä tän pointti on mut tehään nyt ku kerta sain
Onko sulla monta persoonaa? Ei sun kanssa "keskustelusta" tule hevonv*ttua. Se on moro.
Minä tiedän kun olet kertonut miten kamala lääkäri ja hoitajat siellä osastolla oli ja mitä kaikkea sulle on elämässä tapahtunut. Joko sun terapia alkoi
Voit kysellä jatkossa ihan keskenäsi noiden persooniesi kanssa.
Ei? Täällä on monta. anonyyymina vaan tiedä kenen kaa kirjottanu.
Ne ei valitettavasti oo mun. Täällä on muutama muukin vissiin jotka kirjottaa
no hyvä. Pystyt kuitenkin nauttii elämästä vaikka sulla rankkoja traumoja onkin. Älä kuluta ittees lppu
Turhaa pelleillyä, muutin pois heti kun voin
Asumispalveluiden huono puoli on se, että siellä jokainen saa syrhjäytyä jos niin haluaa. Mitään ei siis ole pakko tehdä tai opetella.
Näin mä oon käsittäny, mikä on aika huono juttu kun idea kai on ihan päinvastainen
te siis halusitte että teille opetetaan ruuanlaittoa ja kotitöitä. Miten pestään koneella pyykit ja siivotaan eli miten imuri toimii?
Jostain se pitää alottaa se omillaan olo.
Voiko joku sanoa mikä teidä lähtötaso jos te ette osaa pestä pyykkiä ja siivota . Kun se tarkoitettu heille jotka selviytyvät päivittäisistä toimistaan melko itsenäisesti. ja jos te ette osaa pestä pyykkiä koneella tai imuroida niin mikä teidä lähtötaso kotitöissä on ollut.
Aika moni missä mä olin alunperin oli ollu monta vuotta nuorena osastolla eli aika tyhjästä lähetään
Eli netissä on väärää tietoa kun kerrotaan että tuettu asuminen on heille jotka selviytyvät päivittäisistä toimistaan melko itsenäisesti . Kerrotko mistä päivittäisistä toiminnoista olet selvinnyt kun hait tuettuun asumiseen . Oliko sulla vaikeuksia käytttää pesukonetta ,neuvottiinko sulle miten pesukone toimii ja miten pyykit laitetaan kuivumaa. olit nähtävästi aikuinen kun muutit tuettuun asumiseen.Eikö sinulle neuvottu miiten siivotaan tai oliko sinulle pölynimuri ihan uusi kodinkone? Mitä ruokia olisit halunnut osata tehdä ,mihin olisit tarvinnut apua ja jos et osannut laittaa ruokaa niin mitä söit jos kukaan ei tehnyt sulle ruokaa. Olitko sä ihan pimennossa siitä miten kotitöitä tehdään ja kuka sulle opetti näitä asioita jos siellä tuetussa asumisessa ei neuvottu. Opettiko sun poikaystävä sulle ruuan tekoa ja kotitöitä
Osaaminen ja selviäminen on eri asia. En mä sinne ite edes hakennu, kun pääsin osastolta sossu tai joku muu järkkäs sen mulle. Suostuin kun ne lupas et saan tukea mitä tartten siellä. Olin tosiaan joo vähän yli 18v tollon.
Aika moni tuolla selvis kyllä päivittäisistä toiminnoista.. Jos joku opettaa. Jos oot osastolla ollu nuoruuden niin tottakai sulla puutteita osaamisessa. Ei siellä mitään kummemmin tehdä. Valitettavasti.
Kyll mä pölynimuria osasin ite käyttää, mut jouduin osastolle 13v ja ulos 18v niin en kuule osannu tehdä yhtään ruokaa. Mikroa toki osasin käyttää. Tein aikalailla kaiken mikrossa siis. Laskujakaan en oikein osannut maksaa kun en ollut ikinä joutunut maksamaan saatika taloudenhallintaa. Aikalailla kotityöt opetti mun mummi kun se totes et eihän tosta pelleilystä oo mitään apua. Vuokran halpuus oli ainut syy asua siellä. Iskä miten laskut maksetaan ja poikaystävä taloudenhallintaa eli budjettien tekoa (Ja taulukon ja tietokoneen käyttöä. En osannu sitäkään. Tietokone oli vähän pakollinen lukioon ja nyt AMK:ssa).
Mitä pyykinpesuun tulee, ei ne sitäkään neuvonnu. Sano vaan et kato ohjekirjasta. Kiva mut kun en tienny mistään mitään. Ton mä opin ite kokeilemalla. Tuli jokunen kerta valkosista värillisiä mut sellasta sattuu kun opettelee.
Nykyäänhän mä osaan aika hyvin tehä ruokaa alusta alkaen ja leipoa pikkusen. Tein just keittoa ja uunissa vegemakaroonilaatikkoa.
Aikalailla kun menin tuettuun mun taidot oli mitä 13v on. Nähtävästi se teki musta riittävän selviämään päivittäisistä askareista. Vissiin tulkinnanvaraista mitä se sit on. Tuolla oli muitakin, jotka suoraan osastolta muutti tuettuun etten ihan ainut ollu. 24/7 tuettu asuminen+tuettu asuminen omassa kotona. Mulla oli oma koti. Jonkun mielestä olin siihen tarpeeksi osaava.
eli sun mummi opetti sulle miten pesukone toimii ja miten pyykit laitetaan kuivuu. Olitko koskaan nähnyt pyykinkuivaustelinettä tai pyykkinarua jos ne oli sulle uusia asioita. mikä sulle oli haastavinta kotitöissä? Mä luulin että ihmiset tutustuu käyttöohjeeseen jos ei osaa konetta käyttää. ihan normaalia lukea käyttöohje .Ohan se huono juttu jos laskujen maksussa ei neuvottu miten esim nettipankki toimii.
Eikö sulla ollut tietoa että tummia ja valkosia ei pestä samassa koneessa. Jouduitko jo pienenä lapsena eroon vanhemmista ja he eivät olleet kertoneet koskaan että miten pyykit lajitellaan. ja eikö teillä tehty kotona ruokaa jos perunoita et osannut keittää tai edes makaronia. Pieni lapsikin jo tietää miten perunat keitetään mutta sinulle oli sekin uutta miten hella toimii.
Eli kaikki oli osaston syytä eikä se että vanhempasi ei kertonut että värillsiä ja valkosia ei pestä samalla kertaa .
olit osastolla ja ei nähtävästi käyty koulua ja opittu sitä kautta yhtään mitään.
Rahankäyttö ei tarvi mitään tietokonetta ja taulukoita. Mä en ole ikinä mitään taulukoita tarvinnut selvitäkseni elämästä. Minä olen pärjännyt paperilla ja kynällä.
mikset sä voinut kotiin mennä asuu osaston jälkeen? Miksei sun vanhemmat voinut neuvoa sua jos olisit mennyt takas kotiin. miksi sut laitettiin osastolta suoraan tuettuun asumiseen ilman että sä olisit saanut mennä vanhemmille takas.
Sä muutit asumaan yksin 13 vuotiaana? Kuka laittaa 13 vuotiaan yksin asuu?
Maksoit sä 13 vuotiaana omilla rahoilla vuokran ja laskut. mitä tuloja sulla oli silloin ?jos sun piti itse maksaa omalta tilltä laskut niin lapsilisilläkö sä maksoit 13 vuotiaana sun laskut
no mitä askareita sä teit siellä osastolla jos sulle kotityöt oli ihan uutta.
eli sut pakotettiin muuttaa osastolta yksin asuu etkä saanut mennä vanhemmille asumaan? mikset? eikö sun vanhemmat voineet sanoa että heidän lapsi saa tulla kotiin asumaan.
En mitää. Ei siellä tehty mitää
Siis muutin 18v. Mut taidoiltani vastasin 13v. About. Halusin muuttaa omilleni, mainospuheet oli hienot ja hei, osaston jälkeen vapaus kuulosti mahtavalle. En mä miettiny sillo mitää muuta
Oisin saanu muuttaa mut halusin omilleni. En mä sillon tienny kuin vaikeeta yksin asuminen on :D muutenkin luulin saavani tukea ja onneks sainkin perheeltä.
Äiti teki kotityöt. Nuorena ei kiinnittäny huomioita noihin. Äiti teki pyykit ja ruuan jne. Jos en oo ikinä tehny ruokaa niin vaik oisin nähny ei tarkota et osaisin toistaa
En ollu varsinaisesti mukana. Ja tietokonetta tarttee koulussa. Kaikki on netissä tai PDF. Ja laskentataulukko kulkee kännyllä mukana
Osastolla oli koulu mut se oli aika kutistettu. Matikkaa, äikkää bilsaa jne. Perusaineet peruskoulua varten. Ei siellä opittu mitään kotitöistä. Eikä siellä ollu mitään askareita mitä tekisin. Hoitajat teki kaiken. Me ei tehty mitään. Koulu, lääkkeiden anto, lääkärin tapaaminen, pikkusen terapiaa oli sisältö. Hoitajat teki kaiken, toi ruuan pöytään, vaihto lakanat, siivos... Me ei tehty eikä saatu tehä mitään. Joten osastolla ei kukaan oppinu mitään eikä bilsa, matikka jne auta kotitöihin mitenkään. Etenkin kun se opetus oli et kuhan saatte paperit, eli ei niitä ees kiinnostanu ku et kaikki saa 5 vaan
Eli sinä itse halusit muuttaa yksin asuu. Olit 13 vuotiaan tasolla ja halusit yksin asumaan vaikka et osannut kotitöitä ja tehdä ruokaa.
ai sä olet se joka anoreksian takia joutu osastolle jossa oli kauheat lääkärit ja hoitajat. ja sinä olet vieläkin katkera siitä osastoajasta koska sun anoreksiaa ei hoidettu oikein, Se on hyvä että käyt terapiassa puhumassa sun traumoista, Toivottavasti joskus pääset katkeruudesta. Sulla oli kauheaa osastolla ja nyt sulla oli kauheaa tuetussa asumisessa.
Vapaus oli tärkeintä. Ei sitä ton ikäsenä asioita ajattele loppuun asti.
Ei se osasto kyll millään tasolla valmenna elämään sen ulkopuolella. Mut jos vapaudut sieltä niin teknisesti kyllä sut lasketaan selviävän arjen askareista tuetussa asumisessa. Taitojen puute ei oo kriteeri vaan enemmän sun oireiden kuva. Joidenkin oireet estää ettei selviä lainkaan koska sängyn pohjalla jne.
Eli joo se on ihan oikein mitä netissä lukee. Ne ei vaan tuetussa asumisessa ollenkaan tolla tarkota taitoja tai niiden puutteita
Sinähän itse sanoit että haluat asua yksin vaikka sulla oli vanhemmat joiden luokse olisit voinut muuttaa. Eikö kotona olis ollut vapautta vai halusitko yksin asumaan ettei kukaan vahdi sun syömisiä ja sun ei tartte viedä vessanpönttöön ruokaa
Ehkä olen joo mut se ei oo ketjun aihe :) Terapia alkaa ens viikolla vasta. Toivottavasti kiva terapeutti, tota sai ettiä melkeen vuoden et sai jonkun jolla vapaata. Parhaat ei näköjään edes ota kelan maksamaa vastaan. Piti siis tyytyä arvostelujen perusteella parhaaseen mitä saatavilla ja vapaana
Löysin tätä kautta keskusteluryhmän Discordissa ja juteltuani porukoiden kanssa siellä tajusin miten olematon tää tuki oikeesti oli. Alunperin pidin tätä tukiasumista hyvänä. Mut juteltuani muiden kanssa tajusin miten... Olematonta se oikeesti ollu. Oli vähän järkytys. Ohjaajat on kuitenkin kivoja, niissä ei henkilöinä mitään vikaa ole, ne ei vaan tee mitään konkreettista eikä sitä mitä niiden pitäs. Siitä tää koko ketjun idea lähti ja samalla sain idean opparia varten tuleviaisuudessa. Nyt enemmän vaan mielipiteitä/kokemuksia etin.
Et sä voi auttaa ja pelastaa kaikkia vaikka haluisit
Osaston jälkeen yksin asuminen tuo erilaista vapautta mitä ei ole vuosiin ollut. Sitä paitsi ei tollasia asioita mieti etukäteen. Etenkään jos luvataan apua niihin. En nyt välttämättä maailman kypsin ollut tollon, myönnetään. En miettiny asiaa yhtään muutakuin et jess, vapaus viimein.
Sinä itse halusit muuttaa yksin asumaan. Jos et tiennyt yksin asumisesta mitään niin miksi halusit sitä. Sen takia ettet saanut anoreksiaan sitä toivomaasi terapiaa joka sinulle oli luvattu .
jos olisit kotiin muuttanut etkö olisi saanut poistua kotoa mihinkään
ja 18 vuotiaana ajattelit laosen aivoilla
Olisin tietenkin mut omillaan asuminen on erilaista vapautta. Sitä on vaikee selittää miltä sellanen vapaus tuntuu 6v jälkeen.
No ei siellä osastolla pääse liiemmin kypsymään. Eihän siellä suurimmaksi osaks tehdä mitään muutaku sormien pyörittelyä
mikset voinut mennä kotiin kypsymään jos sulla oli mahdollisuus palata kotiin
jos sä tunsit 18 v itsesi 13 vuotiaaksi niin olisit mennyt kotiin kasvamaan
no oliko kiva asua yksin. ekaks haluat vapautta ja sitten valitat sitä kun sua ei autettu ja neuvottu. olisit mennyt äidin luo asuu kun kerta tarvitsit apua
Kuten sanoin ketjussa, tuettu asumisen piti olla noita. Näin ei ollut kuitenkaan. Koko pointtihan ketjulle on kokemuksia tuetusta asumisesta. Mulla ne ei tehny mitään sovittuja asioita mitkä edistäisi itsenäistystymistä. Toki rahallisestihan niille kannattavaa pitää porukka niillä kun kunta maksaa
No 18v halusin vapautta ja luulin itestäni liikoja. Mut kukapa 18v, etenkään jos vuosiin saa maistaa vapautta ei tekisi virheitä? Sitä paitsi ei kukaan aattele kotitöiden olevan vaikeita, ne näyttää helpoille. Tuskinpa säkään 18v mikään maailman fiksuin olit :D
mä olin ammattikoulussa 18 vuotiaana ja muutin 20 v yksin asuu kun olin säästänyt rahaa. Mitä tarkotat etten ollut fiksu. Ite et osaanuut pestä pyykkiä ja tehä ruokaa ja sä hakukut mua tyhmäksi kun mä maksoin ite omilla tuloilla laskuni kun sinä et maksanut olet ollut elättinä.
ohan se kiba muuttaa yksinm asuu kun kunta maksoi sun laskut. Ei tarttenut miettii millä rahalla maksat vuokran ja laskut ja sitten jaksat valittaa kaikesta. olisit sä syönyt kun sullahan oli anoreksia
18v on nuoria vielä, ne tekee mokia. Kaikki ton ikäset (ainakin nykyää) on vähän epäkypsiä. En haukkunu ketään, totesin vaan et tuskinpa oli yhtä kypsä 18v kuin vaikka nykyään. Se kuuluu nuoruuteen
Maksan ite laskuni eläkkeestä, sillon ja nytkin.Alle 18v en tosiaan maksanu yhtää mitää. Mut eipä sen ikäset maksa yleesä liiemmin. Kunta vaan maksaa ton tuetun asumisen kulut Mehiläiselle. Jokuhan noiden hoitajien palkat maksaa.
No sille mä en voi mitään jos nykyää 18 v on epäkypsempiä. Kyllä olin Vittuako sä mua haukut kun säästin rahaa omaa asuntoa varten. ite maksatit asumisen ja laskut kunnalla. Missä vaiheessa hankit vuokra-asunnin omilla tuloillasi ja aloit ite maksaa omat laskusi
Jos olit epäkypsäö 18 v niin helvettiäkö muutit yksin asuu. Minä en ole siihen syynä jos nykyään 18 v on epäkypsiä. et sinäkään osoita kypsyyttä vaikka olet aikuinen
mistäköhän johtuu jos 18 v on lapsen tasolla
Saan edelleen eläkettä. Saanu jo 18v asti
Jaa-a. Ehkäpä 18v en tajunnu omillaan olon olevan niin vaikeaa kuin se oli. Ehkäpä vuosien saatossa olen siltä osin eri tilassa :)
Osastolta nyt anyway aika moni muukin jotka 18v+ jälkeen siirty muualle ei ollu kovin kypsiä. Ei siellä kukaan kypsy kun kaikki tehään sulle
ja silläkö eläkkeellä pärjäät ja maksat vuokran ja laskut
1500e asumistuen kanssa. Ainakin paremmin kuin jos olisin opiskelijana. Saan kuitenkin opiskella eläkkeen kanssa loppuun ja sitkun valmistun sen voi katkaista. Tässä vaiheessa olis tyhmää katkaista se kerta saan sen pitää.
Ei mua kukaan ees palkkais ilman tutkintoa koska en oo päivääkää tehny vielä töitä niin parempi mennä näin
sähän opiskelet? tänään olet puhunut että opiskelet AMK: ssa. Mitä eläkettä sulle maksetaan koska kelan kansaneläke +takuueläke on yhteensä alle tonnin. Miten sä voit saada yli 500 e kk asumistukea?
Eläkkeensaajan asumistuki tohon päälle.
saat sä yli 500 e kk eläkkeensaajan asumistukea?
512,17 e/kk
eli sulla on vuokra yli 700 e kk
Valitettavasti. Mut vesi+sähkö mukana tossa joten halpahan toi helsingissä vielä on
Tää on muuten halvin mitä tuetussa asumisessa täs yksikössä on.
eli et maksa vedestä ja sähköstä erikseen
En. Mehiläinen maksaa ne
miten niin valitettavasti. sä et joudu maksaa sähköstä ja vedestä jolloin sä sässtät rahaa
eli sä et asu vuokralla yksityisellä
etkö sä osaa siivota ja laittaa ruokaa . osaat opiskella mutta et tehdä kotitöitä vieläkään
onko opiskelu helpompaa kuin pyykinpesu, siivous ja ruuan laitto johon tarviit ohjausta ja neuvontaa. Mikä siinä on haastavimpa pesukoneen käytössä ja ruuan laitossa
Asun. Mut Mehiläinen omistaa tän asunnon. Täs kerrostalossa on normaaleja asuntoja ja tuetun asuntoja.
Osaan nykyään. Vaik asunkin vielä tuetussa, toistaseks. Muutan vasta keväällä yhteen poikaystävän kanssa niin pitäähän mulla koti olla
Jos muistat niin ne ohjaajat ei ikinä mua opettanu noissa. Mähän sanoin et muut opetti ne. Asun tuetussa toistaseks koska saan ja yhteenmuutto tapahtuu myöhemmin.
tarjoaako mehiläinen vuokra-asuntoja. Mehiläinen omistaa niin minkä firman kautta sä hait vuokra-asuntoa
Eli mehiläinen on joku yksityishenkilö jos sä asut yksityisellä. Onko tää Mehiläinen jonkun ihmisen sukunimi
Tää on vähän outo byrokraattinen järjestelmä. Tää on tuetun asumisen vuokra-asunto jonka Mehiläinen omistaa. Osa ohjaajista taas on kaupungin ja jne.
En ite hakenu tätä, sain suoraan osaston jälkeen tuetun asumisen ja sit tein vuokrasopimuksen niiden kanssa. Tos välissä on joku mehiläisen omistama firma jonka toi asunto on mut mehiläinen omistaa. Sellanen ihme systeemi meillä
ai nyt sun asunto onkin tuetun asumisen asunto. Äskön se olu yksityiseltä vuokrattu ja sitten ei olekaan
sinä et asu yksityisessä vuokra-asunnossa.
kerrotko mitä haasteita sulla on kotitöissä kun sä pystyt käymään koulussa ja osaat käyttää tietokonetta niin mikä siellä kotona on vaikeaa
No muotoseikka. Maksan vuokraa kuten kaikki muutkin
Ei mulla oo enään mitää. Ohan tuolla tosin moni muukin koulussa et se ei kerro itessään mitään. Täl hetkel asun tääl kunnes muutan ens vuoden puolella pois
joo maksat. mä kysyin mihin sä tartte tukea ja apua kotona . ethän sä muuten asuis siellä jos sulla ei ole vaikeuksia kotitöissä.
mikset sä voi asua tavallisessa vuokra-asunnossa jos kerta et voi kertoa mitä vaikeuksia sulla on kotona
tuettu aseminen ei ole asumista yksityisellä vuokranantajalla
Eh, no ihan sama. Ohjaajia lukuunottamatta eroa ei oo
Ei mulla enään oo ongelmia. Johan mä sanoin alotuksessa et opin muiden avustuksella :)
Miks mä muuttaisin 3-4kk jos kuitenkin muutan yhteen poikaystävän kans ens vuoden puolella? Kerta saan asua tässä niin eihän tos olis järkeä
ei se ole sama. Sinä väität asuvasi yksityisen vuokrananataja vuokra-asunnossa vaikka et asu. Miksi sä asut tuetussa asunnossa kun sulla ei ole vaikeuksia. tietääkö tosta kukaan ettet tartte apua ja sun annetaan asua tossa
niin varmaan muutat pois koska sä et täytä enää kriteerejä. mihin meinaat muuttaa
Jos ne ei edes ikinä opettanu missään tai auttanu niin luuletko et ne tietää mistään mitään? Ei, sehän koko himmelin ironia on. Osaan asioita ihan muiden ansiosta nykyään.
Asiat ja tilanteet muuttuu. En oo enään avuton vaikka joskus olinkin. Ja saan asua täällä toistaseks muuttoon asti sovitusti. Mun psykiatri kävi asiasta noiden kanssa jonkun keskustelun. Nehän aiko heittää mut pois jo pari kk sitkun diagnoosi muuttu.
Poikaystävän kanssa yhteen. Täytän muuten kriteerit edelleen paperilla.
Saisin asua jatkossakin muuten. Mun ei olis pakko muuttaa jos en halua. Paperit on siitä jänniä ettei ne vastaa todellisuutta. Mut helmikuussa muutan kun toi yks asunto vapautuu ja sit yhteen poikaystävän kanssa. Siihen asti täällä
oletteko laskeneet paljon saatte asumistukea koska siihen vaikuttaa molempien tulot
äskön sanoit että saisit asua ja nyt sanot että ne olis heittänyt sut pois. miksi ne olis heittänyt pois ja miksi ne muutti mielen että saatkin asua
mä kysyin mihin aiotte muuttaa . se tuli selväksi että muutat poikaystäväsi kanssa. Muutatteko yksiöön ,kaksioon minkä hintaseen.
Ei yhtään. Mun poikaystävän palkka on 3000e joten mun tulot aikalailla menee alas. Mut yhteenmuutto on paras ratkaisu, taloudellisesti toki ei
te ette tule saamaan asumistukea. Mutta pärjäätte varmasti poikaystäväsi ja sun eläkkeellä ihan hyvin
No psykiatri kävi keskustelun niiden kanssa. Ne ois rikkonu jotain sopimusta yms. En tiedä, mut sen jälkeen olisinki saanu
jos bruttitulo on 3000 ja sinä tienaat noin 1000 e kk niin luulis 4000 e riittävän kk
60 neliön kämppä. Vuokra vaan 800e
ja tohon sähkö ja vesi niin teille jää helposti pari tonnia säästöön kuukaudessa
sori siis nettopalkka on 3000 e kk niin pärjäätte ihan hyvin
Jep. Toki me voidaan asua tossa vaan 2v koska sit taloon tulee iso remppa mut siihen mennessä me toivottavasti saadaan joku oma asunto ostettua yms. Pitää kattoa sit. Ton halvemmalla ei oikein saa täältä vielä juna-aseman läheltä mikä oli tärkee töiden ja koulun takia. Vähän kummallakin pitenee matkat mut 15min lisää ei nyt niin paha oo.
meinaatte ostaa omistusasunnon. Sulla taitaa olla rahaa tilillä ja sun poikaystävällä vieläkin enemmän
kuinka paljon sun poikaystävällä on ikää kun on pystynyt säästää omistusasuntoa varten?
Nooo... Se on 30. Lainallahan me kuitenkin suurimmaks osaks joudutaan Mulla ei itelläni paljoa vielä ole, et sen varassa ollaa kyll
No hyvä että olette laskeneet etukäteen pärjäämisen
Hienoa että poikaystävälläsi on niin paljon rahaa että hän voi ostaa se asunnon. Saat olla ilon en että poikaystävä maksaa asunnon
Itse pärjää oikein vieläkään omillani vaikka oon jo 37-vuotiaa. Osaan kyllä pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa, maksaa laskut. Mutta yksin asuminen ahdistaa. Siksi asustelen nyt taas peräkammarissa äidin luona vaikka asuin välissä jo vuosia omassa kämpässä. Pystynköhän enää jatkossa asumaan omillani? Pakkohan se olis kun isä jo kuollut eikä äitikään tule ikuisesti elämään. Mulla Asperger ja Add ja monia muitakin sosiaalisia haasteita. En oikein kykene käymään kaupassa ja asioimaan virastoissa.
Et ole yksin . Masentunut mies nimerkillä kirjoittava on myöskin 37 v ja hänelläkin on asperger ja add. Eli et ole ainoa. Oletko ikinä ajatellut hyväksyä itsesi ja ajatella että sinun diagnoositt vaikuttaa siihen ettet pysty käymään kaupassa ja virastoissa. Olisko aika alkaa hyväksymään itsensä ja itsensä vertaamisen muihin. Oletko ajatellut vertaistuen hakemista ja jutella ihmisten kanssa joilla on samoja haasteita elämässä. Jos sinulla on sosiaalisia pelkoja niin netissä on sivustoja joista voi hakea apua ja ei tarvitse kohdata toista ihmistä kasvotusten. Jos sinulla haasteita arjessa niin ota äitisi kanssa yhteyttä kaupunkisi sosiaalihuollon palveluihin ja kerrot että sulla on vaikeuksia ja haasteita elämässä ja tarviit tukea elämänhallintaan.
Kannattaisko nyt ottaa selvää kaupunkisi tuetusta asumisesta eikä sitten kun äitisi on kuollut. Kuka sitten neuvoo ja ohjaa sua kun äitisi ei ole enää ohjaamassa sua ja jos sulla ei omat kyvyt jat taidot riitä selvittää asioita.
Kannattaa heti joo miettiä tota. Käsittääkseni ei välttämättä helppo projekti saada noin vanhana enää
2010-2015 oli ihan mahtavat ohjaajatja tuki kun ite olin