Kävin terapiassa edellisellä vuosituhannella. Silloin ajattelin, että terapeutin sanomiset pitää sietää, tuntuvat ne miten kohtuuttomilta tahansa.
Sain jatkuvasti kuulla ulkonäköni haukkumista, pukeutumiseni arvostelua, puheeni vääntelyä, silloin kun murteeni tuli puheestani läpi. Ilmeeni olivat terapeutin mielestä rumia, kampaukseni vanhanaikainen ja kaiken kaikkiaan näytin terapeutin mielestä rumalta, hoitamattomalta ja epäinhimilliseltä.
Sanoin monesti, että terapeutin puhe loukkaa minua. Hän vastasi, että hänellä on oikeus puhua näin, koska niin hän ajattelee.
Onko terapia muuttunut parempaan suuntaan? Nykyisin pidetään - hyvästä syystä- ilkeää puhetta vihapuheena.
En käsitä vieläkään, miten en tappanut itseäni tässä ”terapiassa”, vaan olen vieläkin hengissä tosin itsetuntoni pirstaleina.
Sain jatkuvasti kuulla ulkonäköni haukkumista, pukeutumiseni arvostelua, puheeni vääntelyä, silloin kun murteeni tuli puheestani läpi. Ilmeeni olivat terapeutin mielestä rumia, kampaukseni vanhanaikainen ja kaiken kaikkiaan näytin terapeutin mielestä rumalta, hoitamattomalta ja epäinhimilliseltä.
Sanoin monesti, että terapeutin puhe loukkaa minua. Hän vastasi, että hänellä on oikeus puhua näin, koska niin hän ajattelee.
Onko terapia muuttunut parempaan suuntaan? Nykyisin pidetään - hyvästä syystä- ilkeää puhetta vihapuheena.
En käsitä vieläkään, miten en tappanut itseäni tässä ”terapiassa”, vaan olen vieläkin hengissä tosin itsetuntoni pirstaleina.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En tiedä, onko terapia, tai meno mt-palveluissa muuttunut yhtään sen paremmaksi, inhimillisemmäksi, tai humaanimmaksi. Koska se kuva, mikä ainakin minulle on tullut on se, että siellä suositaan kliinistä, eli kylmää ja välinpitämätöntä kohtelua ja asennetta. Johtunee ilmeisesti koulutuksesta. Tästäkin syystä en käytä mitään mt-puolen palveluita.
Aloittajalle sanon, että ei kannata ottaa ja muistella ainakaan enää millään tavalla yhden to*velon sanomia asiattomia mielipiteitä. Ei ole ollut ainakaan oikealla alalla. Lisäksi kaikkiin hyviin käytötapoihin kuuluu paitsi asiallinen, empaattinen, sivistynyt, toista positiivisesti huomioiva ja kohtelias käytös. Tässä meillä kaikilla, myös minulla on varmaan petraamista. Huono päivä, tai elämässä oleva huono jakso näkyy joskus somessakin. Kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa ei yleensä koskaan. Sen verran hyvä kasvatus oli minulla niin koulussa, kuin kotona.
Aloittaja, ja miksei myös muutkin: ajattele niitä hyviä ominaisuuksia, joita Sinussa on. Kehu ja arvosta itseäsi.
Hyvän itsetunnon omaavan ei tarvitse alentua kohtelemaan toisiakaan koskaan huonosti.
Terapiassa, tai missään muuallakaan ei tarvitse sietää huonoa kohtelua.
Ja aloittaja, on hyvä, että et ole tehnyt itsellesi ja elämällesi mitään peruuttamatonta. Hyvä, että elät ja olet olemassa.
Anteeksi, mutta nyt tulee taas sellaista valhettelua ja panettelua, että nyt kannattaa lööperin puhumisen sijaan ottaa yhteyttä aviin vai valviraan.
Aloitin tämän keskustelun.
Kaikki on valitettavasti totisinta totta.
Tapahtumat ovat 1900-luvulta. Ei silloin ollut avia eikä valviraakaan. Aika oli toinen. Terapia maksettiin yleisesti omasta pussista, Kelakaan ei ollut siis mukana tätä ”terapiaa” tukemassa.
Toivon todella hartaasti, ettei kenenkään enää tänä päivänä tarvitse kohdata tällaista kohtelua terveydenhuollossa eikä missään muuallakaan.
Arkea vielä valitettavasti
Millos olet viimeksi käynt terapiassa, vai tuliko taas työnnetthyä "asiantuntijuutta" sellaiseen asiaan, mistä ei todellisuudessa tiedä hevon itteensä?
Kyllä 1900-luvullakin valvonta toimi, siitä en tiedä oliko se juuri valviran nimellä vai millä.
Aluehallintovirasto on ainakin ollut olemassa kauan.
Mutta joo, ei kenenkään tarvitse ottaa tuollaista kohtelua vastaan, on täytynyt olla täysin tollo terapeutti. Toki hekin ovat vain ihmisiä, mutta silti. Hän oli ehkä hakeutunut väärälle alalle. Vaikka kyllä niitä ihmissuhdetaidottomia on edelleen olemassa, valitettavasti.
Olikohan kyseinen terapeutti narsistinen? Jos oli, silloin ainoa apu on lähteä kiireesti pakoon.
En lähtisi itse terapiaan leikkimään terapeuttia terapeutin vastaanotolle. Siellä ei varmaankaan asiakkaan kuuluisi analysoida terapeutin olemusta.
Voi napsauttaa jotain sellaista, mitä itsellä ei ole! Saavat maistaa omaa lääkettään, mutta muistakaa koskaan ei kannata tiputtaa itseään vastapuolen alhaiselle tasolle!
💯prosentin varmuudella.....
Ei alapuolelle, mutta esim. psykiatrienkaan " varpaille ei kannata astua ", eli yrittää nostaa itseään yläpuolelle, samalle tasolle kyllä, mutta ei ylemmäs, muuten voi tulla ongelmia, kun se voi napsauttaa jotain vastapuolessa....
Ehei. Kyse ei ole ns. valtasuhteista. Siihen ei ole tarvetta puuttua. Vaan viitaten aloitukseen. Kyse on itsensä puolustamisesta sanallisesti. On olemassa yksi ja sama asia, mistä he jaksavatkin aina vaan huomautella. Muuta kun ei keksitä. Sen tietää niin hyvin jo ennakkoon. Sanallinen vastaisku kierrätetään oman itsensä kautta sanomalla jotain sellaista, mitä itsellä ei ole! Pointti on siinä, että siinä ei sanota vastapuolesta yhtään mitään! Terapiassa en ole käynyt, mutta näyttää sitä tapahtuvan jopa tuollakin puolella.
Ehkä otsikon alapuolelle olisi voinut laittaa sulkuihin, että oletteko saaneet epäasiallista kohtelua terapiassa tai muissa mt-palveluissa? Lähtökohtaisesti hoitotahon tulokulma on se, mitä he näkevät silmämääräisesti ensimmäisenä. Jos hoitosuhteen alussa heti ensimmäiseksi arvioidaan ihmisen ulkonäölliset negatiiviset ominaisuudet, niin siinä mennään jo lähtökohtaisesti pahasti pieleen. Tuskin kukaan koskaan toivoisi sitä omalle kohdalle?! Eihän siinä tilanteessa ihminen mielellään avaudu muistakaan asioista.
Olen sitä pohtinut, että meneekö se ihan oikeasti vain ajattelemattomuuden piikkiin?! Eikö hoitohenkilöiden erityisesti pitäisi pystyä asettumaan toisten asemaan tuomatta omia mieltymyksiään julki?! Kuinka vaikeaa se on tuoda sieltä teorian tasolta käytännön tasolle edes ensikohtaamisessa?! Havainnointi on kaikki kaikessa.
Mitä lisäarvoa sellaisella lisäkysymyksellä saavutettaisiin?
Foorumilla on kourallinen kriitikoita, jotka tulevat tänne vatvomaan vuosikymmeniä vanhoja asioita, sen sijaan että pääsisivät elämässään eteenpäin.
Heidän subjektiivinen mielipide ja kokemus tiedetään ilman lisäkysymyksiä.
Jos se hoitotahon tulokulma oikeasti kiinnostaisi, niin siihen voisi alapuolelle linkata vaikka jonkun oikean tutkimuksen siitä, että miten tyytyväisiä ihmiset oikeasti ovat saamaansa terapiaan tai hoitoon.
Miksi nämä meidän ammattimaiset foorumi kriitikot välttelee tällaista objektiivisen tiedon tuomista keskusteluun kuin ruttoa?
Onko siinä se vaara, että suurin osa ihmisistä tietää, että hoito on turvallista. Eikä se mitenkään liity heidän ulkonäköön. (ellei puhuta sairauden mukanaan tuomasta puutteesta henkilökohtaiseen hygieeniaan.)
No on porukka joutunut käymään omituisilla terapeuteilla, jos ne on olleet jotain huomauttelijoita.
Mitä olen tutuilta kuullut, eivät he ole kokeneet terapeuteiltaan mitään huomauttelua.
Toki mt-ongelmiin usein liittyy heikkoa itsetuntoa, ja ihminen voi kääntää puheet kohdistuvan itseen jollain muka pahalla tarkoituksella.
Tuo oli hyvin kirjoitettu.
Itse olin pari vuosikymmentä potilaspuolella psykiatriassa. Kun alkoi tapahtumaan muutosta parempaan, minua alkoi kiinnostamaan myös ammattilaisten näkökulma, ja kaikki tieto laajemminkin, mitä psykiatriaan liittyy, mitä se sisältää. Siihen asti minulla oli ollut vain potilaskokemus.
Koin kenties yhdeksi parhaista omahoitomuodoksi sen, että aloin lukemaan kahmimalla psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta. Siitä oli itselleni valtavasti apua.
Luen edelleenkin aina välillä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ym.
Ensinnäkin en ole kriitikko millään lailla. Toiseksi tämä on tapahtunut ihan tällä vuosikymmenellä. Joten tiedän, että tämän kyseisen asian kohdalla mikään ei ole muuttunut. Tiedän myös sen, että ymmärrettävistä syistä johtuen muut ovat toista mieltä, koska he eivät itse kuulu tähän ihmisryhmään. Jos luen, että erityisesti jostain tietystä ihmisryhmästä joku on kokenut epäasiallista kohtelua syyttä, niin jonkun täytyy edes puolustaa heitä.
Ei. Missään nimessä. Ei väkisin ja väheksymällä tai väkivallallakaan https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/77246ec7-5f45-4caa-8438-483964ab7d7c
www.fi#@
Täällä keskustellaan terapiasta, ei asumisesta!
Saattoi katsoa tuon tarpeelliseksi jos huomasi ettei sinulla ole hajuakaan tekemästäsi vaikutelmasta. Kukaan ei koskaan ole sanonut suoraan. Rehellistä mielipidettä päin naamaa. Saiko tuo sitten muuttamaan mitään itsessäsi. Tai edes katsomaan uudessa valossa.
Pahalta tuntuu eikä ole asiallistakaan, jos terapeutti sanoo, että ”sinuna minä menisin kauneushoitolaan”. Erityisesti kun asiakas on käynyt juuri pari päivää aikaisemmin kosmetologilla.
Kyse on turvallisen tilan luomisesta. Ei sellaisessa terapiassa voi olla turvallista, jossa terapeutti hyökkää ihmisen iholle. Vihapuhetta mikä vihapuhetta, kyse on loukkaamisesta ei välittämisestä. Ihan sama asia kuin rotusyrjinnässä.
Tosiasia on, että ihmiset ovat syvästi eriarvoisia ulkonäön suhteen. Joku on kaunis, toinen ruma. Turha sitä on jatkuvasti esille tuoda etenkään terapiassa ja terapeutin taholta. Ruma ihminen on saanut yleensä kuulla olevansa ruma kehdosta lähtien, moni koulukiusaamisen vahvistamana. Terapian ei sitä tarvitse vahvistaa.
Tällaistakin terapiassa tapahtuu.
Joo, no hyvä että riittää rahaa ulkoisenkin puolen kiillottamiseen.
Summa summarum. Keskustelu osoittaa, että terapia voi olla joko turvaton tai turvallinen tila. Potilaan tehtävä on aistia mahdollisimman pian, kummasta on kysymys ko terapeutin suhteen. Jos turvattomaan terapiaan jää, tuloksena on rumaa jälkeä.
Terapia ei koskaan voi olla turvaton tila, koska asiakkaalla on absoluuttinen taloudellinen valta. Ja terapeutista voi tehdä kaiken maailman kanteluita ja rikosilmoituksia. Tämän valtasuhteen kiistäminen kertoo jo omaa karua kieltään ihmisistä jotka sitä väittää.
Mutta siinä olet oikeassa, potilas voi käyttää sitä abosoluuttista valtaansa, niin kuin päähän pälkähtää. Vaikka sitten etsimällä sellaista terapeuttia, joka kysyy "kuinka korkealle?", kun sairas ihminen käskee hypätä.
Liian turvalliselta ei pidä tuntua. Se olisi tuudittamista.
Terapia voi olla vähän väärä paikka jos kyse on yhteiskunnallisista, kulttuurisista tai rakenteellisista asioista. Terapeutti saattaa olla autuaan tietämätön näistä. Silloin tulee mieleen kysymys, että kumpi on terapeutti.. mutta kyseessä on raskas prosessi ja ihminen on silloin usein tosi heikoilla. Minusta ihminen tarvitsisi silloin täydellisen maksetun terapiarauhan niiden asioiden käsittelyynjohon terapeutilla on asiantuntemusta.
Terapiaan ei taida edes päästä, jos on liian huonossa kunnossa psyykkisesti.