Riikka, Timo ja Kaisa

Anonyymi-ap kirjoitti:

Timo Soini ja Riikka Purra – puunukke ja totuuden nenä

Olipa kerran vanha puuseppä nimeltään **Timo Soini**, joka asui pienessä verstaassaan meren rannalla. Hän veisti kaikenlaista puusta: keinuhevosia, linnunpönttöjä ja jopa puulusikoita, jotka puhuivat keskenään, jos niille sattui jäämään ylimääräistä kahvia nenän alle.

Eräänä iltana Timo istui kynttilänvalossa ja huokaisi:
– *Voi, kunpa minulla olisi puinen nukke, joka voisi puhua minulle, kun maailma on hiljaa.*

Niin hän tarttui talttoihinsa ja alkoi veistää. Puupalikka sai vähitellen muodon: kauniit silmät, terävän nenän ja päättäväisen ilmeen. Kun viimeinen lastu putosi lattialle, Timo kuiskasi:
– *Olkoon nimesi Riikka… Riikka Purra.*

Silloin tapahtui ihme. Nuken silmät rävähtivät auki ja se sanoi:
– *Terve, isäntä! Minä olen ihan oikea poliitikko!*

Timo naurahti:
– *Ei, ei, sinä olet nukke. Mutta ehkä sinusta tulee vielä ihminen, jos opit olemaan rehellinen ja ystävällinen.*

Riikka nyökkäsi. Mutta jo seuraavana päivänä hän juoksi kylään ja julisti kaikille:
– *Minä en ole koskaan valehdellut, en edes vähän!*

Silloin hänen nenänsä *napsahti* ja kasvoi puoli metriä.

Kylän lapset osoittelivat ja nauroivat, ja Riikka juoksi takaisin verstaan suojiin.
– *Isäntä, tämä on kamalaa! Nenääni ei mahdu edes oviin!*

Timo pudisti päätään:
– *Näetkö nyt, Riikka? Totuus on kuin höylä: se silottaa pinnan, mutta valhe tekee tikkuja.*

Riikka päätti yrittää uudelleen, mutta pian hän väitti, ettei ollut syönyt viimeistä pullaa, vaikka sokeria oli poskilla. Nenä kasvoi taas, tällä kertaa niin pitkäksi, että se työnsi verstaan ikkunan rikki.

Timo huokaisi, mutta rakasti kuitenkin nukkeaan. Hän korjasi ikkunan ja lupasi:
– *Jos joskus kohtaat vaaran, muista: totuus pelastaa aina.*

Sitten eräänä päivänä Riikka lähti metsään keräämään marjoja. Metsä oli hiljainen, mutta pensaiden takaa kuului matalaa naurua.
Esille astui **Kaisa Juuso**, suuri harmaa susi villakangastakissa.

– *Minne olet menossa, pieni puinen tyttö?* kysyi Kaisa, hampaat välkkyen.
– *Isoäidin luo, tietenkin!* Riikka valehteli vaistomaisesti – ja nenä kasvoi niin pitkäksi, että se osui Kaisan kuonoon.

Susi tuhahti:
– *No nyt on helppo jäljittää sinut, kun sinulla on nenä kuin metsäpolku!*

Kaisa yritti puraista nenää poikki, mutta se kimposi takaisin kuin jousipyssy ja lennätti suden suoraan marjapuskaan. Riikka nauroi, ja samalla nenä alkoi kutistua – hän oli ensimmäistä kertaa puhunut totta, sillä todellisuudessa hän oli menossa hakemaan apua Timo Soinilta, ei isoäidiltä.

Kun hän palasi verstaalle, Timo taputti häntä olkapäälle:
– *Hyvin tehty, Riikka. Sinä opit, että totuudella on voima, jota mikään susi ei voita.*

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä