Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Mitä kuoleman jälkeen ja mikä sisimmiltääni olen

    Minua on ahdistanut aina joskus sellainen asia että mikä minä olen, mistä tulen ja mihin menen varsinkin se mikä olen koska mietin että miten juuri minä synnyin ja pystyn kontrolloimaan itseäni ja ajattelemaan. sitä on vähän vaikea selittää, ja toinen asia mikä ahdistaa on se että vaikka uskonkin jumalaan niin joskus tulee mietittyä mitä jos taivasta ei olekaan vaan kuoleman jälkeen on loputon tyhjyys toki sitä ei silloin ajattele mutta nyt ajattelee, kuinka rajattu elämä on ja miettiikö sitten 80v kiikku tuolissa että elämä meni liian nopeasti eikä uutta mahdollisuutta ole mahdollista saada. syy miksi kirjoitin tänne on se että haluaisin löytää jonkun joka pystyisi samaistumaan tähän ja sitä kautta saisi vertaistukea että ei ole yksin tässä maailmassa vaan on muitakin jotka ajattelee näitä.
    261
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Elämän kuuluukin ahdistaa ja olla täynnä vastoinkäymisiä. Ei ole mitään euforista onnen tilaa. Elämä ja kuolema ovat mysteerejä. Niitä ei kannata miettiä ollenkaan. Elämässä pitää keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen - vain niillä on merkitystä. Jokainen on vahva, myös sinä!

    Äänestä

    Et ole tullut mistään. Tietoisuutesi ja minuutesi kehittyi synnyttyäsi. Et ole myöskään menossa minnekään. Tietoisuutesi ja minuutesi lakkaa kun kuolet.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Minua on ahdistanut aina joskus sellainen asia että mikä minä olen, mistä tulen ja mihin menen varsinkin se mikä olen koska mietin että miten juuri minä synnyin ja pystyn kontrolloimaan itseäni ja ajattelemaan. sitä on vähän vaikea selittää, ja toinen asia mikä ahdistaa on se että vaikka uskonkin jumalaan niin joskus tulee mietittyä mitä jos taivasta ei olekaan vaan kuoleman jälkeen on loputon tyhjyys toki sitä ei silloin ajattele mutta nyt ajattelee, kuinka rajattu elämä on ja miettiikö sitten 80v kiikku tuolissa että elämä meni liian nopeasti eikä uutta mahdollisuutta ole mahdollista saada. syy miksi kirjoitin tänne on se että haluaisin löytää jonkun joka pystyisi samaistumaan tähän ja sitä kautta saisi vertaistukea että ei ole yksin tässä maailmassa vaan on muitakin jotka ajattelee näitä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu