....ulvonut olemme jo niin ettei enää maalliset rivit riitä.Ja täysikuu vasta kasvaa,siis jatkakaamme tarinaa.Ehkä haavekuvat ja kuun varjot joen rannalla toteutuvat.Nuolen haavojani syvällä pesäonkalossani,aurinko yrittää pilkistää sammaleen välistä suoraan silmiini,niin että sokaistun.Pää hajoaa,ruumis tärisee ja yksinäisyys
kalvaa ruumistani.
....oi missä oot mun lohduttajani....
kalvaa ruumistani.
....oi missä oot mun lohduttajani....
Vastaukset 47
Vanhimmat
...eipäs vikistä kuin pullalla syötetty puudeli.
Sudet ovat ylpeitä ja rohkeita otuksia. Yksin ja haavoitettunakin...
Eivät ne kumppania kerjää, vaan hakevat laumasta omansa tai se oma jolkottelee itsestään luokse. Vaistonvaraisesti ja vuorenvarmasti.
Nuolee haavojaan ja vaeltaa yössä ja toivoo löytävänsä sut!!!
...mun suteni kuusikujalla?
Jos oot, tajunnut lienet että ulvontamme täytti
edellisen palstan,siks siirtynyt oon uudelle pellolle sua seuraamaan ja täyttäkuuta odottamaan malttamattomana.Haavani kohta parantuneet on,
sun luokses rantaan siis jolkotella voin,jos mua siellä vielä ootat.Kiedon pääni sun kaulaas ja ulvon korvaasi haikeasti....
...kenties kohtaamme aiemmin,onko niin tarkoitettu,sen kohtalo määrännee.......
...siihen asti levottomana vaellan tääl hämeen korvessa,hiljaa inisen ja sua aattelen.....
sain susta vainon, tunsin tuoksusi tuulessa ja se mua hätkäytti ja sydämmeeni tuli lämmin olo.
Yö ei enään niin kylmältä tunnu ja haavatkin lopetti särkynsä minä keski suomen syvistä metsistä!
Tulin luolaani taas kaatomatkalta ja saaliin sain jään sua odottamaan luolansuulle Naarassusini
..kutsusi unen läpi,vastata en jaksanut niin väsynyt olin kun yön vaelsin ja etsin ja uikutin,viestiäsi vartoin.Nyt silmäni jaksoin vasta avata, ja mielessäni sinua heti halata, turkkisi kuivaksi nuolisin.Kohta on taas yö uus, vieläkin pitää mun lähteä vaeltamaan, mut sitten seuraavan jo nukkua saan, nyt mun täytyy hetkes mennä, koirani vaativat päästä ulos, tai kohta on lattialla huono tulos, eikä välttämättä merkit ne mun mieltäni piristä, koska itse siivoon jäljet ne
.Mut kohta takaisin tänne palaan .............:)
..sua pellolta tuolta,vaan löytänyt en.Arvelin sun
nukkuvan suloista unta,kun yön vaelsit etsien...
Tää on kuin satu loppumaton,sen soisin jatkuvan
iäti.Vaan arki on raaka,tunteeton,mun pesästäin myös lähdettävä on.Viel päivän tään ja huomisen,
voin haavojain parannella,vaan sitten koittaa arki myös mun.Tää tauti on katala,se melkein hengen vei,vaan autoit mun pahimman yli,kun tulit
sanoillas mun luo.
...oon yksin ja onneton,sä onneksein olemassa oot...
..sinua jotenkin auttaa,onko tilanteesi tukala, väijyykö peto pahin sinua,ihminen metsästäjä punapipoinen??Tuskaa äänetäsi kuulen, vai niinkö vain luulen.Sinne pellolle yritän minäkin tieni löytää missä reviirisi on,ja jossa olet, niinkuin kerrot onneton, voisimpa sinua jollain auttaa??
Mutta kertonet sitten myöhemmin lisää???
Täydenkuun aikaan tahtoisin kanssasi katsoa
kuunsiltaa sinä viiksekäs mies ;-)
...aistit mut kuin oman ihosi.Tuskaa tunnen sisälläin,vaan helpottanut olet oloain jo näillä sanoillas kauniilla.Ei rohdot nää maalliset niin paljon apua tuo ,kuin sanas hellät nuo!
Sut kohtaan pian kuusikujallamme,sitten voin käpertyä hellään huomaasi ja unohtaa maailman pahuuden ja tuskat sen.....
...olen yksin,ei mua kukaan hätistä kolostain,sen niin hyvin peittänyt oon...vaan kuu tuo onneton mua pitää pihdeissään,kunnes tulee yö,joka helpottaa oloain.....löydän sut!
Tää kuusikujalla kanssasi tapaaminen oli ja taas vastaa sydämmeni lyöntiisi ja saamme kahden olla yössä rinnakkain
Lähden kanssasi sinne !
..juuri matkaltani,reissultani kuusikujalta,kannon käänsin jos toisenkin kuuta nousevaa ulvoin ja murisin,löytänyt sinua en sieltä, enkä metsäiseltätieltä, uudestaan sinne matkaan taas kohta, haukaan palan vantaan lohta, toivottavasti näemme silloin, katselemme kuuta illoin....
....sulle viestittäin,mä pian oon siellä viilettäin.Mut päivän pari saalistan mä vielä täällä,kun aatto saa mä saavun sumusäällä!
Me kuusikujaa kuljemme joelle päin,mun kylki vasten sun kylkeäis.Istumme ranta töyräällä ja kuuta ulvomme näin.
....siis malttakaamme vielä päivät muutamat,sit
katselemme kuuta kun pöllöt huutavat.....
..kuu yli puolenympyrän jo on,katson sitä parhaillaan pesästäni,taivaalla se loistaa vaikka niin valoisaa on, murheeni ja tuskani se poistaa, olethan lähelläin, sumuista iltaa odotan, kanssasi joen rantaa merelle päin kävelemme näin, lähekkäin..rakkaus kaiken pahan poistaa kuu se vaan meille loistaa....moiskis....
..kuun myös seuraan tuntein hermostunein.
Jos kohtaan sinut siellä,kuusikujan tiellä,mä mitä sulle sanon,vai silmilläinkö anon.
Mä minkä merkin sulta saan,vai ulvommeko vaan....
....oon hiukan hämmennyksissäin.......
...mua ohjaa,opasta ja vie,kuun sinessä me vaellamme .On onni löytää tämä tie,se mukanaan
kait meidät vie....
...nää viestis lämmittää mua niin,et tuntuu kuin oisit siin.....
..on sitä kuun taikaa, kaipuuta suurta suunnatonta, ikävää itkemätöntä, kaipuuta valtavaa, koska me tavataan, salaako ensin halataan, kätkemmekö rakkautemme, sineen yöhön turvaudumme, arkiko ahdistava kaikki kauniin pois pyyhkii, yksinkö sen jälkeen jään nyyhkii, tunnetko sykkeen sydämeni, ainakin aistin sinun tuoksun huulillani, ulvontani kiihtyy, paljastanko itseni metsämiehelle, surmako minut korjaa, ennen kuin tassittaisin vartaloasi norjaa, mikä minuun oikein meni, naarassusiko minut peri....
....mut ah niin ihanaa.Saa mieli levoton,
mun ajatuksein pomppimaan.On kaipuu suunnaton,ja
tunteeni näin turvaton.Mut kätken rakkautemme sydämeeni mun,voin silloin olla ehkä hetken sun?
Pois arki pyyhkii kauniit sanat ja eleet,se tilalle tuo "perkeleet"!Mut tää onni meidän kahden vain on,siis olkoon tunteemme korvaamaton.
Sut kätken siis syvälle mun sydämeen ja hoidan,vaalin sua kuin oisit onneksein!
....mä tunnen sykkeen sun,se on kuin omani mun....
..tämä mieletön juttu, olet minulle kuin ikuinen tuttu, tavattu me varmaan on, jos ei tässä elämässä niin ainakin edellisessä, olit silloinkin minulle niin rakas että tahtoisin jo sinut takas, unta tää onni meidän varmaan,nipistettävä oikein itseään on, totta mahdatko olla, huomista paremmin taas jaksan,jaathan sen kanssani, sykkeenä sydämmeni, olethan enkelini, joka suojelee minua metsäisillä teillä,elämän kekkereillä.. maalaan sinusta sieluuni kuvan, oi saanhan siihen sinulta luvan....
.. niin mieletön juttu,et mun kirjoitus on jo suttu!Mä entises elämäs sun kanssas vaelsin siellä,
kaikeks onneks onnellisten tiellä.Mä jaksan myös huomenna taapertaa ja toimeni oikein oivaltaa.
Nyt käperryn onkalooni yksin,sä oot mun vieressä kyljetyksin.Sun selkääsi hellästi rapsutan,sut uneen hiljaa nukutan.Paan pääni sun rinnalles uinumaan,tää kuu saa meidät ulvomaan....
...hyv yöt mun armaani ihana,oot unteni unelma...
..yötä,sulle toivon, unta rauhaisaa, levoton vaan on mieli, minne kulkee mun tieni, päässäkö sen, sä minua odotat??
Tuntuu kuin sydämeni pysähtyi, ajatukseni sinuun juuttui,nukuttava minunkin olis, mutta vaellan kohti hämeentietä,ajatuksissani, luokse sinun, linnun tietä liihoitan, kotkan kyytiin istahdan,kotka komea on kaverini,istun siiville sen, yllä pesäsi lentelen,kiertelen ja kaartelen, katselen minne matkani vie, onko tämä nyt se oikea tie, kerro se pian minulle, miksi nukkuaessani sinusta unelmoin, ja aamulla herätessäni ikävöin???Kerro vastaus aamulla kun heräät, pystytö siihen???Vai onko tämä kuuhullujen horinaa,tuttua tarinaa, täydenkuun aikaan, mitä se mieleemme saikaan..
...kun aamu sarasti, se asian paljasti
Oli lamppu vaan, se jota kuuksi luultiin
ja ulvontaan, sitä muualta kuultiin
Menneistä elämistä, niist ei tiedä kukaan
mutt eletään tää, nyt käskyin mukaan...
:)LOPPU:)
...näin,sä olit siinä vierelläin.Sua poies laskenut en ois,mut muutakaan nyt tehdä en mä vois.Oo rauhaisa sä suteni mun,mä lupaan sulle,pian oon mä sun.Hulluuttako kysyt multa,aina kun saan viestin sulta,mun sydän hakkaa
haljeten,mä mietin mihin päättyen ,tää tie johtaakaan??Oot myös mielessäin,kun silmät auki saan.Ja kysyn itseltäin,mä miksi jatkan näin.
Mut elämä tää niin kovin tylsää ois,jos ei sit jollain auttaa vois.Siis nauttikaamme hetkistä näistä,oot mielessäin päivittäin.
...pian koittaa täysikuu,oon tulossa ja ulvon uuuuu,mä löydän sinut sieltä,kuusikujan tieltä....
...nyt riennän saalistaan taas päiväks,mut illalla tuun tänne takas,oot aina mulle rakas....
kuivaa turkkia yökasteen jäljiltä, levoton on mieli hiukan, ulos on lähdettävä, vaikka moni vaara vaanii taivaan alla, illasta en vielä tiedä, myöhäänkö mulla menevi tänään, yhtä tuttua auttaa pitää, mutta yritän kirjoittamaan vielä päästä, mutta älä karkaa vaikka et tänään enää minusta kuulisi, huomena palaan varmasti, yö taivasta silloin saman taivaan alla katsomme, tähtiä laskemme, hellästi sinut kainalooni otan, siellä pidän aamuun asti, iltaan, yöhön, pois en enää laskekkaan mut eihän minun tarviikkaan..
mielessäni olet sinä mun, oi jos saisin olla sun..
hauskaa päivänjatkoa sinulle rakkaani...
...jolkottelin,pitkin koivukujaani.
Katson laskevaa aurinkoa,sen puna häikäisee koko taivaanrannan.Vaan pilvet vaanii toisaalla,ne peittää kuumme armotta.Jo huomenna on sadetta,mut
sitten tulee tähdet taas.On kaksi päivää raadettava mun,mut lauantaina riennän luokse sun.
Oon illalla jo lähellä,pellon reunalla,ja sunnuntaina aikaan täysikuun oon sillalla.
Mut sit en sanaa sulle enää saa,on netti silloin vain unelmaa.Siis mitä tehdä...kysyn vain?
..ja olen hieman hämilläin.......
..olet menossa, poisko vain jolkotat,takaisin etkö tuu,huutaa pöllö huuhuu.Ikävä tulee kohta, pitäisikö mennä syömään tenonlohta??
Missä koivikkokujasi sun? Löydänkö sinne, minne matkani pitäisi viedä? Tunne hiukan huolta huomisesta, eikö tosiaan mahdollisuutta enää sulle näppäimiä näpytellä, saisiko sulle mitenkään sanaa, pilveen meni tähtitaivas, aurinkoa poltavaa toivon, koska silloin kuukin kauniisti loistaa, ulvontani tuskaani poistaa, illansuussa taas tänne istahdan, odotan ja odotan, kuuta nousevaa, viestiä iloisaa......
...lähden raadantaan,vaan illalla käyn istumaan.
Me silloin viimein mietitään,sut missä kohtaan,
silloin nään.Sä syyttä olet levoton,mä sinne tuun,oo huoleton.Vaan koska ja missä ja miten,kas siinä pulma verraton,ei kumpikaan oo tunteeton!
Ol viime yön jo kuutamo,niin upea ja sumuinen.
Mä sitä yksin vilkuilin,ja terassillain ulisin.
Niin levoton oon vuokses sun,mä millä saan sut luokse mun......
....mut miettikäämme pulmaa tätä,niin illalla
taas ei ole hätä....
....kuu nousee aivan varmasti,ja rauhoittaa mun
mieleni...oo huleton mun suteni..... ;)
Eikö ole kivaa vaaeltaa ja ulvoa
kun sitä itse toivoit raadeltuasi toisen.
ikkunan ruutu helähti
ukkonen jylähti
salama iski taivaalta
taivaskin repesi itkee
kanssani
kun lähdit pois
Juoksin perääsi
kuin pieni lapsi äidin perään
vesisade vain
piiskasi kasvojani
huusin tuskissani nimeäsi
kuin arka lapsi
äidin nimeä
Kaiku vain vastasi huutooni
sison yhä hiljaa
sateen kastlema
tuulen riepottama paita
vain roikkuu ihollani
vuotaen vettä
teden pien lammikon
joka virtaa
pienen puron lailla hiljaa
Ou boi...eikö yhtään yksinkertaisemmin voisi miestä vongata?
Saanko käyttää riimejämme yhteisiä ehkä kirjaksi muuttaisin on niin kaunista et sydämmeni pakahtuu...Kiittäen kauniisti ulvon edelleen yksin kuutamme yhteistä...Levottomuus kasvaen..
...meidän oot yksi meistä,siis et ole yksin.
Myös minä vaellan yöni yksin levottomana,odottaen kuuta malttamattomana.Olen salakavala,kuka laumaani häiritsee,sen pois häädän.En häiritse ketään vain elääkseni saalistan,muun kaiken jätän rauhaan.Siis suotakoon se myös meille!Luonto lääkitsee haavojamme ,kun pahoin kolhuja saamme,siis ohittakaamme pahat kielet jotka yrittää meitä tukahduttaa,pesäämme tuhota.
Luonnon lähellä on hyvä olla,se suojelee lehvistöllään meitä.Siis yhteiset riimimme kokoa
myös minun sydämeni on onnesta pakahtua.
....onkalooni taas käperryn,kuuta ja urostani odottaen......
Joups...minäkin olen yksin ja haku ystävästä jatkuvasti päällä,mutta.......ei vitsi irtoo eikä
runosuonikaan puhkee,joten jatkan vissiin näin.
Ulvokaatten kuuta,te susihukkaset...mie ulvon kohti saunaa...hego hego!!!
Kyllä haluaisin nähdä, kuinka "jänteviä ja sulavaliikkeisiä" nämä meidän nettisutemme ovat....
..vierähti, tuli ilta, kotiini kopsahdin, sussarini syötin,nyt istun ja odotan,ihmettelen kuun valtavan valoa, ihmeellistä ja outoa, tunnen suurta kaipuuta, mihin? Tiedänkö edes itsekkään, tietenkin tiedän.....
On niin kylmä ilta, kuu loistaa tänään kylmästi ja kavalasti, jaksanko odottaa sinua aamuun asti,
vai ikuisesti, jaksan jos tahdot, mutta tiedät että paikka sinun on aina sydämessäni, minne ikinä menet ja mitä ikinä teet....
nyt rappusille matkaan maan, kuuta kanssasi ulvomaan, tiedän ettei se kaikkialle loista, mutta pesän minun ympärillä tähtitaivas kirkas on..
..kuin ootinkaan viestiäs sun.Ei sudet käy yleensä saunassa,mut tää susi on erilainen elämässä.Siis istuin äsken partsilla ja kuuta ihailin,sua ajattelin missä oot....!
Tuun huomenillalla lähelle,en tiedä kuinka sen sanoisin sinulle.Mut kuuta kun katson niin muistan sua,voi kunpa mä saisin antautua,sun kainaloosi käpertyisin ja tähtiä ihailisin.....
....vierelläs hiljaa ulisisin.....
...voi miks on tää elämä niin vaikeaa,ken tietäis sen niin..auttakaa....
..taivas niin kirkkaana loistaa, iloisemppi olen nyt kun olen sinussa taivaani näen, auringon ja kuun, sateenkin ja kaiken muun, minne matkasi johtaa, kerro se minulle, että osaan etsiä sinua oikean kuusikkokujan luonta, sillalle nimi anna, et tiedän mistä sinut pois kannan, hyvänä pitäisin, rakkaudesta kertoisin, onko totta taru tää, vai pelkästään satua häilyvää, kirjaksi asti kirjoitettu, tarina tuhatvuotinen....
..sanoistas noista.Oot kiltti ja kultainen suteni mun,vaan osaisinpa tulla luokses sun.En sillalle nimeä tiedä,mut rannalla penkit on monet.Niis ihmiset istuu ja virtaan tuijottaa.On lähellä tuo suuri allas,sen ympäri kierrän mä ain,on ystävättärein usein seuranain.Vaan maanantaiaamuna
kierrän sen yksin,on koira vain seurassain.
Usein mä kuljen peltoa pitkin,sit kierrän sen altaan tietä myöten ja metsään taas katoan marjoja syöden.
...kun joelle laskeudun,mä kuusikkokujaa pitkin tuun ja koski on heti edessäin.On siinä myös penkit lähekkäin.Ja vastarannalla vierekkäin on toiset penkit limittäin.Tää vaikeaa on selittää kun paikalle en tiedä nimeä ja yöllä voi olla jo pimeä.....
..niin kaunis on juttu meidän tää,et soisi en loppua tähänkää....
..moniin tuttuhin polkuihin kuvausesi sattuu,voisin kuviteela että olen kulkenut samoja polku, säikähtäen metsämietä, viisaasti väistänyt,
voi kun maanantaina osaisin luokses tulla oikeeseen paikkaan, ääntäni korotan, kovenpaa ulvon kutsuani sinulle, vastaahan sitten minulle, tatuoitu on minuun kuva susinaaraan, mini sen on vain tuntematon, oletko se sinä ken ties, sitä mietin yksin tässä, koirani nukkuu viatonta unta, silloin kn minä valvon, on niillä luottamus siitä että turvaan niitä.!!!
Tää kuu mut hulluksi tekee, on kuin kiskoisin kivi rekee, missä sä oot, tuu jo, auta meitä löytämään rauhaa päälle maan, jossa sun olla saan...ei sanat nää varmaan sulle riitä. ei riimini laulua tee, ulkonakin vain palelee, siksi yöni taas pesässäni vietän, odottaen sinua rakkaani viestiä vievän minulle linjoja pitkin, siksi eilen itkin kun sanasi kuulin, että et enää nettii pääsisi, mut ei anneta murheen meitä kaataa, on aikaa elämässä meillä raataa, rakkautemme eteen tehdään töitä, kiristetään nahkavöitä...
tuli sanomaan hyvää yötä, tai muuten en aamulla jaksa tehdä työtä, niin mukava kanssasi valvoa olisi,mutta nukkumaan mun mennä pitään, vuoteelle kylmälle, sinua mä siellä mietin, ihanan ajan kanssas vietin, muisto sinusta minut elossa pitää, kait tästäkin jotain vois alkaa itää, sitä vielä emme tiedä, siis öitä kauniita sinulle rakas, toivon että tuut vielä takas, en soisi loppuvan illan tämän, kun tiedän sinun oleva niin lähellä sydäntäni..
..on mullekkin kovin tuttu.Oon siellä viettänyt monet ajat,ja ylittänyt myös susien rajat.
Oot ihana suteni mun,nää riimit sun,mut hulluksi tekee ja levottomaks niin.Tuo kuu on melkein jo täysinäinen,vaan oikeessa oot on siel kylmä .Taas kävin partsilla toteemassa,mä tuijotin kuuta ja
palelin.Sä ymmärsit väärin mun nettijutun,vain pois oon hetken ,min siellä oon.Vaan koloon kun palaan,niin netti taas toimii,oon silloin taas
lähelläs.
...on ikävä lähelles,vierelles,kuutamoon...
...mut ota kainaloos ja tuudita uneen,siin hyvä ja turva on olla mun...
..jää nyt armahain.Myös nukkuun menen nähden unta
sinusta vain.Meen aamulla varhain myös ahertaan,ja sitten käyn expressillä sinnepäin.
Oon siellä mä joskus illalla,mut huomenna en oo sillalla.Mua älä hylkää mun ystäväin,oot mulle sä myöskin tärkeinpäin.Oon tulossa luokses,mä kutsun sua,siel pellolla ulvon ja kaipaan luo.
...nuku levollisin mielin mun armahain,sua suutelen hellästi ain....oot lähellä sydäntäin....
Toivottavasti polkunne kohtaa ettei ristiin vain vie...Sydämmestäni toivon paria moista mahtavaa...Kulkekaa kuunvarjossa käsikädessä ja ajatus suokaa yksinäiselle naaraalle pentunsa kanssa...Ulvon kuuta täydellistä...Toivon joskus löytäväni tien laumani luokse...
...työt kutsuu kohta raadantaan.Mä nukuin onnellista unta rinnallais,jos sen vain toteutuvan sais.Siis älä ole levoton,mun näinkin
hyvä on.Jos en sua täydenkuun aikaan kohtaa metsäisellä tiellä,oo varma mä kuitenkin oon siellä.Sen tunnet kun siell vaellat,niin katso tarkkaan kaikkiohikulkijat.Oon albino sä muistathan sen ja sulle vain hymyilen,siis toivokaamme parasta,sua en mä yhtään arasta.
...oon levollinen tietäissäni ,sut ehkä kohta nään ja kainaloos saan käpertyä vain.....
...oo hellä mulle,niin olen myöskin sulle....
...oon maanantaina illalla mä taasen täällä,jos en sua kohtaa sumusäällä...siis suudelmin sut suljen ,hyväilyin ja onnea nyt toivon meille vain...oot koko ajan mielessäin...
..matkaa, jaksathan jatkaa, tiellä valoisan ja niin onnellisen, palaat lupasithan sen, siksi kevein mielin täällä ootan, sydämeni sinua halajaa, kaikki aistit auki pidän, tiedä vaikka kohtaisimme kujallani kuisen...mut sitten kun palaat, sinua hellästi halaan, suudelman pienen painan huulillesi punaisille.....
...oot vierelläin mun.Elon tyrskyissä aina kuljen rinnallais,oo siitä varma ain.
Ikävä kalvaa jo mielessäin,jos en sua kohtaa
täydenkuun aikaan.Mut palaan pian takas,oot mulle rakas!
Nyt meen ,jää rauhallisin mielin,jos voin sua kohta suutelen ja hyväilen....
.tänään oll olo rauhaton, vaikka kuukin pikkuhiljaa mailleen hiipii ja vaikutus sen taas vähenee, mietin mielessäni kuusikujaa ja vantaan joen vartta, tarkoititko sitä, siltojakin kun on monia, altaitakin, mutta maisema mun silmissäni vain on tuttu jota joskus olen vaeltanut..
Mutta huomenna olet sinä taas täällä, hymyillen sua odotan, mutta sitä en tiedä oonko itse täällä vai maisemia maalaamassa, mutta kyllä me tavataan, suukotellen halataan, olethan kerran minua oma, on sielusi niin kauheen soma...