Trump haluaa Ukrainan antautuvan

YKSI PARHAISTA OIVALLUKSISTA PUOLUSTUKSEN SARALLA

Where is NATO's eastern flank?
This posture in Northern Europe through Finland, Estonia, Latvia, and Lithuania and in Central Europe through Poland, Slovakia and Hungary and in Eastern Europe through Romania and Bulgaria, is in place to protect and reassure the security of NATO's Northern, Central and Eastern European member states on NATO's eastern ...


Tilanne on Euroopan ja Afrikan kannalta kehittymässä erityisen suotuisaan suuntaan. Eurooppa on yhtenäistymässä ja Afrikka ja Eurooppa ovat enenevässä määrin löytäneet toisensa kumppaneina. Se on jopa sensaatiohyvä kehityssuunta? Kyllä, mutta siinä on lukuisia haasteita. Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin yhdistyminen muurin murtamisen jälkeen oli tyyppiesimerkki siitä, miten toisaalta se heikensi, toisaalta vahvisti koko Saksaa. Alussa oli vaikeuksia sekä ideaalien, yhteiskuntaorientaatioiden, että talouden yhteensovittamisissa. Mutta vähin erin kansat ovat löytäneet sen vahvuuden, jonka Saksojen yhdistyminen tarjoisi ja mahdollisti? Niin olen asian julkisuuden perusteella tulkinnut.


Onko Saksa onnistunut? Onnistuuko Euroopan ja Afrikan etujen yhdistäminen kauppapoliittiseksi ja geopoliittiseksi voimatekijäksi kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää noudattavaksi alueeksi, on ratkaiseva kysymys. Näen asian niin, että mahdollisuuksia siihen on. Mieleeni tulee kuitenkin suuria riskejä ja uhkakuvia kulttuurieroista ja Venäjän saamasta jalansijasta Afrikassa ja Afrikkalaisten mielissä ja kieliorientaatioissa. Esimerkiksi käydessäni Sharm el Sheikissä, havaitsin, että venäjää puhuttiin yleisesti kaikkialla hotelleissa ja kaupoissa sekä yksityisissä tapaamisissa. Mutta esimerkiksi englanninkieltä ei juurikaan osattu. Miten Afrikan eri valtioissa keskellä ja eteläosissa Afrikan mantereen valtioita ovat Wagner sotilaat ja Venäjän armeija manipuloineet yhdessä diktatoristen valtiojohtajien kanssa edunvaltaa jne. Isoja kysymyksiä, joihin ratkaisujen löytyminen voi edellyttää sukupolvien mittaista ponnistelua. Silti haasteet kannatta Euroopan ottaa vastaan. Afrikassa on paljon potentiaalia ja lämpimissä maissa kasvaneissa ihmisissä on myös uusia luonteita ja näkökulmia elämiseen ja olemiseen. Se on sekä haaste, että mahdollisuus kehittyä ja kehittää myös Euroopalle.


Vaikka Venäläisten brutaali hyökkäys Ukrainaan, sen suvereniteetin, jopa itsenäisyyden murskaamiseksi, on kauhujen täyttämä röyhkeyttä ja ylimielisyyttä sekä pahuutta osoittava sotahanke, se on tumassa ja jo tuonut myös monia uusia näkökulmia, mahdollisuuksia ja yhteyksien rakentumisia, liittoutumisiakin, jotka avaavat aivan uudenlaisia yhteisiä intressejä ja myös yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä Euroopan valtioiden kesken, että Euroopan ja Afrikan ja jopa Aarian ja Väli-, ja Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan valtioiden kesken ja välille. Maailma on yhdistymässä vastustamaan yhdessä pahan voimia.


Mykistävää on ollut havaita se tosiasia, että venäläinen ortodoksiuskonto ja kirkko, jonka olisi luullut olevan kristinuskon yksi osa, on asettunut tukemaan brutaalia sotaa ja sotarikoksia, jopa palkitsemaan. Venäläinen taktiikka pakottaa alistamansa kansa ja kansanryhmät taistelemaan jopa keskenään ja kahmia sotasaalit oligarkeille ja paikallisille ruhtinaille, on ehkä alistanut kommunistivallan perinteitä noudattaen myös valtiollisen kirkon. Jos ja kun pahuus, Gogolin kirjoittamien tarinoiden tapaan, astuu kirkon hegemonia ja uskonto-ovista sisään, silloin se yhdistyy helposti turmeltuneen valtajärjestelmän manipulaation ja harhaan johtamisen välineeksi, eli instrumentiksi. Hämmentävää on ollut havaita, että vaikka ortodoksien joukossa on aikojen saatossa ollut myös paljon oikeita sydämen kristittyjäkin, on yhä selvemmin näkyvissä kirkonkin piirissä toimivien saastaisten henkien vaikutus. Pahuus ujuttautuu kaikkialle. Olen kuitenkin optimisti sen suhteen, että uskon kirkon, myös ortodoksisen kirkon pyrkivän perimmältään hyvään ja rehtiyteen sekä kansalaisten positiiviseen orientoitumiseen tukemaan esivaltaa ja kotimaataan. Näyttää siltä, että sitä puolta uskovaisten mielissä on käytetty juuri hyväksi.

Raamatun Ilmestyskirja tosin kertoo vain kahdesta joukosta. Vuohista ja lampaista. (Lue tarkemmin Ilmestyskirjasta. Lopulta sodat käydään henkivaltojen välillä, maailman pääruhtinaiden välillä. Joilla tuullessa valta on, -kuten Raamattuun on kirjoitettu. Käytäntö osoittaa mielivallan, pakkovallan ja väkivallan liitosta Raamatussa kuvatun kolmiliittoisen vihollisen kanssa. Ihmisten seuratessa himojaan, syntyy pahuutta, jonka vastustaminen edellyttää myös hyvien henkien taisteluvalmiutta.


Lopulta Jumalan käsissä on koko maailma. Olen useinkin miettinyt Raamattuun kirjoitettua näennäisesti ristiriitaista kehotusta. Ensinnäkin ns. Rakkauden kaksoiskäskyä ja ns. pientä evankeliumia ja toisaalta kehotusta: Ala rakasta maailmaa, äläkä mitää mikä maailmassa on… Ihmisenä oleminen on haastavaa, mutta se sisältää myös äärettömästi haasteita ja mahdollisuuksia henkivaltojen realisoidessa käytänteitä. Toivon ja rukoilen hyvyyden voittamista pahasta. Myös rakkaiden venäläisten ja rakkaiden ukrainalaisten keskuudessa, -lopulta.

Ps. Eivätkö amerikkalaiset ja Trump ole rakkaita? Jumalan agape -rakkaus yltää myös USA:n valtioon ja Amerikan mantereelle.

JUMALALLE KELPAA RAUHA JA OIKEAMIELINEN RAKKAUS