Kärsimykset ja kaikki se epäoikeudenmukaisuus jota näemme ympärillämme vie elämänhalun ja masentaa.
Voisiko joku viisaampi kertoa minua kauan askarruttaneeseen asiaan syyn "Miksi on niin paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta?" Enkä varmastikaan ole ainoa, joka tämän ongelman parissa painiskelee mietteissään.
Jään odottamaan vastaustanne.
Voisiko joku viisaampi kertoa minua kauan askarruttaneeseen asiaan syyn "Miksi on niin paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta?" Enkä varmastikaan ole ainoa, joka tämän ongelman parissa painiskelee mietteissään.
Jään odottamaan vastaustanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kysymykseesi ""Miksi on niin paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta?"
Turhaan jäät odottelemaan.
Jos oikeasti kiinnostaa, niin marssi kirjastoon uskontohyllyjen kohdalle ja etsi sieltä aihetta vastaava kirja. Kirjailija on pohtinut asiaa, joten sieltä saat syvällisempää tekstiä, etkä pikavastauksia kuten täällä.
Maailmassa on kärsimystä siksi, että koko tämä maailma on pahan (paholaisen) vallassa
1.Joh.5:19:
19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Syntiinlankeemuksessa ihminen itse luovutti Jumalalta saamansa maailman hallintavallan saatanalle, koska totteli mieluummin saatanaa ja käänsi selkänsä Jumalalle. Silloin koko luomakunta joutui kirouksen alaiseksi. Kaikki ihmiset ovat siitä lähtien (tietämättään) ”maailman ruhtinaan”, paholaisen hallintavallassa.
Jeesus voitti ristinkuolemallaan saatanan vallan ja lunasti koko ihmiskunnan "synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta".
Hepr.2:
14 Koska siis lapsilla (=ihmisillä) on veri ja liha, tuli hänkin (Jeesus) niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Olemme vapaita siitä hetkestä lähtien, kun uskossa otamme vastaan Jeesuksen henkilökohtaisesti omaksi Vapahtajaksemme.
Apt.26:18
18... että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
Muut maailman ihmiset – hyvät ja rakastettavatkin – ovat edelleen sielunvihollisen omaisuutta siihen asti kunnes suostuvat luovuttamaan oman elämänsä hallintavallan Jeesukselle Kristukselle.
Ja sielunvihollinen haluaa tehdä pahaa ja aiheuttaa kärsimystä.
1.Piet.5:
8 ... Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
Maailma on koulu, ja oppirahat on maksettava: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." (Apt 14:22) Jumalalla olisi ollut valta luoda tästä meidän maailmastamme paratiisi, mutta silloin oppi jäisi saamatta.
Asia helpottuu huomattavasti, kun opit elämään nykyhetkessä, luottamaan Jumalan huolenpitoon, olemaan huolehtimatta huomisesta, ja lakkaat tavoittelemasta sellaista, mitä et voi saada. Tämä on kuitenkin pitkä ja vaikea läksy, eikä mitään oikotietä ole.
Kärsimyksen ongelmasta hieman lisää buddhalaispalstalla:
>>Kaikki me kohtaamme hyvin monenlaista kärsimystä elämämme aikana. Kärsimme syntyessämme, sairastaessamme, vanhetessamme ja kuollessamme. Mutta elämään kuuluvan "pohjavireen", eli hitaan luopumisen keskellä ei itse elämisen tarvitse buddhalaisuuden mukaan olla kärsimystä - voimme vapautua kärsimyksestä jopa kärsiessämme ; voimme oppia hallitsemaan mieltämme niin, etteivät mitkään kuohahtelevista ja jatkuvasti muuttuvista tunteistamme ja tuntemuksistamme pysty murtamaan perustaamme, joka on - onnellisuus, tyyneys, ilo ja rauha. Tämä on mahdollista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000219&posting=22000000009356001
Jumala loi maailman hyväksi paikaksi. Ihminen rikkoi kuitenkin Jumalan tahtoa vastaan lankeamalla syntiin. Synnin seurauksena ihmisen ja koko luomakunnan ikeeksi tuli ahdistus, kärsimys ja kuolema.
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Hän on vanhurskaudessaan valmistanut ikuisen elämän autuudessa jokaiselle, joka ottaa kutsun vastaan. Taivaassa on kaikki tämän ajan kärsimys ja kuolema unohdettu eikä niitä enää tunneta. Osalliseksi tästä Jumalan armosta pääsee uskomalla itsensä itsessään syntiseksi ja kelvottomaksi ihmiseksi, mutta että sellaisenakin saa uskoa syntinsä anteeksi. Vaikka syntien anteeksi uskominen tuokin ilon ja rauhan yksittäisen ihmisen elämään ei se silti poista koko maailmaa vaivaavaa synnin taakkaa, niin kauan kuin täällä ajassa elämme. Kuitenkin Jeesus sanoi, että etsikää ensin Jumalan valtakunta ja niin teille kaikki muukin annetaan. Tähän haluan yksittäisenä uskovaisena luottaa.
Kyse on uskosta, mutta oletan, että pyysitkin uskoon pohjautuvaa näkemystä?
Tahtooko Jumala pahaa?
kärsimyksen ongelmasta
http://www.teolinst.fi/uutiset/u05-3-5.html
Kannattaa muistaa, että Jumala loi kaiken hyväksi ja ihminen oli aluksi paratiisissa.
Ihminen kuitenkin lankesi syntiin ja siitä johtuu kaikki tämä kärsimys ja kuolema. Se on synnin seurausta, se ei ole Jumalan syytä.
Kuolemakin tuli ihmisen osaksi vasta sen jälkeen kun ihminen lankesi syntiin.
Onneksi meillä on lunastaja ja meillä on sitä kautta pääsy kaikkein pyhimpään!
Ja saamme lahjaksi iankaikkisen elämän kun uskossa tartumme Kristukseen.
Anteeksianto on olemassa Kristuksen sovitustyössä.
Syntisyydestämme nämä tämän maailman pahuudet johtuvat.
Jumala voinee myös rankaista pahuudesta. Hän voi sallia kärsimyksiä. Perkelehän on Jumalan rakkikoira. Jumala voi antaa Perkeleen aiheuttaa kärsimystä maailmassa.
(Lue esim. Job.)
Toisia luentoja aiheesta.
"Miksi Jumala sallii?"
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksijlasalJR.htm
"Job, yksi meistä"
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/Job1-8-Ps1-7A.htm
Sairaan valitusvirsi, virrestä 333 Vanhasta Suomalaisesta Virsikirjasta. (1700-luvun virsikirjaa on vieläkin saatavilla uusina painoksina.)
1. Ah kuinka vaivataan, Jos' vaikiast' vaikeroitsen, Mun tuskan' tuima on, En voi mä kestää sillen; Eik' kustaan löydy mull' Täss' tuskass' apua, Enk' suuress' kivussan' Saa yhtään lepoa.
2. Täst' kivust' kipiäst' Ratk' raajan raukenevat, Niin tuttun' suuttuvat minuun, ja pakenevat, Mun vilu vaivaapi, Mun helle polttaa taas, Sydämmen' pakahtuu Täss' vaivass' vaikiass'.
3. Ei rauhaa ruumiissan', Täynn' sielun surkeutta, Jo kuolleill' kumppaniks' Tai kuorma minun muuttaa, Ett' lähes epäilen Täss' hädäss' ahtahass'; Ellet sä lohduta, Jesu, kautt' kuolemas.
4. Mun lihan' kuivuu pois, Mun nahkan' ryppyyn rumaks' Täst' yli-aikaisest' Vetääntyy tuskast' tuimast'; Mä luulen toisinans', Vuoteen' mun virvoittaa, Ja että vihdoinkin Mun vaivan lopun saa.
7. Ah katso Jumalan', Mun surkeuttan' suurta, Jonk' all' ain' huikiast' Minun sielun' parkuu, huutaa; Ah, sido sinä se, Jonk's Herra haavoitit, Ann' anteeks' syntini, Kuin tain kyll' ansaitsin.
8. Sull' Isän nimi on, Niin on myös Isän sydän, Mä lapses olen täss', All' kivun kipiän, syvän; Ah' huudan sinua, Sä huuton huomaitse, Mull' armost' apu suo, Ja hätän havaitse.
Vanhassa virsikirjassa on myös kategoria nimeltä "raskaissa maan vaivoissa" (virret nro 305-309). Niissä virsissä puhutaan jonkin verran siitä miten maailmaa voivat kohdata monenlaiset vaivat.
Virrestä 306 vähän:
1. Ota pois, Jumal', päältäm' julma vihas, Aseta ankar' ja verinen vitsas, Älä pahuttam' kosta ansiom' arvost'; Vaan aivan armost'.
2. Jos sinä meitä synnin syyn perästä Kuritat, kuka voi edessäs kestää? Luodut niin kaikki loputt' hukass' ollee, Ja perät' kuollee.
3. Anna siis, Herra, synnit anteeks' meillen, Armos vallitkoon oikeuden puoleen, Sinun tapas on syntist' armoon ottaa, Kuin päälles luottaa.
4. Miks' sinä suutu, Herra Luoja suuri, Maan matoin päälle niin ankarast' juuri? Mitä olem' muuta kuin multa, lika, Täynn' synnin vikaa?
5. Meit' perisynti pahuuteen täss' painaa, Liha myös sotii henkee vastaan aina, Tätä siis heikkoo luontoom', Luoja katsel' Kasvoll' suloisell'.
6. Sinun vihas vaiheell' ja myös synteim' suurten Pane sinun Poikas risti, naulat, murhe, Kruuna ja köydet, keihäs, ruoko, ruoskat, Kuoleman tuskat.
7. Älä kaunista käsi-alaas heitä, Vaan Poikas piinall' hänen vikans' peitä, Jonk' sydän-veri sekä kylkivesi, Synnit pois pesi.
8. Sitä meill' lainaa Isä Jumal' taivaast'! Kristuksen kautta, kun meit' päästi vaivast', Ynn' ylimmäisen Hengen kanssa Pyhän, Jumalan yhden.