"1930-luvulla sionistisen liikkeen johtoon noussut ja myöhemmin Israelin ensimmäisenä pääministerinä toiminut David Ben-Gurion mainitsi Suomen esimerkkinä sellaisesta maasta, jossa vähemmistöllä on suojattu asema enemmistökulttuurin keskellä."
(Hannu Juusola: Israelin historia, s. 41)
Ben-Gurionin ehkä ontuva vertaus tarkoitti ilmeisesti suomenruotsalaisen kielivähemmistön huomioon ottamista Suomen lainsäädännössä. Saman esimerkin hän uskoi olevan sovellettavissa Israelin rajojen sisälle jääviin palestiinalaisiin arabeihin: heillä tulisi olemaan kulttuurioikeudet ja yksilönvapaudet kuitenkin ilman valtiollista aluetta ja itsenäisyyttä. Vertaus ontui ainakin siksi, että Suomessa suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset jakavat saman historian ja yhtenäiskulttuurin, mikä taas ei ole tilanne Israel-Palestiinassa.
Pääministeri Ariel Sharonin neuvonantaja, lakimies Dov Weisglass sanoi (ilmeisesti 2004) puolustaen Sharonin päätöstä Israelin siirtokuntien vetämisestä pois Gazan kaistalta :
"Mistä itse asiassa olin samaa mieltä amerikkalaisten kanssa oli, että osaa (Israelin) siirtokunnista ei tulla käsittelemään ollenkaan ja loppuja ei tulla käsittelemään ennen kuin palestiinalaiset muuttuvat suomalaisiksi."
("Because what I effectively agreed to with the Americans was that part of the settlements would not be dealt with at all, and the rest will not be dealt with until the Palestinians turn into Finns.")
https://www.jmcc.org/en/Article/184/Dov-Weisglass-interview-with-Haaretz---The-Big-Freeze
Tällä hän viittasi ilmeisesti ajatukseen, että jos naapurivälit israelilaisten ja palestiinalaisten välillä olisivat yhtä rauhalliset kuin suomalaisten ja ruotsalaisten, ei Lähi-idässä ongelmia olisi.
(Hannu Juusola: Israelin historia, s. 41)
Ben-Gurionin ehkä ontuva vertaus tarkoitti ilmeisesti suomenruotsalaisen kielivähemmistön huomioon ottamista Suomen lainsäädännössä. Saman esimerkin hän uskoi olevan sovellettavissa Israelin rajojen sisälle jääviin palestiinalaisiin arabeihin: heillä tulisi olemaan kulttuurioikeudet ja yksilönvapaudet kuitenkin ilman valtiollista aluetta ja itsenäisyyttä. Vertaus ontui ainakin siksi, että Suomessa suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset jakavat saman historian ja yhtenäiskulttuurin, mikä taas ei ole tilanne Israel-Palestiinassa.
Pääministeri Ariel Sharonin neuvonantaja, lakimies Dov Weisglass sanoi (ilmeisesti 2004) puolustaen Sharonin päätöstä Israelin siirtokuntien vetämisestä pois Gazan kaistalta :
"Mistä itse asiassa olin samaa mieltä amerikkalaisten kanssa oli, että osaa (Israelin) siirtokunnista ei tulla käsittelemään ollenkaan ja loppuja ei tulla käsittelemään ennen kuin palestiinalaiset muuttuvat suomalaisiksi."
("Because what I effectively agreed to with the Americans was that part of the settlements would not be dealt with at all, and the rest will not be dealt with until the Palestinians turn into Finns.")
https://www.jmcc.org/en/Article/184/Dov-Weisglass-interview-with-Haaretz---The-Big-Freeze
Tällä hän viittasi ilmeisesti ajatukseen, että jos naapurivälit israelilaisten ja palestiinalaisten välillä olisivat yhtä rauhalliset kuin suomalaisten ja ruotsalaisten, ei Lähi-idässä ongelmia olisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Dov Weissglasin kommentin taustoista laajemmin:
https://en.wikipedia.org/wiki/Israeli_disengagement_from_the_Gaza_Strip#cite_note-23
Vetäytymistä Gazan alueelta perusteltiin sen suunnattomalla väestönkasvulla, mikä teki alueen hallussapidosta Israelille yhä vaikeampaa. Luopumalla suosiolla Gazan kaistalla olevista siirtokunnista (tyhjennettiin väkipakolla 2005) Sharonin hallitus uskoi voivansa keskittyä enemmän siirtokuntien säilyttämiseen ja laajentamiseen Länsirannalla. Siellä uskottiin vain pakkokeinojen tepsivän palestiinalaisia vastaan - paitsi jos nämä yhtäkkiä muuttuisivat kilteiksi suomalaisiksi - jotka vain mukautuisivat, kun israelilaiset veisivät pala palalta heidän maansa? Vai tarkoittiko Weissglas sitä, että jos palestiinalaiset naapureina olisivat yhtä rauhallisia kuin suomalaiset, palestiinalaisilla voisi olla myös itsenäinen valtio?
Minkä Weissglasin itsensäkin piti tietää olevan "jos lehmät lentäisivät"-jossittelua.
Aatu totesi äitinsä lääkäristä,että jos juutalaiset olisivat tämän lääkärin kaltaisia,niin ei olisi mitään juutalaisongelmaa.