Ilmestyskirjan toisessa luvussa oleva Efeson seurakunta hylkäsi ensirakkautensa. Jeesus muistutti: muista siis mistä olet langennut ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja. Tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja (rakkauden tekoja). Ellet tee parannusta minä tulen sinun tykösi ja työnnän lampunjalan pois paikaltaan. Huomionarvoista on se, että mitä Jeesus sanoo yhdelle seurakunnalle. Sen hän sanoo kaikkien aikojen kaikille seurakunnille. Totta on ettei muhamettilaiset olisi voineet tuhota yhtään vähäaasian seurakuntaa. Syy seurakuntien tuhoon oli se, että seurakunnat eivät halunneet pitää kiinni Jumalan tuntemisesta. Niinpä Jumalakin hylkäsi heidät kelvottoman mielensä valtaan niin kuin roomalaiskirjeen alussa sanotaan. Sen vuoksi Mestarimme Jeesus Kristus antoi luopiokirkon joutua muslimien ikeen alle. Nyt tulisi mennä kunkin meistä itseemme ja takaisin sananmukaiseen elämänmalliin. Sanotaan että Lutherin voimana oli yksin Raamattu. Kirkon tulisi luopua kriittisestä raamatun tukinnasta ja tieteen harhakuvitelmista. Enää ei tulisi suosia tiedon nimellä kulkevaa valhetiedettä. Pappien tulisi kaikin tavoin pyrkiä totuuteen. Jospa Herra meitä tässä asiassa auttaisi.
Jatkuuko alkuseurakuntien ongelmat
auls
1186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä jatkuu.
Tästähän on myös hyvä esimerkki Paavalin Galatalaisille kirjoittama kirje.
Kannattaa tutustua siihen. Se on aina yhtä ajankohtainen.
GAL. 1:6-10
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Paavali näkee galatalaisten uskovien tilanteen vakavuuden; seurakuntiin ollaan levittämässä toisenlaista evankeliumia (j. 6).
Luopumus on leviämässä eikä aikaa ole hukattavissa. Hämmennyksen aikaansaajat kulkevat omalla asiallaan (j.7).
Galatian kristityt eivät ole palanneet takaisin pakanuuteen.
Kysymys ei ole myöskään moraalisista rikkeistä., vaan he pitävät itseään edelleen hyvinä, jopa parempina, kristittyinä; he ovat ankarimpia itseään kohtaan ja vaativat itseltään ja muilta enemmän.
Tämä on galatalaiskirjeen varsinainen sanoma. Se käsittelee ongelmaa, joka on kaikkina aikoina yhtä ajankohtainen.
Galatiaan oli tullut ankaria lainopettajia, jotka olivat tahtoneet parannella evankeliumia. Pelastukselle asetettiin uusia ehtoja, joiden ytimenä oli, että piti tehdä jotakin.
Kyseessä on siis lakihenkinen uskonto, joka vetoaa ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen.
Ja tällaista uskonnollisuutta on paljon tänäkin päivänä.