"Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes".

Luukas 1:57-80 FB38
[57] Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. [58] Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. [59] Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. [60] Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes". [61] Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi". [62] Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. [63] Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät. [64] Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. [65] Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; [66] ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. [67] Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: [68] "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen [69] ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta [70] — niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta — [71] pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, [72] tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, [73] sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; [74] suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä [75] pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. [76] Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, [77] antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, [78] meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, [79] loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." [80] Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.

https://bible.com/bible/365/luk.1.57-80.FB38