Elikkäs oon tällanen 14w likka ja haluaisin erota kirkosta mitä pikimmiten, eli miten saisin vanhempieni suostumuksen eroon ku ne on niin vahvasti kirkon puolella? En haluais maksaa sellasesta ku en ite usko jumalaan, oon ateisti. Niin ja miten mä sit eroan kirkosta jos vanhempani siihen jotenki suostus? Entä kun eroan niin haudataanko mut normaalisti vai? Ja jos ne ei suostu siihen niin kuinka kauan mun pitää kestää tätä kidutusta vielä? Onko 15 vuotiaalla mahdollisuus ite päättää onko kirkossa vai ei?
Miten voin?
Hevari
171158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei kai auta muuta kun odottaa täyttä ikää. Mutta ei sua silti voida pakottaa vakaumuksesi vastaista toimintaa harjoittamaan, vaikka muodollisesti kirkkoon kuuluisitkin. Koeta esittää järkeviä argumentteja vanhemmillesi siitä, miksi sinä et halua kuuulua kirkkoon. Katso eroamisohjeet www.eroakirkosta.fi
Jaa, tuskinpa saat vanhempiasi noin vain käännytettyä, mutta 14-vuotiaana et joudu mitään maksamaankaan, kun sinulla ei paljoa tuloja liene. Jos vanhempasi eivät suostu siihen, että eroat kirkosta, sinun pitänee odottaa 18-vuotiaaksi. Jätä nyt kumminkin ripari käymättä, siellä nyt ei ole kuin sitä samaa käännytystä.
Voit yrittää jutella vanhemmillesi että kirkkoon kuuluminen on vastoin vakaumustasi, ja että koet loukkaavaksi sen että sinut pakotetaan kuulumaan uskonnolliseen järjestöön johon et ole koskaan itse liittynyt. Koita tehdä tuo mahdollisimman kypsästi ilman turhia tunteenpurkauksia kuten huutamista yms. niin vanhempasi saattavat antaakin luvan. :) Järkevät rauhallisesti esitetyt perustelut ovat parhaita.
Jos lupaa ei kuitenkaan heltiä niin joudut odottamaan täysikäisyyttä jolloin voit erota itse ilman lupaa. Muista tässä tapauksessa että vanhempasi eivät voi pakottaa sinua osallistumaan uskontonsa harjoitukseen, eli sinun ei tarvitse mennä riparille yms. jos et itse halua. Kirkkoon kuuluminen on tällöin vain muodollisuus.
Niin ja sinut haudataan ihan normaalisti, tai ihan miten itse haluat. :)
Polta kaikki uskontoaiheiset kirjat, lehdet, esineet ja kuvat mitä kotoasi löydät.
Elä vaan mene uskonnon tunneille.
Kannattaisiko sinun kuitenkin odottaa, että olet täysi-ikäinen? Saatat olla silloin toista mieltä asioista. Sinun syysi nyt erota kirkosta lienee sama kuin muillakin ikäisilläsi:katu-uskottavuus. Tiedätkös, kun olet aikuinen ja haluaisit kirkkohäät (tai sinun rakastettusi haluaisi), asia ei korjaannu vain liittymällä kirkkoon. Sinun täytyisi käydä rippikoulu silloinkin. Entä jos paras ystäväsi pyytäisi sinut lapsensa kummiksi? Sekään ei kävisi, koska sinä et ole rippikoulua käynyt. Minäkin halusin erota kirkosta 14-vuotiaana, enkä tietenkään saanut lupaa. Menin naimisiin kirkossa, olen kahden ipanan kummitäti, lapseni ovat kastettu. Erosin kirkosta viime vuonna, uskonnollisesta vakaumuksesta johtuen. Eikä minua todellakaan kaduta, että olin kirkkoon kuulunut.
Suotta nyt kenenkään vakaumusta väheksymään, vaikka nuori olisikin! Hienot häät saa aikaan ilman ilman pappia ja kirkkoa. Ja voit olla läheinen ystäviesi lapsille ilman kummin "arvonimeä".
Voi sen rippikoulun aikuisenakin käydä. Ja jos (luterilaiseen) uskoon tulee, niin kai sen mielellään käykin?
Mikä ihmeen logiikka on siinä, että pitäisi _olla kirkon jäsen_ jos mahdollisesti mielipiteet vielä muuttuvat? Jotenkin vielä ymmärrän jos suosittelee että _ei liittyisi kirkkoon_ tai _ei liittyisi vapaa-ajattelijoihin_ tuon takia, mutta en mitenkään käsitä miten evlut kirkon jäsenyys olisi jokin neutraali tila jossa pitäisi varmuuden vuoksi olla.
Loukkaavaa leimata toisen ihmisen vakaumus "katu-uskottavuuden" tavoitteluksi. Henkilö on ateisti, henkilö ei usko Jumalaan. Miksi tällaisen henkilön pitäisi kuulua ev.lut. uskonlahkoon? Älytöntä.
Naimisiin pääsee ilman pappejakin, järjestää voi vaikka kuinka hienot häät. Ateisti tuskin haluaa lapsiaan kastaa ja siten liittäää heidät jonkin uskonlahkon jäseniksi, ja ateistia tuskin nyt kummiksi pyydetäänkään kun kummin tehtävähän on lapsen uskonnollinen kasvatus. ;)
Jos tämän keskustelun aloittaja kokee jonkin uskonnollisen herätyksen niin kirkkoon liittyminen onnistuu myöhemminkin, samoin rippikoulu.
Hyvä ystäväni ja hänen vanhempansa erosivat aikanaan kirkosta ja nyt ystäväni aikuisiässä halusi liittyä, koska häntä pyydettiin kummiksi. Ei sitten liittynyt, koska ei paljoa tehnyt mieli lähteö riparille 15-vuotiaiden kanssa.. Ja kyllä se vain tuossa iässä on usein tuosta omasta imagostaan kiinni, haluaako olla kirkon jäsen. Naapurinkin muksu on kamppaillut asian kanssa kolme vuotta sitten. Häntä kuulema hävetti kuulua kirkkoon kun kulki tietynlaisessa porukassa.. Siellä huushollissa sovittiin, että tyttö saa erota kirkosta heti kun on käynyt riparin ja nykyään tyttö onkin aivan tyytyväinen siitä, että riparin kävi, koska haluaa ehdottomasti kirkkohäät kihlattunsa kanssa.
kannatti roikkua ikäänkuin varmuudeksi "suuren porton" helmoissa...
Aikuisena evlut kirkkoon liittyjän ei ole pakko mennä rippileirille 15-vuotiaiden kanssa. Eikä muuten ole edes 15-vuotiaan liittyjän!
Kirkkoon voi liittyä jos "tarpeellisen opetuksen jälkeen saa kasteen" (Kirkkojärjestys, I osa). Tuon tarpeellisen opetuksen ei ole pakko olla rippileiri.
Yhteiskuntatieteilijä ystäväni suoritti "rippikoulun" keskustelemalla tutun kirkkoherran kanssa.
Kokemuksesta tiedän, että kirkkohäiden ja kirkossa avioliiton vihkiminen ei eroa ollenkaan oleellisissa asioissa (sen paremmin häälahjojen kuin äitien itkemisen suhteenkaan), joten sen takia minusta ei kannata maksaa lähes vuoden palkkaa (66 vuotta 1,5% kirkollisveroa on vuoden tulot).
Täällä puhutaan rippikoulusta ikään kuin sieltä saisi tuhdin kristillisyyden tietopaketin. Pikemminkin sieltä saa samanikäisiä kavereitä, joiden on torkuttava samat "oppitunnit" ja kuunneltava samat keskustelut. Jos kymmennen vuoden kuluttua kysyttäisiin mitä opit rippikoulussa, vähän olisi haaviin tarttunut. Minä muistan 35 vuoden takaisesta rippikoulusta kymmenkunta kaveria, puolet henkilökunnasta. Varsinaisesta opetuksesta jäi mieleen vain kun Irma käski olemaan hiljaa kirkossa.
ymmärtänyt, niin 15-vuotias voi erota kirkosta ilman vanhemman suostumusta.
Ei voi 15-vuotias erota ilman vanhempien lupaa. Ks. uskonnonvapauslaki osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453 ja siinä pykälä 3, kolmas momentti. Pelkästään eroamisen kannalta tuota lakia suomentaa http://www.eroakirkosta.fi/lapset ja jos haluat pidemmän esityksen niin ks. http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/asema.html
Mä en oo ikinä kuulunu kirkkoon. Oon pari kertaa käyny kirkos... Eikä mua oo kastettu.
Mun täti meni kirkossa naimisiin, vaikka se ei kuulu kirkkoon. Ja mun serkku kastettiin vaikka sen äiti ei kuulu kirkkoon. (?!)
Jos haluaa erota kirkosta, niin kannattaa odottaa 18 vuotiaaksi asti (tai ainakin niin kauan, että koulu loppuu). Koska on tosi hankalaa käydä koulua kun muut käy uskonnontunneilla ja sinä et tiedä mitään kymmenestä käskystä yms. Kokemusta. En nyt jaksa kertoo ku täytyy mennä hammaslääkärii.
Minulla oli lukiossa uskonnontunnin aikana hyppytunti ja vietin sen yleensä kirjastossa. Luokattomassa lukiossa uskonnon tunnin aikana on tarjolla jotain muuta opetusta (tuskin juuri ET) ja siellä jokainen tekee oman lukujärjestyksen.
Olen itse 17 vuotta ja odotan innolla sitä, että pääsen viimeinkin eroamaan kirkosta. Vanhempani eivät nimittäin ole siihen antaneet lupaa viimeisten muutaman vuoden aikana. Omalla kohdallani maltillisista perusteluista ei ole ollut mitään hyötyä ja äiti on aina ollut se joka on aloittanut huutamisen ensin >:D. Hänellehän se on ilmeisesti uskon asia siis järkeviä perusteluja ei tarvita. Ei siitä odottelusta tosin ole ollut mitään muuta haittaa, kuin että joutuu vielä lukiossa opiskelemaan kristillisen kirkon vaiheita.
Riparista: Monet ei-uskovaisetkin mainostavat sitä, miten hauskaa siellä on jeesuslöpinöistä huolimatta, mutta se on paljon kiinni porukasta. Itselläni oli hauskaa, muttei nyt mitenkään ainutlaatuisen hauskaa. Jälkeenpäin ei olisi yhtään huvittanut mennä konfirmaatioon. Sehän ei periaatteessa ole pakko, mutta käytännössä oli kuitenkin, koska sukulaisille oli lähetetty kutsut kauan etukäteen. Saahan siitä kivan summan rahaa sekä lahjoja, jos haluaa ajatella siltä kantilta.