KIRJA LUKUTAITOISILLE

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen lyttää uutuuskirjassaan tämänvuotiset tutkimustulokset maahanmuuton hyödyistä.

Kanniainen kirjoittaa asiasta tuoreessa kirjassaan Julkisen talouden vaje – Pelastaako maahanmuutto? (BoD) ja käsittelee Etlan raporttia Sitralle. Raportti on otsikoltaan Suomen väestö ja kansantalous uuden edessä.


Etlan toukokuussa ilmestyneen raportin mukaan maahanmuuttajat vahvistavat julkista taloutta palkka- ja kulutusverojen kautta vuosikymmenten ajan, koska heistä johtuvat koulutuskustannukset ovat vähäisempiä ja vanhuuden ajan kustannukset ovat vasta tulossa vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla.

Kanniainen perustelee näkemystään uusinta tutkimustraditiota edustavalla tutkimuksella, jonka metodi perustuu laajojen mikroaineistojen avulla laadittuihin tilastollisiin analyyseihin. Niitä on viime vuosina tehty seitsemässä Länsi-Euroopan maassa (Hollanti, Saksa, Tanska, Suomi, Itävalta, Iso-Britannia).

Kanniaisen mukaan ”nämä tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti sen, että maahanmuuton talousvaikutuksia ei voida arvioida käsittelemällä maahanmuuttoa homogeenisenä ilmiönä”.

Maahanmuuton työmarkkinavaikutukset nimittäin poikkeavat siitä riippuen, mistä lähtömaasta maahanmuuttajat ovat peräisin ja mikä on heidän koulutustaustansa. Nämä tutkimukset valitettavasti haastavat odotukset kestävyysvajeen ratkeamisesta maahanmuuton avulla.

Kanniainen arvostelee Etlan laskelmia siitä, että ne perustuvat olettamukseen, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat tulonsiirtojen saajina ja julkisten palvelujen käyttäjinä samanlaisia kuin suomalaistaustaiset kansalaiset.

Usean maan tutkimukset ovat päätyneet siihen, että maahanmuutto aiheuttaa nettokustannuksia julkiselle taloudelle. Tämä koskee etenkin humanitääristä pakolaismaahanmuuttoa, joka nykymuodossaan on uhka julkisen talouden kestävyydelle. Työperäisen maahanmuuton osalta tilanne on positiivisempi mutta epäselvä.

Ei laadittuja selvityksiä
Kanniainen viittaa muun muassa Tanskan valtiovarainministeriön 2021 ilmestyneeseen selvitykseen, jonka mukaan maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä nettovaikutus julkiseen talouteen oli yhteensä 24 miljardia Tanskan kruunua negatiivinen vuonna 2018.

Raportin mukaan läntiset maahanmuuttajat tuottivat julkiseen talouteen 7 miljardia kruunua, kun taas ei-läntiset maahanmuuttajat aiheuttivat 31 miljardin kruunun nettokustannuksen.

Kanniainen siteeraa tanskalaistutkimusta.

Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta, Afganistanista ja Pakistanista saapuneiden maahanmuuttajien nettovaikutus oli negatiivinen kaikissa ikäryhmissä, myös työikäisissä.

Kanniaisen mukaan Suomessa ei ole laadittu maahanmuuttoon liittyviä nettokontribuutioselvityksiä.

Selvityksissä on kuitenkin havaittu, että etenkin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden työllisyysasteet olivat matalammat kuin mitä ne olivat kantasuomalaisilla. Kuitenkin vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa on laskettu esimerkinomaisesti, että Lähi-idän maista tulevien maahanmuuttajien elinkaarikustannus Suomen aineistossa asettuu lähtömaasta riippuen 690 00–950 000 euron välille.

Kanniainen viittaa edellä PS:n ajatuspajan Suomen Perustan maahanmuuttotukijan Samuli Salmisen tutkimukseen (Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous, osa 2 – Elinkaarikustannukset: Suomi, Irak ja ja Somalia, Suomen Perusta).

Professorin 8 kohdan korjaussarja
Kanniaisen mukaan puoluepoliittisista ja ideologisista hankauksista riippumatta Euroopan olisi aihetta ottaa maahanmuuton ongelma haltuun. Hän esittää kirjassaan 8 toimenpidettä, jotka näyttävät tarpeellisilta.

1) Olisi tutkittava mahdollisuutta luopua universaalista sosiaaliturvamallista Euroopassa USA:n tapaan. EU:n komission olisi tehtävä tätä koskeva aloite EU:n jäsenvaltioille, joille poliittinen rakenne ei tätä muutoin hyväksy. Näin poistettaisiin kannusteet sellaiselle maahanmuutolle, joka ei perustu suojelun tarpeeseen.

2) Turvapaikkahakemuksen käsittely olisi siirrettävä Euroopan ulkopuolelle. Tämä maksaa rahaa, mutta niin maksaa vaihtoehtokin, Euroopan hyvinvointivaltion tuhoutuminen ja islamin valtaannousu Euroopan alueella.

3) Palautusten tehostamista tarvitaan niiden turvapaikanhakijoiden tapauksessa, jotka eivät turvapaikkaa ole saaneet ja joiden palauttaminen siten ei riko Geneve 1951 sopimusta. Valitettavana keinona tälle voisi olla talousavun lopettaminen niille valtioille, jotka eivät tähän suostu ja muu poliittinen painostus.

4) Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet olisi velvoitettava yhteistyöhön ja majoittuminen palautuskeskuksiin odottamaan palautusta Tanskan esikuvan mukaisesti.

5) Euroopan rajojen ylittäminen ilman positiivista turvapaikkapäätöstä ja matkustusasiakirjadokumentteja olisi kriminalisoitava merellä, maalla ja ilmassa. Rikollisliigojen rahoittamien kuljetusvälineiden (veneet Välimerellä) haltuunotto EU:n rajavalvojien toimesta olisi perusteltua.

6) Yhteistyön tiivistäminen eri valtioiden kanssa pakolaisten sijoittamiseksi Euroopan ulkopuolelle olisi tarpe