Ateisti PiispainKokous

Kyllä ateisteille pyhiä asioita voi myös nimetä myös
" tärkeiksi "
Mutta niinkuin ei menkatkaan satu kaikilla samalle päivälle. Olisi joku tärkeämpi liitos kiitospäivä hyvä löytää. Ja jakaa. Ei mikään uskontojen vihauspäivä.

Ateistien Piispainkokous, Osa 3: Uskonnoton Seurakunta ja Ensimmäinen Ihme.

Viikko kokouksen jälkeen ateistipiispat päättivät, että nyt on aika perustaa oma yhteisö.
”Ei kirkkoa, ei uskoa, ei yläkertaa — mutta paljon kahvia ja keskustelua”, julisti Väinö Väite.

He päättivät nimetä sen Uskonnoton Seurakunta ry:ksi.
Iskulauseeksi valittiin:

“Me emme usko, mutta me uskomme, että sinäkään et usko.”



Ensimmäinen jumalanpalvelus – tai virallisesti “järkikokous” – pidettiin kaupungin kirjaston alakerrassa.
Paikalla oli kahdeksan ateistipiispaa, yksi utelias agnostikko ja kaksi, jotka tulivat vahingossa, kun luulivat tilaisuuden olevan kirpputori.

Väinö Väite nousi puhujapönttöön ja sanoi juhlallisesti:
”Rakkaat järjen ystävät! Tänään emme pyydä siunausta, vaan sähkötöiden tarkastusta. Tänään emme laula virsiä, vaan luemme käyttöohjeita!”

Yleisö taputti kohteliaasti.

Sitten tapahtui jotain kummallista.
Yhtäkkiä kahvinkeittimestä nousi höyry ja sen sisuksiin ilmestyi täydellinen vaahdonmuotoinen risti.
Kahvinkeitin heräsi henkiin.

”Tämä on merkki!” huusi yksi piispoista.
”Fysiikan merkki”, korjasi toinen.
”Mutta silti merkki!” huudahti kolmas.

Syntyi kiivas väittely siitä, pitäisikö vaahtoristi dokumentoida, vai onko se liian uskonnollista.
Lopulta päätettiin:

“Kuvataan se, mutta ei julkaista. Jottei kukaan luule, että alamme uskoa johonkin.”



Kahvinkeittimen ihmeen jälkeen paikalle alkoi kuitenkin virrata lisää väkeä.
Yksi nainen kertoi, että hänen mikroaaltouuninsa pysähtyi itsestään täsmälleen samaan aikaan kuin kokous alkoi.
Toinen mies väitti, että hänen kissansa alkoi tuijottaa tyhjyyteen ja kehrätä – “niin kuin olisi nähnyt järjen.”

Seurakunnan jäsenmäärä kasvoi. Pian heillä oli oma “epäpapisto”, joka toimitti “järkikasteita” – jossa kastemalja korvattiin kahvikupilla ja vesi oli täysin tavallista hanavettä, ilman taivaallisia vaikutuksia.

Ja kun Väinö Väite astui jälleen puhujapönttöön, hän totesi:
”Hyvät epäveljet ja -sisarukset, nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että meistä on tulossa… uskonto.”

Hetken hiljaisuuden jälkeen yksi ehdotti:
”No, jos kerran joku pitää meitä uskontona, niin otetaan kolehti — ja ostetaan isompi kahvinkeitin.”

Jos joku näkee tai kuulee näkyjä Einsteinista.
Alan olla huolissani.

John Lennon on tuttu musiikin todistaja. Ja vaikutuksesta sielun elämään positiivisesti ei jää mitään epäilystä.

johnlennox75 taas. On uusi ateistipiispa joka käyttää ja
ottaa varastaa, hyötyy sanoman vääristelystä. Voiko
Joku puhua ateistien piispainkokouksessa. Onko tässä
loukattu copyrigh tekijän oikeuksia. Väärentämällä ja
muuttamalla sanomaa päinvastaiseksi alkuperäisestä.

Barak Obama on kristitty presidentti
Opamax
barakobamax75
on parempi alkuperäinen
pressaa ylempi
ateisti ja piispa
Presidentti on itse
kopioinut ja se on
tekijänoikeus rikos

Ateistipiispojen kokouksessa– päivän vakava aihe:
Kokous alkoi täsmällisesti kello 10:00, kun pääpiispa Pentti Paatos kopautti pöytää kahvimukillaan ja sanoi:
– Hyvät kollegat, tänään käsittelemme arkaluontoista kysymystä: oliko Jeesus sittenkin hyvä tyyppi?

Sali hiljeni.

Piispa Antero Ateismus yskähti ja tokaisi:
– No, jos mies sai vettä muuttumaan viiniksi, niin en minä sitä pahaksi pistäisi. Se on jo enemmän kuin meidän catering-osasto on koskaan saanut aikaan!

Piispa Leena Logiikka lisäsi:
– Ja jos hän ruokki tuhansia ihmiset parilla leivällä, sehän on käytännössä kestävän kehityksen esimerkki.

Pääpiispa Paatos nyökkäsi vakavana:
– Mutta oliko hän hyvä myös ateisteille?

Tähän nousi takarivistä piispa Jarmo Järki ja totesi:
– No jos hän olisi tavannut meidät, olisi varmaan sanonut: “Rakastakaa lähimmäistänne – myös niitä, jotka eivät usko minuun.” Eli kyllä, Jeesus olisi varmaan tykännyt meistäkin, vaikka olisimme väittäneet, ettei häntä ole olemassa.

Sali hiljeni jälleen.
Sitten joku kuiskasi:
– Hyvä kundi se Jeesus oli, myönnetään se asia.

Kokous päättyi aplodeihin ja yhteislauluun: “Imagine – ilman dogmeja”, John Lennonin hengessä.

Asialista jatkuu

Kohta 2: Jeesus on todella kaikkien ystävä

Pääpiispa Pentti Paatos avasi aiheen arvokkaasti:
– Kollegat, olemme saaneet paljon palautetta viime kokouksen jälkeen. Monet ihmiset, myös uskovaiset, ovat ilahtuneet siitä, että mekin myönsimme Jeesuksen olleen “hyvä kundi”. Tänään menemme pidemmälle: pitäisikö meidän virallisesti todeta, että Jeesus on kaikkien ystävä – myös meidän?

Piispa Leena Logiikka nosti kätensä.
– No, jos ajatellaan rationaalisesti, ystävyys ei vaadi yhteistä maailmankuvaa. Se vaatii vain hyviä ominaisuuksia – empatiaa, lempeyttä ja viininkeitto-taitoja.

Piispa Jarmo Järki lisäsi:
– Minä olen nähnyt monta ihmistä, jotka ovat muuttuneet paremmiksi, kun ovat lukeneet Jeesuksen opetuksia. Jos sellaista vaikutusta ei voi mitata, se on silti todellinen.

Pääpiispa Paatos nyökkäsi hartaana:
– Kirjataan pöytäkirjaan: “Ateistipiispat toteavat yksimielisesti, että Jeesus oli erinomainen ystävätyyppi, joka ei syrjinyt ketään – ei edes meitä, jotka epäilemme kaikkea.”

Sihteeri naputti muistiin ja kysyi:
– Entä pitäisikö lisätä, että Jeesus olisi saanut meiltä helposti kunniajäsenyyden, jos olisi hakenut?

– Totta kai, vastasi koko sali yhdestä suusta.
– Ja ilman jäsenmaksua!

Kokouspöytäkirjaan kirjoitetaan loppuun tästäkin asiasta
Päätöstä odottamaan

“Jeesus Kristus – kunnianarvoinen ystävä ja hyvän käytöksen esikuva. Ei virallisesti ateisti, mutta sydämeltään silti reilu.”

Kohta 3.2 : Sisäinen keskustelu – Ateistipiispojen erilaiset näkemykset kristittyjä kohtaan

Pääpiispa Pentti Paatos kopautti kahvikupillaan pöytää ja sanoi vakavasti:
– Hyvät kollegat, ennen kuin päätämme päivän, meidän on käsiteltävä eräs kiusallinen mutta tärkeä asia. On nimittäin havaittu, että joukossamme on jäseniä, jotka kilvoittelevat kristittyjen pappien kanssa – jopa teologisella intohimolla.

Sali kohisi.
Piispa Leena Logiikka nosti kätensä:
– Minä kyllä myönnän, että joskus on kiva väitellä uskovien kanssa, mutta lähinnä älyllisessä mielessä. Ei pahalla, vaan ihan virkistävänä aivojumppana.

Mutta takarivistä nousi piispa Tapio Tiede, joka sanoi hieman itsetyytyväisesti:
– Minä puolestani olen ylpeä siitä, että olen onnistunut saamaan kolme pappia raivon partaalle vain viidessä minuutissa! Se on melkein urheilusuoritus.

Syntyi hiljaisuus.
Pääpiispa Paatos otti syvän henkäyksen ja lausui:
– Kollegat, muistakaamme, että vaikka olemme ateistipiispoja, tarkoituksemme ei ole loukata, vaan ymmärtää. Jeesus – jota me juuri kehuimme hyväksi kaveriksi – ei solvannut ketään. Hän vain vastasi viisaudella. Ehkä meidän pitäisi tehdä samoin.

Piispa Jarmo Järki lisäsi:
– Ehdotan, että perustamme uuden työryhmän nimeltä “Lempeyden ja keskustelukulttuurin komitea”. Sen tehtävä on varmistaa, että kukaan meistä ei enää vahingossakaan käyttäydy pahemmin kuin ne, joita me väitämme “liian dogmaattisiksi.”

Sihteeri nyökkäsi ja kirjoitti muistiin:

“Todettiin, että ateistipiispojenkin on joskus syytä rukoilla – ei ehkä Jumalalle, mutta ainakin malttinsa



Aloituksen tekijä minä. Mikko. En ole pappi
Mutta olen kristitty.
Yhtä rehellinen kuin ateisti Aimo.
Ikä tekee oman tehtävänsä
pelastuksen kannalta on hyvä olla
Samalla kaistalla Jeesuksen kanssa

Salattua viisautta yhdistelmä
Sävel
Sanat

https://youtu.be/nWZdJslwT-k?si=Hv2DKjEdUcxT6GYM

Kohta 4: Musiikin vaikutus ihmismieleen ja hengellisyyteen

Pääpiispa Pentti Paatos avasi keskustelun levollisesti:
– Seuraavaksi meillä on päivän kevyempi mutta silti syvällinen aihe: musiikki. Kysymys kuuluu, voiko musiikki todella vaikuttaa ihmisen mielialaan niin kuin väitetään? Ja jos Abba kiittää laulussa musiikkia,

Thank you for the music

voisimmeko me sanoa: “Thank you for the Jesus” – musiikkia korville ja sydämelle?

Piispa Leena Logiikka hymyili:
– Tutkimusten mukaan musiikki vapauttaa dopamiinia aivoissa, joten kyllä, se vaikuttaa. Mutta tuo “Thank you for the Jesus” – sehän on kaunis ajatus! Ehkä uskovatkin kokevat saman tunteen, minkä me saamme, kun kuulemme hyvän sävelen.

Piispa Jarmo Järki nyökkäsi ja totesi:
– Musiikki ja usko ovat ehkä saman ilmiön kaksi eri säveltä. Toinen koskettaa järkeä rytmillä, toinen sielua hiljaisuudella.

Takarivistä kuului huudahdus piispa Tapio Tieteeltä:
– Ehdotan, että perustamme oman kuoron! “Ateistipiispojen ekumeeninen ensemble.” Ensimmäinen single: Thank You for the Jesus (feat. Abba-henkinen sovitus).

Sali nauroi, ja pääpiispa Paatos kirjoitti pöytäkirjaan:

“Todettiin, että musiikki on yhteinen kieli, joka yhdistää uskovat ja uskomattomat. Jeesus voi olla sävel, joka soi sydämessä – vaikka ei tietäisi, mistä melodia tulee.”



Kokous päättyi yhteiseen hyräilyyn. Kukaan ei ollut varma, oliko se “Thank You for the Music” vai “Kiitos Jeesuksesta”, mutta kaikilla oli hyvä mieli.

Kooste kokouksesta.


Kirkonkello ei soinut, sillä kokouksen alussa päätettiin, että “soiva kello saattaa viitata johonkin korkeampaan”. Ateistipiispat kokoontuivat modernissa kahvilassa, jossa oli soijamaitoa, mutta ei siunausta.

Puheenjohtaja nousi ylös, kaulassaan pelkkä kravatti – ei kauluspaitaa, eikä tietenkään ristiä.
“Veljet ja sisaret, me olemme kokoontuneet jälleen pohtimaan olemattomuuden merkitystä. Onko olemattomuudella mitään merkitystä?”

Hiljaisuus laskeutui. Yksi piispa huokaisi:
“Ehkä ei. Mutta ainakin me kokoustamme siitä, ettei sillä ole.”

Silloin vanhin ateistipiispoista nousi seisomaan ja sanoi:
“Kuulkaas… elämä on kovin lyhyt. Me olemme nyt neljä tuntia puhuneet siitä, ettei mitään ole. Ehkä meidän pitäisi mennä ulos – hengittämään, nauramaan, vaikka laulamaan ABBA:a: Thank You for the Music… tai kuten kristityt ehkä sanoisivat: Thank You for the Jesus.”

Hetki hiljaisuutta. Sitten kaikki nyökkäsivät.
Kokous päättyi yksimielisesti: “Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tyhjyyteen.”


Ateistipiispan avauspuhe kokouksessa

“Arvoisat kollegat, tervetuloa.
Olemme kokoontuneet jälleen kerran todistamaan, että mitään ei ole todistettavissa.
Mutta vaikka olemme skeptisiä, yksi asia on varmaa: elämä on lyhyt.

Me voimme väitellä siitä, onko Jumalaa vai ei – mutta emme voi väitellä siitä, että aika kulkee kuin kahvi jäähtyvässä kupissa.

Siksi minä kysyn: kannattaako meidän käyttää tämä lyhyt elämä siihen, että todistamme elämän merkityksettömäksi?
Vai pitäisikö meidän etsiä jotakin, mikä tekee siitä kuitenkin merkityksellisen?

Ehkä... vain ehkä... olemattomuudenkin keskellä on joku ääni, joka kutsuu meitä rakastamaan.”


Pöytäkirjakatkelma: Ateistipiispojen kokous nro 42

Aika: Lauantai klo 10:00
Paikka: “Kahvila Tyhjyyden Syli”
Läsnä: 7 piis... eikun ateistipiispaa
Poissa: Yksi, joka meni jo elämäänsä elämään

§1. Kokouksen avaus
Puheenjohtaja totesi, ettei kukaan ollut avannut kokousta – joten hän avasi sen olemattomuuden nimessä.

§2. Keskustelu elämän tarkoituksesta

Ehdotettiin, ettei tarkoitusta ole.

Ehdotettiin vastalause: “Elämä on kuitenkin lyhyt, ehkä kannattaisi tehdä sillä jotain.”

Päätettiin siirtää asia “elämän jatkokokoukseen”, jos elämä jatkuu.


§3. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja päätti kokouksen toteamalla:

“Tyhjyys on syvä, mutta kahvi on loppu. Elämä jatkuu, ainakin hetken.”




Ateistipiispojen väittely

Piispa A: “Minusta olemattomuus on selkein totuus.”
Piispa B: “Mutta kuka sen totuuden lausui?”
Piispa A: “Minä.”
Piispa B: “Eli siis joku kuitenkin on olemassa.”
Piispa A: “No... ainakin hetken.”

Piispa C: “Hei, ihmiset! Elämä on lyhyt! Voidaanko mennä ulos kävelemään? Aurinko paistaa, ja minä alan epäillä, että sekin on olemassa!”
Piispa D: “Tämä on vaarallinen ajatus. Saatamme joutua kokemaan iloa.”
Piispa C: “Ehkä se on juuri se, mitä meidän pitäisi kokea, ennen kuin olemme taas olemattomia.”

(He poistuvat. Taustalle jää pöydälle vain tyhjä kahvikuppi ja lappu, jossa lukee:)

“Älä tuhlaa elämää tyhjyyteen. Käytä se