Jos haluaa lähettää viestin Kremliin ja saada tuloksia, on paras etsiä hiljainen väylä.
Sain kerran läheltä seurata, kuinka Venäjään liittyvä herkkä asia hoidettiin vaivihkaa.
Kun olin Turun yliopistossa dekaanina, ei ollut harvinaista, että rehtori soitti. Mutta sillä kertaa – yli vuosikymmen sitten – kuuli jo äänestä, että nyt on jotain erikoista.
Idänsuhteistaan tunnettujen Turun vaikuttajien piiristä oli singonnut aatos vihkiä promootiossa kunniatohtoriksi vaikuttaja Venäjältä. Se ei ole erikoista, tieteilijöiden ohella kunniatohtoreiksi voidaan kutsua ansioituneita vaikuttajia. Poikkeavaa oli ehdokkaan nimi: presidentti Vladimir Putin.
Putinilla on juristin paperit, joten katse oli kääntynyt oikeustieteelliseen. Tapansa mukaan oikeusoppineet venkoilivat: ehdokas ei ollut lakimies vaan valtiomies, jollainen kuuluu yhteiskuntatieteille. Rehtori kysyi, sopiiko näin.
Lupasin tunnustella. Ehdotus ei ollut loppuun harkittu, mutta omat hartiani eivät riittäisi torppaamaan mahtilobbaajia. Eikä pelkkiä turkulaisia, sillä tuskinpa asiaa olisi ajettu ilman uskottavaa vihreää valoa ehdokkaan suunnasta. Siltä varalta torjunta täytyi hoitaa ilman kenenkään kasvojen menetystä.
Suoritin tunnustelun soittamalla tasavallan presidentin kansliaan Mikko Hautalalle, joka oli luottotuttu historian alalta. Hän tajusi riskit heti.
Parin päivän kuluttua rehtori soitti uudelleen ja kertoi hankkeen rauenneen. Hän oli saanut puhelun ”ylempää”, ja se riitti. Aikanaan löytyi sopiva kunniatohtori, Venäjän talouden tuntija ja siinä menestynyt Seppo Remes.
Tämä tapahtui ennen vihreitä miehiä Krimillä. Osaatte silti kuvitella, millainen rähäkkä olisi noussut jo silloin, ja miltä tämä näyttäisi nyt.
Presidentin vaihduttua Suomen Venäjä-asenteessa on nähty tyylin muutos. Kun kyse on tyylistä, eron symboliksi sopii taskuliinan käyttö. Nykyään sanotaan ja halutaan heti julki paljon enemmän kuin ennen, eli eroa on myös sukupolvien välillä. Ja maailmantilanteen murros tekee selvää jälkeään.
Venäjä on itärajan takana eikä poistu. Sen kanssa on asioitava vastakin, ja on tähdellistä säilyttää työkalupakissa taito toimia melutta. Jos tosiaan haluaa lähettää ”viestin Kremliin” ja saada vieläpä tuloksia, on paras etsiä hiljainen väylä. Venäläiset menevät helposti lukkoon, jos pitäisi julkisesti myöntyä epämieluisaan vaatimukseen.
jatkuu
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011616158.html
Sain kerran läheltä seurata, kuinka Venäjään liittyvä herkkä asia hoidettiin vaivihkaa.
Kun olin Turun yliopistossa dekaanina, ei ollut harvinaista, että rehtori soitti. Mutta sillä kertaa – yli vuosikymmen sitten – kuuli jo äänestä, että nyt on jotain erikoista.
Idänsuhteistaan tunnettujen Turun vaikuttajien piiristä oli singonnut aatos vihkiä promootiossa kunniatohtoriksi vaikuttaja Venäjältä. Se ei ole erikoista, tieteilijöiden ohella kunniatohtoreiksi voidaan kutsua ansioituneita vaikuttajia. Poikkeavaa oli ehdokkaan nimi: presidentti Vladimir Putin.
Putinilla on juristin paperit, joten katse oli kääntynyt oikeustieteelliseen. Tapansa mukaan oikeusoppineet venkoilivat: ehdokas ei ollut lakimies vaan valtiomies, jollainen kuuluu yhteiskuntatieteille. Rehtori kysyi, sopiiko näin.
Lupasin tunnustella. Ehdotus ei ollut loppuun harkittu, mutta omat hartiani eivät riittäisi torppaamaan mahtilobbaajia. Eikä pelkkiä turkulaisia, sillä tuskinpa asiaa olisi ajettu ilman uskottavaa vihreää valoa ehdokkaan suunnasta. Siltä varalta torjunta täytyi hoitaa ilman kenenkään kasvojen menetystä.
Suoritin tunnustelun soittamalla tasavallan presidentin kansliaan Mikko Hautalalle, joka oli luottotuttu historian alalta. Hän tajusi riskit heti.
Parin päivän kuluttua rehtori soitti uudelleen ja kertoi hankkeen rauenneen. Hän oli saanut puhelun ”ylempää”, ja se riitti. Aikanaan löytyi sopiva kunniatohtori, Venäjän talouden tuntija ja siinä menestynyt Seppo Remes.
Tämä tapahtui ennen vihreitä miehiä Krimillä. Osaatte silti kuvitella, millainen rähäkkä olisi noussut jo silloin, ja miltä tämä näyttäisi nyt.
Presidentin vaihduttua Suomen Venäjä-asenteessa on nähty tyylin muutos. Kun kyse on tyylistä, eron symboliksi sopii taskuliinan käyttö. Nykyään sanotaan ja halutaan heti julki paljon enemmän kuin ennen, eli eroa on myös sukupolvien välillä. Ja maailmantilanteen murros tekee selvää jälkeään.
Venäjä on itärajan takana eikä poistu. Sen kanssa on asioitava vastakin, ja on tähdellistä säilyttää työkalupakissa taito toimia melutta. Jos tosiaan haluaa lähettää ”viestin Kremliin” ja saada vieläpä tuloksia, on paras etsiä hiljainen väylä. Venäläiset menevät helposti lukkoon, jos pitäisi julkisesti myöntyä epämieluisaan vaatimukseen.
jatkuu
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011616158.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän Putin on sellainen ilmestys että hänelle voisi antaa venäläisen kunniatohtorin paperit
https://cdn.openart.ai/stable_diffusion/fc030b07e89992d4d9605b138e5ea8b2d6ae561b_2000x2000.webp
Minusta tämä todistaa vain sen, että Suomessakin löytyy sitä tarvittavaa älyä, ettei lähdetä ketä tahansa mielistelemään. Sama juttu Trumpin Nobel rauhanpalkinto höpötyksille? Järki oltava kaikessa, muuten menetetään uskottavuus ja arvostus mm. instituutioita kohtaan.
Onko tuo todella totta? Suomi24 ei ole niitä kaikkein luotettavimpia medioita. Eikä ole uskottavaa, että joku nimettömänä kirjoittava kuitenkin paljastaisi itsestään noin paljon detaljitietoa. Saman viestin olisi voinut tuoda esille antamatta noita detaljeja. Se syö tämän viestin uskottavuutta.
Mutta niin tai näin ... pitää paikkansa että Venäjä on rajan takana ja pysyy (ja toivottavasti PYSYYKIN). Mutta ei sen kanssa välttämättä tarvitse olla minkäänlaisissa väleissä. Otetaan vaikka naapuri etelästä malliksi. Eihän Virokaan ole ollut juuri Venäjän kanssa tekemisissä.
Pidetään rajat vaan kiinni eikä olla missään väleissä. Kyllä Venäjä itse itselleen kuopan kaivaa.
(PS. minulla ei riitä näkökenttä kommentoimaan tuota kirjoitusta tämän syvällisemmin. Siksi kirjoittelen vain tällaisia törkyjuttuja koska siihen minun henkinen kapasiteettini riittää)
Mutta ethän sä osaa suomen kieltäkää. Täälä sää kirjottelet mitä sattuu. Mutta ei se mitää. terapiaahan se sulle on...
Rentola sanoi sen suoraan, että hanke oli Halosen alkuunpanema.
Hieman oudoksuttaa, että tällainen asia tuodaan julkisuuteen. Kunniatohtoriksi nimitettäviä kyllä voi tiedekunnalle ehdottaa, mutta ei niitä ehdokkaita yleensä julkisteta, vain kunniatohtoriksi valitut. Toki tämä on politiikan kannalta kiinnostava asia, mutta silti - ei ole korrektia ehdotetuksi tulleille.
Muistatteko, oliko tämä venäläinen asiantuntija (selkokielellä: ASIANTUNTIA) ja dosentti ja kunniatamburiini BEKMAN myös Turun yliopiston miehiä? Vai oliko se Helsingin?
Bäckmanilla on kriminologian dosentin arvo Turun ja Itä-Suomen yliopistoista. Lisäksi hänellä on oikeussosiologian dosentin arvo Helsingin yliopistosta.
Kaiken kruunaa kuitenkin ruplatili Moskovassa jossa Fatman tykkää jorata.
Lisäksi Bäckmanilla on Korkeimman oikeuden 60 päivän ehdollinen vankeustuomio toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta.
Onhan entisellä puolustusministeri Antti Kaikkosellakin kuuden kuukauden ehdollinen vankeustuomio.
Mutqu mutqu.
Unohtui, nämä valelääkärit eivät kylläkään tainneet olla entisiä puolustusministereitä.
Pitikö olla entinen puolustusministeri että pääsee listalle? BEKMAN ei kuitenkaan ollut sellainen (varma tieto)!