Netistä poimittu hyvä kirjoitus Niikolta

Mika Niikko:
Ratikka on Vantaan suurin talousvirhe ja sitä myytiin vuosia kaunistelluilla ja vanhentuneilla luvuilla. Laskelmat eivät enää kestä päivänvaloa, mutta hanketta runnotaan silti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä muutama fakta, jota moni päättäjä ei halua sanoa ääneen.

Ratikka myytiin valtuuston hyväuskoisten enemmistölle vuonna 2019 lupaamalla 104 000 matkustajaa päivässä vuonna 2050 mennessä. Nyt arvio on pudonnut 31 000 matkustajaan valmistuessa ja 47 000:een vuonna 2050. Matkustajaennusteista ja ratikan tarpeesta suli yli puolet ja samalla koko ratikan välttämättömyydestä, mutta projekti jatkuu silti automaattiohjauksella.

Moni ei tiedä sitäkään, että 50 miljoonaa euroa on käytetty suunnitteluun, mutta kustannusarvio silti romahti. Kustannukset nousivat vaiheittain 606 miljoonasta 647 miljoonaan ja lopulta 850 miljoonaan euroon. Ja jotta hinta saatiin paperilla näyttämään “vain” 750 miljoonalta, hankkeesta poistettiin juuri ne osat, jotka tekivät siitä alun perin houkuttelevan – kuten yhteys lentoasemalle.

Kun kustannukset ylittivät MAL-sopimuksessa arvioidun tason, valtio ei enää maksa ylityksiä. Loppulasku jää vantaalaisten veroja maksavien maksettavaksi.

Ratikkaa perusteltiin kiinteistöjen arvonnousulla. Todellisuus: korkojen nousu on laskenut rakennusoikeuksien arvoja jopa puoleen. Hyötylaskelmia ei ole silti päivitetty, vaan edelleen käytetään nollakorkoajan lukuja, jotka eivät enää vastaa markkinatilannetta. Valheellinen hyötylaskenta ei tee hankkeesta kannattavaa.

Vantaa ei ole rikas kaupunki. Kaupungin velka on ratikan myötä karkaamassa kestämättömälle tasolle. Ilman ratikkaa kaupungin velka olisi noussut arviolta noin 1,4 miljardiin euroon vuoteen 2029 mennessä. Ratikka nostaa velkataakan yli 2 miljardin euron – jopa ennen käyttökustannuksia ja korkojen vaikutusta. Lisäksi vaunu- ja varikkohankinnat rahoitetaan lainalla tytäryhtiöiden kautta, mutta Vantaa takaa lainat, jolloin kaikki riskit jäävät lopulta kaupungin ja veronmaksajien vastuulle.

Kaupunki toki tarvitsee kehitystä, mutta sen on perustuttava faktoihin – ei vanhentuneisiin laskelmiin, poliittiseen itsepäisyyteen tai toiveajatteluun. Meillä ei ole varaa rakentaa miljardiluokan monumenttia, joka kuristaa talouden ja pakottaa supistamaan palvelut: koulut, hoiva, nuorten tuki ja turvallisuus kärsivät ensimmäisenä.