Mistä syntyy tarve pohtia Raamatun "sanomisia" milloin missäkin asiassa?
Missä hetkessä ihmisen päässä tällainen tarve syntyy? Mikä on se ajatus, joka tämän tarpeen ilmaisee ja synnyttää?
Millä perusteella tai perusteilla Raamattu saa ihmisen mielessä tällaisen aseman?
Onhan nimittäin ollut jossain vaiheessa oltava vedenjakajahetki, jota ennen Raamatulla ei tällaista valtaa ja asemaa ollut ja jonka jälkeen se sillä oli. Mitä tuo hetki on pitänyt sisällään? Minkälaisen ajatuksen? Minkälaisen myöntymisen?
Onko tapahtunut täysin harkittu ja tietoinen alistuminen Pyhän Kirjan alaisuuteen? Millä perusteella? Mikä ajatus on tämän alistumisen sysännyt liikkeelle? Mikä ajatus on sen saanut sen aikaan, oikeuttanut sen?
Eli kuinka ihminen tällaisen alistumisen itselleen on perustellut?
Jos hän julistaa Raamattunsa Jumalan sanaksi tai peräti Sanaksi, hänen on tullut tehdä se vetoamatta Raamattuun itseensä, koskapa muussa tapauksessa hänen perustelunsa kiertää kehää - hän perustelee Raamatun Jumalan sanuuden Raamatun Jumalan sanuudella.
Onko kenties jossain vaiheessa koittanut hetki, jolloin hän on kuullut taivaasta jylisevän äänen, joka on sanonut hänelle: "Tämä on minun rakas Kirjani! Kutsu sitä Jumalan sanaksi ja suhtaudu siihen ikään kuin se olisi elävä ja ajatteleva Persoona, niin kuin se olisi Minä itse, ja lue sitä"?
Jollei tällaista hetkeä ole ollut, perustuuko tällaisen ihmisen Raamattu-mania pelkkään kehäpäätelmään? Onko se täysin samanlaisella pohjalla kuin muslimien usko Koraaniin (jotka hekin vakuuttavat samanlaisella vakuuttuneisuudella ja vakavuudella KOKENEENSA Koraanin Jumalan sanaksi sitä lukiessaan)?
Missä hetkessä ihmisen päässä tällainen tarve syntyy? Mikä on se ajatus, joka tämän tarpeen ilmaisee ja synnyttää?
Millä perusteella tai perusteilla Raamattu saa ihmisen mielessä tällaisen aseman?
Onhan nimittäin ollut jossain vaiheessa oltava vedenjakajahetki, jota ennen Raamatulla ei tällaista valtaa ja asemaa ollut ja jonka jälkeen se sillä oli. Mitä tuo hetki on pitänyt sisällään? Minkälaisen ajatuksen? Minkälaisen myöntymisen?
Onko tapahtunut täysin harkittu ja tietoinen alistuminen Pyhän Kirjan alaisuuteen? Millä perusteella? Mikä ajatus on tämän alistumisen sysännyt liikkeelle? Mikä ajatus on sen saanut sen aikaan, oikeuttanut sen?
Eli kuinka ihminen tällaisen alistumisen itselleen on perustellut?
Jos hän julistaa Raamattunsa Jumalan sanaksi tai peräti Sanaksi, hänen on tullut tehdä se vetoamatta Raamattuun itseensä, koskapa muussa tapauksessa hänen perustelunsa kiertää kehää - hän perustelee Raamatun Jumalan sanuuden Raamatun Jumalan sanuudella.
Onko kenties jossain vaiheessa koittanut hetki, jolloin hän on kuullut taivaasta jylisevän äänen, joka on sanonut hänelle: "Tämä on minun rakas Kirjani! Kutsu sitä Jumalan sanaksi ja suhtaudu siihen ikään kuin se olisi elävä ja ajatteleva Persoona, niin kuin se olisi Minä itse, ja lue sitä"?
Jollei tällaista hetkeä ole ollut, perustuuko tällaisen ihmisen Raamattu-mania pelkkään kehäpäätelmään? Onko se täysin samanlaisella pohjalla kuin muslimien usko Koraaniin (jotka hekin vakuuttavat samanlaisella vakuuttuneisuudella ja vakavuudella KOKENEENSA Koraanin Jumalan sanaksi sitä lukiessaan)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyajan kristityt eivät tajua mitään, ja on helppo vedota siihen, että "Raamattu sanoo".
Ja se on ihmisten ajatuksia ja kirjoituksia.
Nimenomaan! Pahimmillaan tuota mantraa hokiessaan tulee julistaneeksi yli 30 000 jaetta ihmisten ajatuksia ja kirjoituksia Jumalalta tulleeksi Absoluuttiseksi Totuudeksi - ajatuksia ja kirjoituksia, jotka ovat TOISTEN IHMISTEN KIRJOITTAMIA! :D :D :D
Israelilaiset sentään rakensivat Kultaisen vasikkansa itse. :D
Raamatun tekstejä käytetään auktoriteettina, kun rationaaliset argumentit eivät tue omia ajatuksia.
Nämä ovat niitä lopun ajan kirjoituksia!
Äitis oli lopun ajan kirjoitus kun sinua teki.