Lasten refluksitauti

Kuulostaa tutulta nuo oireet. Meillä poika oireili pienenä samoin, muuta sitten oireet loppuivat juuri tutkimusten alla yllättäen ja asia jäi siihen. Nyt, 11-vuotiaan alkoi oireilla uudestaan ja sitä oksentelua kestikin yhtä soittoa monta kuukautta ennekuin syy selvisi, ruokatorven refluksitauti. Diagnoosia ennen meinasi usko mennä, kun mistään kokeista ei löytynyt mitään ja henkilökunta alkoi jo epäillä onko oireet ollenkaan "todellisia", joten diagnoosin saanti ph-rekisteröinnein helpotti kummasti. Ilmeisesti oireilu silloin vauvana oli juuri sitä samaa.

on myös epäily tästä refluksista 3-vuotiaalla. Vauvana pulautteli kyllä, mutta ei mitenkään epänormaalin paljon. Jatkuvat vatsakivut ja närästys sekä ilmavaivat saivat lääkärit tutkimaan asiaa. Laktoosia epäiltiin alkuun oireiden syyksi, mutta ei ollut ilmeisesti sitä. Lapsi siis valittaa päivittäin vatsakipua, tosin useimmiten alavatsaa, lisänä on ikävät ilmavaivat ja kova röyhtäily johon liittyy pahan maun tuleminen suuhun. Oksennus/pulautus tulee helposti yskästä, tai aivastuksesta, tai röyhtäyksen mukana voi tulla pulautus. Samoin uidessa jos menee vettä nenään tai suuhun yleensä pulauttaa ruoat ylös. Lisäksi lapsi yski paljon yöllä.

Ihmettelin vain tätä alavatsan kipua, kun olen lukenut että refluksi kipu on pallean alueella, onko kenelläkään tästä tietoa? Meillä on nyt tutkimukset menossa, oli kahden viikon hoitokokeilu lääkkeellä, ei apua vatsakipuun, yöyskä loppui. Seuraava kontrolli on kohtapuoliin, siihen asti on pidetty päiväkirjaa kaikista oireista. Saa nähdä mitä siellä sitten sanotaan. Verikokeita on otettu, niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Ikävä vaiva, kun lapsi on aina kipeä, usein valittaa vatsakipua aamuisin, kummallista tämäkin mielestäni?

Toivottavasti teille ja meille löytyy apu!

Minttu kirjoitti:

on myös epäily tästä refluksista 3-vuotiaalla. Vauvana pulautteli kyllä, mutta ei mitenkään epänormaalin paljon. Jatkuvat vatsakivut ja närästys sekä ilmavaivat saivat lääkärit tutkimaan asiaa. Laktoosia epäiltiin alkuun oireiden syyksi, mutta ei ollut ilmeisesti sitä. Lapsi siis valittaa päivittäin vatsakipua, tosin useimmiten alavatsaa, lisänä on ikävät ilmavaivat ja kova röyhtäily johon liittyy pahan maun tuleminen suuhun. Oksennus/pulautus tulee helposti yskästä, tai aivastuksesta, tai röyhtäyksen mukana voi tulla pulautus. Samoin uidessa jos menee vettä nenään tai suuhun yleensä pulauttaa ruoat ylös. Lisäksi lapsi yski paljon yöllä.

Ihmettelin vain tätä alavatsan kipua, kun olen lukenut että refluksi kipu on pallean alueella, onko kenelläkään tästä tietoa? Meillä on nyt tutkimukset menossa, oli kahden viikon hoitokokeilu lääkkeellä, ei apua vatsakipuun, yöyskä loppui. Seuraava kontrolli on kohtapuoliin, siihen asti on pidetty päiväkirjaa kaikista oireista. Saa nähdä mitä siellä sitten sanotaan. Verikokeita on otettu, niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Ikävä vaiva, kun lapsi on aina kipeä, usein valittaa vatsakipua aamuisin, kummallista tämäkin mielestäni?

Toivottavasti teille ja meille löytyy apu!

Lue lisää

Meillä pojalla on nyt tullut myös tuo kuvailemasi, ajoittain todella kovakin vatsakipu. Ihmeellistä siinä on se, että se ja oksentelu esiintyvät aina erikseen, eli silloin kun on"oksennus kausi", vatsa ok, ja toisin päin. Itse epäilen, olisiko syynä ne tietyt, "mustalla listalla" olevat ruoka-aineet. Tai sitten ihan vain tuo vatsan toiminta. Meillä nimittäin todettiin sekin että vatsa ei tyhjene tarpeeksi, mikä tietysti voi aiheuttaa niitä kipuja. Uutta lääkäri reissua odotellaan.

helpottunut kirjoitti:

Meillä pojalla on nyt tullut myös tuo kuvailemasi, ajoittain todella kovakin vatsakipu. Ihmeellistä siinä on se, että se ja oksentelu esiintyvät aina erikseen, eli silloin kun on"oksennus kausi", vatsa ok, ja toisin päin. Itse epäilen, olisiko syynä ne tietyt, "mustalla listalla" olevat ruoka-aineet. Tai sitten ihan vain tuo vatsan toiminta. Meillä nimittäin todettiin sekin että vatsa ei tyhjene tarpeeksi, mikä tietysti voi aiheuttaa niitä kipuja. Uutta lääkäri reissua odotellaan.

Lue lisää

on nuo mustalla listalla olevat ruoka-aineet? Meille kerrottin limppari ja kaakao, sekä tietty kahvi ja tee, mutta eihän lapsi niitä juo. Mistä kohti poikasi vatsa on kipeä, onko myös alavatsa? Meidän lapsella on ollut harvoin oksentelua, se on lähinnä pulauttelua yskän jälkeen tms. Mutta nyt kun tuli esille, niin hänellä on kyllä ollut kummallisia "oksennustauteja", eli olen luullut niitä taudeiksi, mutta onkin oksentanut vain kerran. Useamman kerran on ollut näitä, kerran oksentaa yöllä ja sitten ei enää mitään. Joskus tähän liittynyt myös kova kuume. Voisikohan tämäkin liittyä refluksiin? Mutta en ymmärrä miksi se lääke ei auttanut.. Voikohan maito aiheuttaa enemmän kipuja ja röyhtäilyä vaikka ei olisikaan laktoosi-intoleranssia? Olen mielestäni huomannut tällaista, sitä nyt seurailen. Siis tavallista maitoa vs. laktoositonta. Onneksi tuo lääkäriaika on taas kohta.

Mikä on teillä pisin yhtä jaksoisesti kestänyt "oksentelu kausi"?

Meillä oli 13 viikkoa, siis ihan joka päivä. Ensimmäiset 2kk oksentelua oli n. kerran tunnissa (poika ei muuten ollut pahoinvoiva, kävi vain aina oksentamassa ja jatkoi tekemistään), yötäpäivää. Sitten kerrat alkoivat vähetä ja viimeisenä kk oksenteli ehkä vain enää pari-kolme kertaa pv, öisin ei enää ollenkaan. Ja söi todella hyvällä ruokahalulla kokoajan ja mitä sairaalassa ihmeteltiin (paino ei heilahdellut alas kuin 4:sen kiloa joka oli todella vähän oksentelun kestämiseen nähden ja tätä"epäkohtaa"sain kuulla monesti).

Minttu kirjoitti:

on nuo mustalla listalla olevat ruoka-aineet? Meille kerrottin limppari ja kaakao, sekä tietty kahvi ja tee, mutta eihän lapsi niitä juo. Mistä kohti poikasi vatsa on kipeä, onko myös alavatsa? Meidän lapsella on ollut harvoin oksentelua, se on lähinnä pulauttelua yskän jälkeen tms. Mutta nyt kun tuli esille, niin hänellä on kyllä ollut kummallisia "oksennustauteja", eli olen luullut niitä taudeiksi, mutta onkin oksentanut vain kerran. Useamman kerran on ollut näitä, kerran oksentaa yöllä ja sitten ei enää mitään. Joskus tähän liittynyt myös kova kuume. Voisikohan tämäkin liittyä refluksiin? Mutta en ymmärrä miksi se lääke ei auttanut.. Voikohan maito aiheuttaa enemmän kipuja ja röyhtäilyä vaikka ei olisikaan laktoosi-intoleranssia? Olen mielestäni huomannut tällaista, sitä nyt seurailen. Siis tavallista maitoa vs. laktoositonta. Onneksi tuo lääkäriaika on taas kohta.

Lue lisää

No meillä tuli diagnoosin mukana ohjeet vältettävistä ruoka-aineista ja niitä olivat mm tomaatti, rasva, suklaa, piparminttu, sitrushedelmät, ja juu ne kahvit ja alkoholit tietysti. Osa näistä oli alasulkijan painetta vähentäviä ja osa limakalvoja ärsyttäviä ruokia.
Ja ateriat pitäisi nautiia pienissä erissä eikä syömistä 3h ennen nukkumaan menoa.

Pojan vatsa on ollut alhaalta aika keskeltä niin kipeä että on kävellyt kaksin kerroin kivusta, toisinaan kipu on ollut ylempänä. Eikä vatsakipuja ole tätä ennen ollut "säännöllisesti", nyt vasta ilmennyt useasti. Kaikinpuolin terve lapsi ollut muutenkin koko ikänsä.

Mutta tuosta lapsesi pulauttelusta. Meillä nimittäin poika teki aivan samaa vauvana. Pulautteli vähän mutta ihan kokoajan, eikä johtunut mistään syömistavoista tai määristä. Siihen vaiheeseen meillä oli lattiat keritty matoista koska"puklukone"ryömi sotkien joka paikan. Oireet loppuivat yllättäen ennekuin nyt alkoivat nyt taas vuosien hiljaiselon jälkeen todella rajuna.
Ja tuokin kuvailemasi kuulostaa tutulta. Saattaa silloin tällöin oksentaa noin vain eikä taas mitään, mutta meillä pisin yhtäjaksoinen oksentelu kestikin sitten 13 viikkoa...(laitoin äsken äiti 75:selle siitä vahingossa nimi. huolestunut ä). Ja tuo yöllä oksentelu.. Meillä myös. Poika kävelee kai jo unissaan yökkäämään ja menee takaisin sänkyyn. Rutiinia jo.

Lääkkeistä vielä. Meillä kokeiltiin ensin jos jonkinmoisia, ei ollut mitään tehoa. Nyt on ensihätään taas joku lääkitys, jonka tehoa en osaa sanoa, koska juuri nyt on ollut "hyvä"kausi eli lapsi ollut oireettomana jo reilun kuukauden. Mutta silloin kun oireet olivat pahat, eivät lääkkeet tuntuneet tehoavan mitenkään. Paitsi ulostuslääke, jota määrättiin vatsantoimintaan ennen diagnoosia:) Tiedä sitten oliko sen määrääminen aiheellista, sen näkee uuden lääkärireissun myötä. Katson huomenna minkä merkkisiä lääkkeitä olimmekaan jo kokeilleet, ja laitan tänne sitten.

huolestunut ä kirjoitti:

Mikä on teillä pisin yhtä jaksoisesti kestänyt "oksentelu kausi"?

Meillä oli 13 viikkoa, siis ihan joka päivä. Ensimmäiset 2kk oksentelua oli n. kerran tunnissa (poika ei muuten ollut pahoinvoiva, kävi vain aina oksentamassa ja jatkoi tekemistään), yötäpäivää. Sitten kerrat alkoivat vähetä ja viimeisenä kk oksenteli ehkä vain enää pari-kolme kertaa pv, öisin ei enää ollenkaan. Ja söi todella hyvällä ruokahalulla kokoajan ja mitä sairaalassa ihmeteltiin (paino ei heilahdellut alas kuin 4:sen kiloa joka oli todella vähän oksentelun kestämiseen nähden ja tätä"epäkohtaa"sain kuulla monesti).

Lue lisää

olen siis jo enemmänkin helpottunut eli laitoin väärän nim.merk.

helpottunut kirjoitti:

No meillä tuli diagnoosin mukana ohjeet vältettävistä ruoka-aineista ja niitä olivat mm tomaatti, rasva, suklaa, piparminttu, sitrushedelmät, ja juu ne kahvit ja alkoholit tietysti. Osa näistä oli alasulkijan painetta vähentäviä ja osa limakalvoja ärsyttäviä ruokia.
Ja ateriat pitäisi nautiia pienissä erissä eikä syömistä 3h ennen nukkumaan menoa.

Pojan vatsa on ollut alhaalta aika keskeltä niin kipeä että on kävellyt kaksin kerroin kivusta, toisinaan kipu on ollut ylempänä. Eikä vatsakipuja ole tätä ennen ollut "säännöllisesti", nyt vasta ilmennyt useasti. Kaikinpuolin terve lapsi ollut muutenkin koko ikänsä.

Mutta tuosta lapsesi pulauttelusta. Meillä nimittäin poika teki aivan samaa vauvana. Pulautteli vähän mutta ihan kokoajan, eikä johtunut mistään syömistavoista tai määristä. Siihen vaiheeseen meillä oli lattiat keritty matoista koska"puklukone"ryömi sotkien joka paikan. Oireet loppuivat yllättäen ennekuin nyt alkoivat nyt taas vuosien hiljaiselon jälkeen todella rajuna.
Ja tuokin kuvailemasi kuulostaa tutulta. Saattaa silloin tällöin oksentaa noin vain eikä taas mitään, mutta meillä pisin yhtäjaksoinen oksentelu kestikin sitten 13 viikkoa...(laitoin äsken äiti 75:selle siitä vahingossa nimi. huolestunut ä). Ja tuo yöllä oksentelu.. Meillä myös. Poika kävelee kai jo unissaan yökkäämään ja menee takaisin sänkyyn. Rutiinia jo.

Lääkkeistä vielä. Meillä kokeiltiin ensin jos jonkinmoisia, ei ollut mitään tehoa. Nyt on ensihätään taas joku lääkitys, jonka tehoa en osaa sanoa, koska juuri nyt on ollut "hyvä"kausi eli lapsi ollut oireettomana jo reilun kuukauden. Mutta silloin kun oireet olivat pahat, eivät lääkkeet tuntuneet tehoavan mitenkään. Paitsi ulostuslääke, jota määrättiin vatsantoimintaan ennen diagnoosia:) Tiedä sitten oliko sen määrääminen aiheellista, sen näkee uuden lääkärireissun myötä. Katson huomenna minkä merkkisiä lääkkeitä olimmekaan jo kokeilleet, ja laitan tänne sitten.

Lue lisää

Tästähän tulee vilkas keskustelu, kiva:)

Teidän pojalla on kyllä paljon rajummat oireet kun meidän tytöllä! Nuo vältettävät ruoka-aineet on kyllä sellaisia, mitä meillä ei juuri syödä, että en usko, että meillä oireet johtuu niistä. Mutta tuo paljon kerralla syöminen kyllä voi vaikutta, tyttö on todella hyvä syömään ja söisi paljon aina kerralla, olen yrittänyt vähentää kerta-annoksia, mutta sekin tuntuu kamalalta, kun lapsi pyytää lisää eikä voisi antaa..

Eli alavatsakivut sitten voisivat todella liittyä tähän, olen luullut että kipujen pitäisi olla ylempänä, mutta lääkärikin silti epäili refluksia vaikka kerroin alavatsakivuista. Joskus meilläkin, niin kuin tänään, tyttö sanoo, että sattuu keskelle mahaa tai koko mahaan. Mutta hänen kivut eivät kyllä ole niin pahoja kun teidän pojalla, leikkii ihan normaalisti silti, silittelee vaan mahaa ja sanoo että sattuu, joskus tulee syliin hetkeksi. Siinäpä se, että lapsi näyttää kaikinpuolin terveeltä, syö hyvin ja leikkii iloisesti. Siksikin on tuntunut niin tyhmältä välillä viedä lääkäriin kun näyttää terveeltä.

Meillä ei kyllä voi puhua mistään "puklukoneesta", mielestäni se pulauttelu vauvana oli aika normaalia. Nyt isompana se tuntuu oudolta, että niin helposti tulee ylös pieni määrä ruokaa. Eikä meillä noin pahaa oksenteluakaan ole kun teillä. Tyttö on oksentanut ehkä 5 kertaa viimeisen vajaan vuoden aikana, juuri noin että kerran yöllä. Tähän en ole laskenut yskän takia oksentamista. Ja ainakin kaksi noista kerroista on ollut sellaisia, että ollaan oltu synttäreillä ja olen ajatellut että hän söi liikaa makeaa. Mutta en ole edes lääkärille tajunnut näitä sanoa, kun en ole osannut liittää sitä tähän. Samoin kun se yöyskä, sanoin siitä ihan erillisenä asiana, ja selvisi että se voikin johtua refluksista. Mutta kamalalta kuulostaa tuo teidän pojan 13 viikon oksentaminen, johan siinä menee tosi heikkoon kuntoon! Ja varmaan tuon ikäistä jo huolestutta itseäkin kun ymmärtää enemmän. Meillä siis vasta 3v, eikä osaa itse oikein vielä huolestua, onneksi, kyselee vaan välillä että mikähän näihin mahakipuihin oikein auttaisi.

Meidän tyttö muuten itkee ihan joka yö, ei juuri poikkeuksia ole. Sitäkin olen miettinyt että onko tavallista. Joskus saa sen verran hereille, että selviää että on maha kipeä tai paha uni, useimmiten ei saa mitään tolkkua itkun syystä, loppuu aikanana kun rauhoittelee.

Meillä oli nyt kokeiltavana lääkkeenä Zantac. Oli muuten tosi kallista, eikä edes kelakorvausta saanut. Eikä siis hävinnyt mahakivut mihinkään, yöyskä kyllä loppui. No, saa nähdä mitä jatkossa tulee.. Tulen huomenna katsomaan mitä lääkkeitä teillä on ollut.

Minttu kirjoitti:

Tästähän tulee vilkas keskustelu, kiva:)

Teidän pojalla on kyllä paljon rajummat oireet kun meidän tytöllä! Nuo vältettävät ruoka-aineet on kyllä sellaisia, mitä meillä ei juuri syödä, että en usko, että meillä oireet johtuu niistä. Mutta tuo paljon kerralla syöminen kyllä voi vaikutta, tyttö on todella hyvä syömään ja söisi paljon aina kerralla, olen yrittänyt vähentää kerta-annoksia, mutta sekin tuntuu kamalalta, kun lapsi pyytää lisää eikä voisi antaa..

Eli alavatsakivut sitten voisivat todella liittyä tähän, olen luullut että kipujen pitäisi olla ylempänä, mutta lääkärikin silti epäili refluksia vaikka kerroin alavatsakivuista. Joskus meilläkin, niin kuin tänään, tyttö sanoo, että sattuu keskelle mahaa tai koko mahaan. Mutta hänen kivut eivät kyllä ole niin pahoja kun teidän pojalla, leikkii ihan normaalisti silti, silittelee vaan mahaa ja sanoo että sattuu, joskus tulee syliin hetkeksi. Siinäpä se, että lapsi näyttää kaikinpuolin terveeltä, syö hyvin ja leikkii iloisesti. Siksikin on tuntunut niin tyhmältä välillä viedä lääkäriin kun näyttää terveeltä.

Meillä ei kyllä voi puhua mistään "puklukoneesta", mielestäni se pulauttelu vauvana oli aika normaalia. Nyt isompana se tuntuu oudolta, että niin helposti tulee ylös pieni määrä ruokaa. Eikä meillä noin pahaa oksenteluakaan ole kun teillä. Tyttö on oksentanut ehkä 5 kertaa viimeisen vajaan vuoden aikana, juuri noin että kerran yöllä. Tähän en ole laskenut yskän takia oksentamista. Ja ainakin kaksi noista kerroista on ollut sellaisia, että ollaan oltu synttäreillä ja olen ajatellut että hän söi liikaa makeaa. Mutta en ole edes lääkärille tajunnut näitä sanoa, kun en ole osannut liittää sitä tähän. Samoin kun se yöyskä, sanoin siitä ihan erillisenä asiana, ja selvisi että se voikin johtua refluksista. Mutta kamalalta kuulostaa tuo teidän pojan 13 viikon oksentaminen, johan siinä menee tosi heikkoon kuntoon! Ja varmaan tuon ikäistä jo huolestutta itseäkin kun ymmärtää enemmän. Meillä siis vasta 3v, eikä osaa itse oikein vielä huolestua, onneksi, kyselee vaan välillä että mikähän näihin mahakipuihin oikein auttaisi.

Meidän tyttö muuten itkee ihan joka yö, ei juuri poikkeuksia ole. Sitäkin olen miettinyt että onko tavallista. Joskus saa sen verran hereille, että selviää että on maha kipeä tai paha uni, useimmiten ei saa mitään tolkkua itkun syystä, loppuu aikanana kun rauhoittelee.

Meillä oli nyt kokeiltavana lääkkeenä Zantac. Oli muuten tosi kallista, eikä edes kelakorvausta saanut. Eikä siis hävinnyt mahakivut mihinkään, yöyskä kyllä loppui. No, saa nähdä mitä jatkossa tulee.. Tulen huomenna katsomaan mitä lääkkeitä teillä on ollut.

Lue lisää

Kurjaa tuo pienten kipuilu. Teillä tyttö on vielä niin pieni..Toivottavasti saatte pian helpotusta!

Meilläkin poika toimi ihan "normaalisti" vaikka vatsakipujen ansiosta kävelikin kaksin kerroin, meni monesti niin kouluunkin(tahtoi mennä kivuista huolimatta) mutta välillä kivut olivat sitten sitä luokkaa että meni sänkyynsä nieleskelemään kyyneleitä kun sattui niin pirusti.
Tuosta"yö kipuilusta" tuli mieleen....Onkohan se ihan yleistä refluksitaudille? Nimittäin nyt diagnoosin myötä mietin, siitäköhän pojan yöheräilyt ja "herkkä-unisuus" koko ikänsä onkin johtunut, koska on ainoa perheessämme joka heräilee yöllä ja juoksee silloin vessassa ja on muutenkin nukkunut aina "huonosti"..

Oksentelusta vielä. Oli ajoittain ihan "suihkumaista", sitten sellaista pientä niinkuin kuvailit itsekkin. Poika itse sanoi kun kysyttiin onko jotenkin erilaista kuin oksennustaudissa, että on, paljon kamalamman makuista. Eli ilmeisesti niitä sappinesteitä paljon. Lääkärien tenttaukseen oksentelua edeltävään tunteeseen sanoi vain että tulee äkkiä sellanen "hassu"olo ja vatsassa alkaa kiertämään ja kipuilee hetken ja heti oksennuksen jälkeen helpottaa taas seuraavaan kertaan asti. Oli siis koko sen pitkän kaudenkin aikana ihan ok muuten, kävi väin välillä oksentamassa ja taas mentiin. Ja olihan tuo viimeisenä kuuna juu "hieman" väsähtänyt, hyvä kun jaksoi hereillä pysyä. Paino ei kuitenkaan pudonnut kuin reilu 4kg ja tuli heti takaisin.

Osastolla olosta...Meillä meni niin että kun poika oli ollut osastolla pari pv, olo alkoi hellittää ja pian pääsimme kotiin odottelemaan tuloksia ja kokeilemaan uutta lääkettä. Kotona oireet alkoivat(tässä vaiheessa tosiaan mietin onko vika täällä)ja taas osastolle. Nyt epäilen että syy olon paranemiseen oli niinkin yksinkertainen kuin sähkösänky. Sairaalassa ollessa poika nimittäin nukkui kaikki yönsä sängynpääty ylhäällä. (sekä aikaiset "dieetti"iltapalat, kotona syö raskaammin ja myöhemmin).

Lääkkeistä piti laittaa sinulle. Meillä on kokeiltu mm. LANSOPRAZOL RATIOPHARM`ìa, LANZO:ia, LACTULOS RATIOPHARM:ia, DUPHALAC;ia ja SOMAC:ia useampaan kertaan. Somac:ia lukuunottamatta muut olivat ennen diagnoosia määrättyjä(aika huvittavin määrittein, mm eräs lääkäri sen pitkän oksentelukauden aikana: pitkittyneen yökkäilyn hoitoon, vaikka sanottiin että poika oksennellut suihkumaisesti liki 2 kk). Eli nämä ovat olleet ihan haku ammuntaa.

Mikä itseä ihmetyttää on se, että vaikka heti ensimmäistä kertaa lastentautien osastolle mennessämme (oli oksennellut silloin putkeen 5 vkoa) mainitsin vauva-iän kovan pulauttelun ja jo silloin epäilyksen alla olleen ruokatorven refluksitaudin,ja siihen suhtauduttiin tyyliin: "vai niin, tuskin kuitenkaan" (tuli sellainen olo niinkuin lääkäri olisi ajatellut heti että "joo joo ,nää on näitä vanhempien lätinöitä ja omia diagnooseja":). Eikä sitä muuten otettu tosissaan koko osastolla olo kierteen aikana. Ihmettelen siksikin, kun on nyt tietoinen muiden oireiluista jotka ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia, että miten lääkärit eivät kertaakaan edes epäilleet refluksitaudiksi. Jatkuvasti kyllä kyseltiin uudestaan, emmekö varmasti ole olleet ulkomailla ja varsinkaan Aasiassa(tämä oli tsunamin aikaa). Ja bulimiaa yritettiin tuputtaa, johon poika nauroi hämmästyneenä kuullessaan mitä se on, että miksi ihmeessä joku haluaisi oksentaa tahallaan tai varsinkaan siksi että olisi laiha. Tähän lääkäri raportoi että"äiti ja lapsi tyrmäsivät ensikädeltä bulimian edes keskustelematta asiasta sen koommin...." Sanoin kyllä, että saatte toki tutkia senkin vaihtoehdon, mutta sen verran hyvin oman poikani tunnen, että todellakaan en usko sen olevan sitä, ei sovi lapsen luonteeseen tai minäkuvaan. Nämä ovat esimerkkejä siitä miltä välillä sairaalassa tuntui,kun mitään ei löytynyt ja henkilökunta alkoi vähän suhtautu niinkuin luulosairaaseen..todella mukava tilanne:)

Kiva olisi kuulla muiltakin, kuinka nopeasti diagnoosin saitte ja jouduitteko sitä ennen kokemaan epäuskoa lääkärien puolelta. Sinä jo mainitsitkin, että välillä tuntui kuin olisi tosiaan pidetty luulosairaana :)

Miten teidän tytöllä, onko otettu kaikki kerroskuvat ja vatsan Uä:t? Ja kuten sanoit,(vaikken ammattilainen olekkaan) uskoisin että tytön vatsakivut todellakin voivat johtua samaisesta vaivasta. Varsinkin jos hänkin syö hyvin ja paljon. 3 vuotiaan on tosiaan vaikeampi ymmärtää miksi ei saisi syödä niin että napa rutisee ja varsinkaan enää illalla... Mutta jos positiivisesti ajatellaan, niin hyvä jos teillä diagnoosi löytyisi nyt eikä oireet pääsisi niin pahaksi kuin täällä nyt tuli.

Joku oli laittanut tuohon linkin, kiitos siitä ja täytyy käydä katsomassa! Epäselvää on vaikka kuinka ja itseopiskeluksi se taitaa mennä.
Jostain luin, että diagnoosin jälkeen tehtäisiin vielä kunnon tähystys että saataisiin katsottua onko tauti aiheuttanut vaurioita sisäelimiin ja tarkempi määritelmä taudin asteikosta...olenkohan lukenut ihan oikein?

Ps. Yskä on ollut pojalla oikeastaan ainoa "sitkeä" vaiva jota tutkittiin syytä löytämättä, silloin kun poika oli pienempi. Se oli kroonisena ehkä noin vuoden ennenkuin helpotti itsestään sekin. En tiedä, onko näilläkään yhteyttä. Mysteeriksi senkin syy kuitenkin jäi. Täytyy käydä etsimässä tietoa ja toivottavasti valaistua aiheesta enemmän.

helpottunut kirjoitti:

Kurjaa tuo pienten kipuilu. Teillä tyttö on vielä niin pieni..Toivottavasti saatte pian helpotusta!

Meilläkin poika toimi ihan "normaalisti" vaikka vatsakipujen ansiosta kävelikin kaksin kerroin, meni monesti niin kouluunkin(tahtoi mennä kivuista huolimatta) mutta välillä kivut olivat sitten sitä luokkaa että meni sänkyynsä nieleskelemään kyyneleitä kun sattui niin pirusti.
Tuosta"yö kipuilusta" tuli mieleen....Onkohan se ihan yleistä refluksitaudille? Nimittäin nyt diagnoosin myötä mietin, siitäköhän pojan yöheräilyt ja "herkkä-unisuus" koko ikänsä onkin johtunut, koska on ainoa perheessämme joka heräilee yöllä ja juoksee silloin vessassa ja on muutenkin nukkunut aina "huonosti"..

Oksentelusta vielä. Oli ajoittain ihan "suihkumaista", sitten sellaista pientä niinkuin kuvailit itsekkin. Poika itse sanoi kun kysyttiin onko jotenkin erilaista kuin oksennustaudissa, että on, paljon kamalamman makuista. Eli ilmeisesti niitä sappinesteitä paljon. Lääkärien tenttaukseen oksentelua edeltävään tunteeseen sanoi vain että tulee äkkiä sellanen "hassu"olo ja vatsassa alkaa kiertämään ja kipuilee hetken ja heti oksennuksen jälkeen helpottaa taas seuraavaan kertaan asti. Oli siis koko sen pitkän kaudenkin aikana ihan ok muuten, kävi väin välillä oksentamassa ja taas mentiin. Ja olihan tuo viimeisenä kuuna juu "hieman" väsähtänyt, hyvä kun jaksoi hereillä pysyä. Paino ei kuitenkaan pudonnut kuin reilu 4kg ja tuli heti takaisin.

Osastolla olosta...Meillä meni niin että kun poika oli ollut osastolla pari pv, olo alkoi hellittää ja pian pääsimme kotiin odottelemaan tuloksia ja kokeilemaan uutta lääkettä. Kotona oireet alkoivat(tässä vaiheessa tosiaan mietin onko vika täällä)ja taas osastolle. Nyt epäilen että syy olon paranemiseen oli niinkin yksinkertainen kuin sähkösänky. Sairaalassa ollessa poika nimittäin nukkui kaikki yönsä sängynpääty ylhäällä. (sekä aikaiset "dieetti"iltapalat, kotona syö raskaammin ja myöhemmin).

Lääkkeistä piti laittaa sinulle. Meillä on kokeiltu mm. LANSOPRAZOL RATIOPHARM`ìa, LANZO:ia, LACTULOS RATIOPHARM:ia, DUPHALAC;ia ja SOMAC:ia useampaan kertaan. Somac:ia lukuunottamatta muut olivat ennen diagnoosia määrättyjä(aika huvittavin määrittein, mm eräs lääkäri sen pitkän oksentelukauden aikana: pitkittyneen yökkäilyn hoitoon, vaikka sanottiin että poika oksennellut suihkumaisesti liki 2 kk). Eli nämä ovat olleet ihan haku ammuntaa.

Mikä itseä ihmetyttää on se, että vaikka heti ensimmäistä kertaa lastentautien osastolle mennessämme (oli oksennellut silloin putkeen 5 vkoa) mainitsin vauva-iän kovan pulauttelun ja jo silloin epäilyksen alla olleen ruokatorven refluksitaudin,ja siihen suhtauduttiin tyyliin: "vai niin, tuskin kuitenkaan" (tuli sellainen olo niinkuin lääkäri olisi ajatellut heti että "joo joo ,nää on näitä vanhempien lätinöitä ja omia diagnooseja":). Eikä sitä muuten otettu tosissaan koko osastolla olo kierteen aikana. Ihmettelen siksikin, kun on nyt tietoinen muiden oireiluista jotka ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia, että miten lääkärit eivät kertaakaan edes epäilleet refluksitaudiksi. Jatkuvasti kyllä kyseltiin uudestaan, emmekö varmasti ole olleet ulkomailla ja varsinkaan Aasiassa(tämä oli tsunamin aikaa). Ja bulimiaa yritettiin tuputtaa, johon poika nauroi hämmästyneenä kuullessaan mitä se on, että miksi ihmeessä joku haluaisi oksentaa tahallaan tai varsinkaan siksi että olisi laiha. Tähän lääkäri raportoi että"äiti ja lapsi tyrmäsivät ensikädeltä bulimian edes keskustelematta asiasta sen koommin...." Sanoin kyllä, että saatte toki tutkia senkin vaihtoehdon, mutta sen verran hyvin oman poikani tunnen, että todellakaan en usko sen olevan sitä, ei sovi lapsen luonteeseen tai minäkuvaan. Nämä ovat esimerkkejä siitä miltä välillä sairaalassa tuntui,kun mitään ei löytynyt ja henkilökunta alkoi vähän suhtautu niinkuin luulosairaaseen..todella mukava tilanne:)

Kiva olisi kuulla muiltakin, kuinka nopeasti diagnoosin saitte ja jouduitteko sitä ennen kokemaan epäuskoa lääkärien puolelta. Sinä jo mainitsitkin, että välillä tuntui kuin olisi tosiaan pidetty luulosairaana :)

Miten teidän tytöllä, onko otettu kaikki kerroskuvat ja vatsan Uä:t? Ja kuten sanoit,(vaikken ammattilainen olekkaan) uskoisin että tytön vatsakivut todellakin voivat johtua samaisesta vaivasta. Varsinkin jos hänkin syö hyvin ja paljon. 3 vuotiaan on tosiaan vaikeampi ymmärtää miksi ei saisi syödä niin että napa rutisee ja varsinkaan enää illalla... Mutta jos positiivisesti ajatellaan, niin hyvä jos teillä diagnoosi löytyisi nyt eikä oireet pääsisi niin pahaksi kuin täällä nyt tuli.

Joku oli laittanut tuohon linkin, kiitos siitä ja täytyy käydä katsomassa! Epäselvää on vaikka kuinka ja itseopiskeluksi se taitaa mennä.
Jostain luin, että diagnoosin jälkeen tehtäisiin vielä kunnon tähystys että saataisiin katsottua onko tauti aiheuttanut vaurioita sisäelimiin ja tarkempi määritelmä taudin asteikosta...olenkohan lukenut ihan oikein?

Ps. Yskä on ollut pojalla oikeastaan ainoa "sitkeä" vaiva jota tutkittiin syytä löytämättä, silloin kun poika oli pienempi. Se oli kroonisena ehkä noin vuoden ennenkuin helpotti itsestään sekin. En tiedä, onko näilläkään yhteyttä. Mysteeriksi senkin syy kuitenkin jäi. Täytyy käydä etsimässä tietoa ja toivottavasti valaistua aiheesta enemmän.

Lue lisää

kerron mun poikani refluksista,että kun oli 6-vuotias meni tilanne sellaiseksi että rintakipu oli tosi kova,tk-ssa otettiin ekg,samoin sairaalan ensiavussa,ei mitään.
Poika sisälle osastolle ja ihmettelyä.
Mitään eivät tehneet.
Viimein parin päivän päästä nappasin lääkäriä hihasta käytävällä ja kysyin mitä kovalle kivulle tehdään."Tohtori" kysyi ivallisesti :Onko LAPSENKIN mielestä kipuja.
Silloin hikeennyin ja käytävällä puhuin suuni puhtaaksi.
Kerroin että esim.Taysissa on yksi hoidon perusperiaatteista kivun lievitys.Sanoin myös paljon muuta mitä en viitsi toistaa.
Olin sen verran kärryillä noista gastron sairauksista kun olimme jo useamman vuoden tuolla tampereella laukanneet toisen pojan takia.

Silloin alkoi vasta vakavasti ottaminen.
Tuon ruokatorven ph-mittauksen lisäksi pääsimme viimein gastroskopiaan jonka teki lastenkirurgi joka otti pojan hoitoonsa.

Vuosia oltiin painittu asian kanssa ja yritetty edes oireita helpottaa,viimein alkoi apua löytymään.

helpottunut kirjoitti:

Kurjaa tuo pienten kipuilu. Teillä tyttö on vielä niin pieni..Toivottavasti saatte pian helpotusta!

Meilläkin poika toimi ihan "normaalisti" vaikka vatsakipujen ansiosta kävelikin kaksin kerroin, meni monesti niin kouluunkin(tahtoi mennä kivuista huolimatta) mutta välillä kivut olivat sitten sitä luokkaa että meni sänkyynsä nieleskelemään kyyneleitä kun sattui niin pirusti.
Tuosta"yö kipuilusta" tuli mieleen....Onkohan se ihan yleistä refluksitaudille? Nimittäin nyt diagnoosin myötä mietin, siitäköhän pojan yöheräilyt ja "herkkä-unisuus" koko ikänsä onkin johtunut, koska on ainoa perheessämme joka heräilee yöllä ja juoksee silloin vessassa ja on muutenkin nukkunut aina "huonosti"..

Oksentelusta vielä. Oli ajoittain ihan "suihkumaista", sitten sellaista pientä niinkuin kuvailit itsekkin. Poika itse sanoi kun kysyttiin onko jotenkin erilaista kuin oksennustaudissa, että on, paljon kamalamman makuista. Eli ilmeisesti niitä sappinesteitä paljon. Lääkärien tenttaukseen oksentelua edeltävään tunteeseen sanoi vain että tulee äkkiä sellanen "hassu"olo ja vatsassa alkaa kiertämään ja kipuilee hetken ja heti oksennuksen jälkeen helpottaa taas seuraavaan kertaan asti. Oli siis koko sen pitkän kaudenkin aikana ihan ok muuten, kävi väin välillä oksentamassa ja taas mentiin. Ja olihan tuo viimeisenä kuuna juu "hieman" väsähtänyt, hyvä kun jaksoi hereillä pysyä. Paino ei kuitenkaan pudonnut kuin reilu 4kg ja tuli heti takaisin.

Osastolla olosta...Meillä meni niin että kun poika oli ollut osastolla pari pv, olo alkoi hellittää ja pian pääsimme kotiin odottelemaan tuloksia ja kokeilemaan uutta lääkettä. Kotona oireet alkoivat(tässä vaiheessa tosiaan mietin onko vika täällä)ja taas osastolle. Nyt epäilen että syy olon paranemiseen oli niinkin yksinkertainen kuin sähkösänky. Sairaalassa ollessa poika nimittäin nukkui kaikki yönsä sängynpääty ylhäällä. (sekä aikaiset "dieetti"iltapalat, kotona syö raskaammin ja myöhemmin).

Lääkkeistä piti laittaa sinulle. Meillä on kokeiltu mm. LANSOPRAZOL RATIOPHARM`ìa, LANZO:ia, LACTULOS RATIOPHARM:ia, DUPHALAC;ia ja SOMAC:ia useampaan kertaan. Somac:ia lukuunottamatta muut olivat ennen diagnoosia määrättyjä(aika huvittavin määrittein, mm eräs lääkäri sen pitkän oksentelukauden aikana: pitkittyneen yökkäilyn hoitoon, vaikka sanottiin että poika oksennellut suihkumaisesti liki 2 kk). Eli nämä ovat olleet ihan haku ammuntaa.

Mikä itseä ihmetyttää on se, että vaikka heti ensimmäistä kertaa lastentautien osastolle mennessämme (oli oksennellut silloin putkeen 5 vkoa) mainitsin vauva-iän kovan pulauttelun ja jo silloin epäilyksen alla olleen ruokatorven refluksitaudin,ja siihen suhtauduttiin tyyliin: "vai niin, tuskin kuitenkaan" (tuli sellainen olo niinkuin lääkäri olisi ajatellut heti että "joo joo ,nää on näitä vanhempien lätinöitä ja omia diagnooseja":). Eikä sitä muuten otettu tosissaan koko osastolla olo kierteen aikana. Ihmettelen siksikin, kun on nyt tietoinen muiden oireiluista jotka ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia, että miten lääkärit eivät kertaakaan edes epäilleet refluksitaudiksi. Jatkuvasti kyllä kyseltiin uudestaan, emmekö varmasti ole olleet ulkomailla ja varsinkaan Aasiassa(tämä oli tsunamin aikaa). Ja bulimiaa yritettiin tuputtaa, johon poika nauroi hämmästyneenä kuullessaan mitä se on, että miksi ihmeessä joku haluaisi oksentaa tahallaan tai varsinkaan siksi että olisi laiha. Tähän lääkäri raportoi että"äiti ja lapsi tyrmäsivät ensikädeltä bulimian edes keskustelematta asiasta sen koommin...." Sanoin kyllä, että saatte toki tutkia senkin vaihtoehdon, mutta sen verran hyvin oman poikani tunnen, että todellakaan en usko sen olevan sitä, ei sovi lapsen luonteeseen tai minäkuvaan. Nämä ovat esimerkkejä siitä miltä välillä sairaalassa tuntui,kun mitään ei löytynyt ja henkilökunta alkoi vähän suhtautu niinkuin luulosairaaseen..todella mukava tilanne:)

Kiva olisi kuulla muiltakin, kuinka nopeasti diagnoosin saitte ja jouduitteko sitä ennen kokemaan epäuskoa lääkärien puolelta. Sinä jo mainitsitkin, että välillä tuntui kuin olisi tosiaan pidetty luulosairaana :)

Miten teidän tytöllä, onko otettu kaikki kerroskuvat ja vatsan Uä:t? Ja kuten sanoit,(vaikken ammattilainen olekkaan) uskoisin että tytön vatsakivut todellakin voivat johtua samaisesta vaivasta. Varsinkin jos hänkin syö hyvin ja paljon. 3 vuotiaan on tosiaan vaikeampi ymmärtää miksi ei saisi syödä niin että napa rutisee ja varsinkaan enää illalla... Mutta jos positiivisesti ajatellaan, niin hyvä jos teillä diagnoosi löytyisi nyt eikä oireet pääsisi niin pahaksi kuin täällä nyt tuli.

Joku oli laittanut tuohon linkin, kiitos siitä ja täytyy käydä katsomassa! Epäselvää on vaikka kuinka ja itseopiskeluksi se taitaa mennä.
Jostain luin, että diagnoosin jälkeen tehtäisiin vielä kunnon tähystys että saataisiin katsottua onko tauti aiheuttanut vaurioita sisäelimiin ja tarkempi määritelmä taudin asteikosta...olenkohan lukenut ihan oikein?

Ps. Yskä on ollut pojalla oikeastaan ainoa "sitkeä" vaiva jota tutkittiin syytä löytämättä, silloin kun poika oli pienempi. Se oli kroonisena ehkä noin vuoden ennenkuin helpotti itsestään sekin. En tiedä, onko näilläkään yhteyttä. Mysteeriksi senkin syy kuitenkin jäi. Täytyy käydä etsimässä tietoa ja toivottavasti valaistua aiheesta enemmän.

Lue lisää

Ja vielä jatkuu..:) En tiedä tuosta yökipuilusta, kuuluuko tautiin, täytyy kysyä seuraavan kerran kun mennään lääkäriin. Enkä siis tiedä onko meillä tyttö aina kipeä vai miksi itkee öisin. Meillä tuota oksentamista on ollut tosi vähän, mutta se on ollut niin, että illalla menee terveenä nukkumaan, yöllä herättää että maha on kipeä ja sitten oksentaa kerran ja taas on kaikki kunnossa, kummallista!

Kyllä täytyy sanoa, että on kummallisia lääkäreitä teillä, jos eivät reagoi heti tuollaiseen lapsen pitkäaikaiseen oksentamiseen! Ja tuo vanhempien syyllistäminen on ihan turhaa, aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja vaikeuttaa hoitoa muutenkin. Tosi ikävää.

Lääkäreistä vielä. Meillä tk-lääkäri kans torjui mahdollisen refluksin heti suoralta kädeltä, kun sanoin ettei vauvana pulautellut normaalia enempää. Sanoi, että ei voi silloin olla siitä kyse. Epäili laktoosia. Vasta kun olin monta kertaa sanonut jatkuvista mahakivuista pisti lähetteen keskussairaalaan. Siellä taas lääkärin ensimmäinen ajatus oli refluksi. Hän epäili sitä heti, kun kuuli kaikki oireet. Tosin meillä aloitettiin myös astman kohtauslääkitys yskän ja rykimisen yms takia. Kaikki oireet saattaa liittyä refluksiin kuulema, myös tuo yöyskä ja jatkuva rykiminen, mutta lääkäri arveli, että lisänä saattaa meidän tapauksessa kuitenkin olla alkava astma. Yöyskä siis kuitenkin loppui tytöltä nyt. Lääkäri selitti, että yöyskä on tavallista refluksissa, koska hapanta pääsee nousemaan vaakatasossa ruokatorveen ja se voi aiheuttaa voimakkaitakin yskänpuuskia.

Meillä on kyllä hyvä kokemus tuolta lastentautien puolelta, mutta tk-lääkärien käytökset välillä harmitti. Katsoivat vaan että terveen näköinen tyttö, ei ole mitään vakavaa, ota enemmän syliin. Vasta kun pitkään valitettiin otettiin kokeita ja pistettiin eteenpäin.

Meillä ei ole tehty vielä muuta kun verikokeita ja näitä lääkekokeiluja sekä oirepäiväkirjaa. Lääkäri mainitsi, että seuraavalla kerralla voidaan tarvittaessa ottaa ultrakuvat. En tiedä mitä on edessä.. Sanoi, että vaihtoehtona on lääkityksen kokeilu tai nenämahaletkulla happojen seurailu ja suositteli lääkekokeilua.

Onko teidän pojalla muuten tutkittu ruokatorvea, ettei ole päässyt happamat rikkomaan mitenkään limakalvoja tms. Entä hampaat? Luin noista linkeistä juuri, että komplikaatioina voi tulla hampaisiin kiilleongelmia ja jotain ruokatorven "rikkoutumista". Siinä oli tästä nielemisvaikeudesta, onko teillä ollut sellaista? Meidän tyttö nimittäin on sanonut useamman kerran syödessään, että kurkku on kipeä. Olen ajatellut että on tulossa flunssa, mutta ei ole tullutkaan. Sitten asia on unohtunut, kunnes taas seuraavan kerran sanoo tai näin kirjoitellessa tulee mieleen. Täytyykin mainita siitäkin lääkärille.

Tästähän tulee kohta jo romaani:) Ja pitkä listä kysymyksiä on jo lääkärille valmiina. Mitähän ne meistä ajattelee..

No joo, nyt ei tule muuta mieleen, jatketaan toiste jos tulee uutta!

verran.... kirjoitti:

kerron mun poikani refluksista,että kun oli 6-vuotias meni tilanne sellaiseksi että rintakipu oli tosi kova,tk-ssa otettiin ekg,samoin sairaalan ensiavussa,ei mitään.
Poika sisälle osastolle ja ihmettelyä.
Mitään eivät tehneet.
Viimein parin päivän päästä nappasin lääkäriä hihasta käytävällä ja kysyin mitä kovalle kivulle tehdään."Tohtori" kysyi ivallisesti :Onko LAPSENKIN mielestä kipuja.
Silloin hikeennyin ja käytävällä puhuin suuni puhtaaksi.
Kerroin että esim.Taysissa on yksi hoidon perusperiaatteista kivun lievitys.Sanoin myös paljon muuta mitä en viitsi toistaa.
Olin sen verran kärryillä noista gastron sairauksista kun olimme jo useamman vuoden tuolla tampereella laukanneet toisen pojan takia.

Silloin alkoi vasta vakavasti ottaminen.
Tuon ruokatorven ph-mittauksen lisäksi pääsimme viimein gastroskopiaan jonka teki lastenkirurgi joka otti pojan hoitoonsa.

Vuosia oltiin painittu asian kanssa ja yritetty edes oireita helpottaa,viimein alkoi apua löytymään.

Lue lisää

lääkäreitä kyllä on! Eikö lasten sairaudet pitäisi aina ottaa vakavasti, ja sitten olla vain tyytyväisiä jos mitään ei löydy ja onnellisia siitä että tutkittiin kuitenkin.

Mutta tässä sen taas näkee, sama on huomattu monta kertaa ennenkin. Vanhempien pitää olla tosi aktiivisia ja tarvittaessa myös uskaltaa sanoa kovasti, että jotain tapahtuisi. Onneksi sentään joka paikassa ei ole tällaista.

Teilläkin on ilmeisesti aika raju tauti sitten ollut? Onko tauti nyt hoidossa ja poika kunnossa? Tarvitseeko jatkuvaa lääkitystä?

verran.... kirjoitti:

kerron mun poikani refluksista,että kun oli 6-vuotias meni tilanne sellaiseksi että rintakipu oli tosi kova,tk-ssa otettiin ekg,samoin sairaalan ensiavussa,ei mitään.
Poika sisälle osastolle ja ihmettelyä.
Mitään eivät tehneet.
Viimein parin päivän päästä nappasin lääkäriä hihasta käytävällä ja kysyin mitä kovalle kivulle tehdään."Tohtori" kysyi ivallisesti :Onko LAPSENKIN mielestä kipuja.
Silloin hikeennyin ja käytävällä puhuin suuni puhtaaksi.
Kerroin että esim.Taysissa on yksi hoidon perusperiaatteista kivun lievitys.Sanoin myös paljon muuta mitä en viitsi toistaa.
Olin sen verran kärryillä noista gastron sairauksista kun olimme jo useamman vuoden tuolla tampereella laukanneet toisen pojan takia.

Silloin alkoi vasta vakavasti ottaminen.
Tuon ruokatorven ph-mittauksen lisäksi pääsimme viimein gastroskopiaan jonka teki lastenkirurgi joka otti pojan hoitoonsa.

Vuosia oltiin painittu asian kanssa ja yritetty edes oireita helpottaa,viimein alkoi apua löytymään.

Lue lisää

Ja toisaalta se on sääli, että sitä joutuu"taistelemaan"tahtonsa eteen tälläisissäkin asioissa kuin lasten sairastelu. Ymmärrettävää tietysti että lääkäreillä on paljon työtä jne mutta alentavaan tai väheksyvään käytökseen ei silti pitäisi olla yhdenkään potilaan edessä varaa. Joskus mietin, että onneksi olen niin"kova"ja sitkeä että pidän pintani enkä vain myötäile vastaan, sillä sääliksi käy niitä vanhempia, ketkä eivät osaa/jaksa/kehtaa asettua lääkäräreitä"vastaan". Niitäkin on paljon. Pintansa täytyy juu aina pitää, sen on tässä elämän varrella kyllä oppinut.

Yksi ikuisuus kysymys tuntuu muuten olevan osalla lääkäreistä heti käteltäessä; "onkohan ensimmäinen/ainoa lapsi? Niinkuin se olisi hoidon tarpeen kannalta sitten niin ratkaisevaa....(tiedän tiedän, moni"ensikertalainen" saatta olla herkempi lääkäriin menon suhteen mutta aika törkeä yleistys kuitenkin,ja yhtä hölmöä on se, että ääni muuttuu kellossa kun toteaa että ei kyllä ole ainokainen tai ensimmäinen)

Onneksi on kuitenkin "hyviäkin"lääkäreitä, jotka suhtautuvat työhönsä siihen vaadittavan etiikan ja antaumuksen mukaan!

Minttu kirjoitti:

lääkäreitä kyllä on! Eikö lasten sairaudet pitäisi aina ottaa vakavasti, ja sitten olla vain tyytyväisiä jos mitään ei löydy ja onnellisia siitä että tutkittiin kuitenkin.

Mutta tässä sen taas näkee, sama on huomattu monta kertaa ennenkin. Vanhempien pitää olla tosi aktiivisia ja tarvittaessa myös uskaltaa sanoa kovasti, että jotain tapahtuisi. Onneksi sentään joka paikassa ei ole tällaista.

Teilläkin on ilmeisesti aika raju tauti sitten ollut? Onko tauti nyt hoidossa ja poika kunnossa? Tarvitseeko jatkuvaa lääkitystä?

Lue lisää

aika hyvässä kunnossa.Söi silloin huonoon aikaan vihdoin kolme kuukautta prepulsidia,sitten tauko ja oireet uusivat.Uusi kolmen kuun kuuri ja tilanne parani viimein.
Nykyään oireilee enää sillointällöin.
Toki olisi leikkauksella voitu korjata aikoinaan mutta oli kuulemma sen verran rajoilla että kannatti kokeilla lääkkeillä.

Minttu kirjoitti:

Ja vielä jatkuu..:) En tiedä tuosta yökipuilusta, kuuluuko tautiin, täytyy kysyä seuraavan kerran kun mennään lääkäriin. Enkä siis tiedä onko meillä tyttö aina kipeä vai miksi itkee öisin. Meillä tuota oksentamista on ollut tosi vähän, mutta se on ollut niin, että illalla menee terveenä nukkumaan, yöllä herättää että maha on kipeä ja sitten oksentaa kerran ja taas on kaikki kunnossa, kummallista!

Kyllä täytyy sanoa, että on kummallisia lääkäreitä teillä, jos eivät reagoi heti tuollaiseen lapsen pitkäaikaiseen oksentamiseen! Ja tuo vanhempien syyllistäminen on ihan turhaa, aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja vaikeuttaa hoitoa muutenkin. Tosi ikävää.

Lääkäreistä vielä. Meillä tk-lääkäri kans torjui mahdollisen refluksin heti suoralta kädeltä, kun sanoin ettei vauvana pulautellut normaalia enempää. Sanoi, että ei voi silloin olla siitä kyse. Epäili laktoosia. Vasta kun olin monta kertaa sanonut jatkuvista mahakivuista pisti lähetteen keskussairaalaan. Siellä taas lääkärin ensimmäinen ajatus oli refluksi. Hän epäili sitä heti, kun kuuli kaikki oireet. Tosin meillä aloitettiin myös astman kohtauslääkitys yskän ja rykimisen yms takia. Kaikki oireet saattaa liittyä refluksiin kuulema, myös tuo yöyskä ja jatkuva rykiminen, mutta lääkäri arveli, että lisänä saattaa meidän tapauksessa kuitenkin olla alkava astma. Yöyskä siis kuitenkin loppui tytöltä nyt. Lääkäri selitti, että yöyskä on tavallista refluksissa, koska hapanta pääsee nousemaan vaakatasossa ruokatorveen ja se voi aiheuttaa voimakkaitakin yskänpuuskia.

Meillä on kyllä hyvä kokemus tuolta lastentautien puolelta, mutta tk-lääkärien käytökset välillä harmitti. Katsoivat vaan että terveen näköinen tyttö, ei ole mitään vakavaa, ota enemmän syliin. Vasta kun pitkään valitettiin otettiin kokeita ja pistettiin eteenpäin.

Meillä ei ole tehty vielä muuta kun verikokeita ja näitä lääkekokeiluja sekä oirepäiväkirjaa. Lääkäri mainitsi, että seuraavalla kerralla voidaan tarvittaessa ottaa ultrakuvat. En tiedä mitä on edessä.. Sanoi, että vaihtoehtona on lääkityksen kokeilu tai nenämahaletkulla happojen seurailu ja suositteli lääkekokeilua.

Onko teidän pojalla muuten tutkittu ruokatorvea, ettei ole päässyt happamat rikkomaan mitenkään limakalvoja tms. Entä hampaat? Luin noista linkeistä juuri, että komplikaatioina voi tulla hampaisiin kiilleongelmia ja jotain ruokatorven "rikkoutumista". Siinä oli tästä nielemisvaikeudesta, onko teillä ollut sellaista? Meidän tyttö nimittäin on sanonut useamman kerran syödessään, että kurkku on kipeä. Olen ajatellut että on tulossa flunssa, mutta ei ole tullutkaan. Sitten asia on unohtunut, kunnes taas seuraavan kerran sanoo tai näin kirjoitellessa tulee mieleen. Täytyykin mainita siitäkin lääkärille.

Tästähän tulee kohta jo romaani:) Ja pitkä listä kysymyksiä on jo lääkärille valmiina. Mitähän ne meistä ajattelee..

No joo, nyt ei tule muuta mieleen, jatketaan toiste jos tulee uutta!

Lue lisää

Näissä lääkärien suhtautumisissa voi varmaan olla kyse myös lasten ikäerosta. Ensimmäisenä varmaan ajateltiin että kun on tämän ikäinen poika, kyse on jostain lintsaamisen halusta tms ennenkuin otettiin tosissaan ja poika melkein itki että tahtoo terveeksi ja kouluun, sitten vasta saatiin lähete. Sinänsä ymmärrettävää, mutta törkeää yleistämistä kuitenkin.

Vatsan uä on ihan harmiton, voi jopa olla tytöstäsi"jännittävää"jos selität että silloin näkee itsekkin"telkasta" mitä siellä vatsan sisällä nyt onkaan...(toivottavasti innostuu).
pH-rekisteröinti on kyllä varmasti jo hankalampi noin pienellä vaikkei satukkaan,inhottavalta tuntuu ja vaistonvarainen refleksihän on räpistellä sellaista tunnetta vastaan. Meillä ainakin hoitsu sanoi kun pojalle laittoi, ja tämä kyllä pysyi paikallaan vaikka tuolista täysiä puristaen ja melkein pyörtyen, että se on aikuisellekkin todella epämukava toimenpide (vaikkei siis satu). Tarkoitus ei ole pelotella, mutta minä"kiittelin"mielessäni ettei meidän pienempi poika istunut siinä vanhemman tilalla. Mutta älä säikähdä, ei se niin kamalaa kuitenkaan ollut. Se on vain se äidin sydän joka käpristyy joka kerta kun näkee lapsellansa olevan pelokas olo.

Meillä on edessä toinen tähystys, mikä se nyt olikaan, jolla tutkitaan sitten ne "vauriot"eli ilmeisesti pallea,ruokatorven mahd. vauriot tms. En ole ihan varma itsekkään, tiedän sitten seuraavalla lääkärireissulla. Hampaat ovat olleet aina hyvässä kunnossa ja ihme että ovat vieläkin. Onneksi on"sukuvika", ei mene ihan hevillä:)

Tuosta astamasta....Pojalla oli pienempänä hetken astmalääkitys ja epäilys sen yskän takia joka kyllä sitten osoittautui vääräksi diagnoosiksi. Lääke kyllä auttoi silloiseen yskään sen ollessa paha. Vuotaako teidän tytöllä herkästi verta nenästä,siis itsekseen yllättäen?

Nielemisestä tai sen vaikeudesta. En tiedä onko pojalla varsinaisesti nielemisvaikeuksia, mutta kova äänistä syöminen on aina ollit, eli kuulee että niellessä "napsahtelee" pitkän pöydän toiseen päähän asti. Täytyy kysyä lääkäriltä, onko tämä ihan "normaalia" vai johtuuko taudista.

Jos tässä nyt positiivista taas täällä päässä repii niin nyt osaan olla myötämielisempi pojan piereskelyille ja röyhtäilyille:) Olen aina pitänyt sitä vain poikien"äijäilynä"ja useamman kerran ajanut koko köörin pihalle porsastelemaan kun mitä isot edellä, sitä pienet pojat perässä....
Teillä on tuo tyttö niin tuskin tulee eteen samanlaista tilannetta että lapsi "hyödyntäisi" olemassa olevat voimavaransa yleiseen hupikäyttöön niin sanoakseni :)
Palaillaan asiaan kun mieleen juolahtaa taas jotain!

helpottunut kirjoitti:

Näissä lääkärien suhtautumisissa voi varmaan olla kyse myös lasten ikäerosta. Ensimmäisenä varmaan ajateltiin että kun on tämän ikäinen poika, kyse on jostain lintsaamisen halusta tms ennenkuin otettiin tosissaan ja poika melkein itki että tahtoo terveeksi ja kouluun, sitten vasta saatiin lähete. Sinänsä ymmärrettävää, mutta törkeää yleistämistä kuitenkin.

Vatsan uä on ihan harmiton, voi jopa olla tytöstäsi"jännittävää"jos selität että silloin näkee itsekkin"telkasta" mitä siellä vatsan sisällä nyt onkaan...(toivottavasti innostuu).
pH-rekisteröinti on kyllä varmasti jo hankalampi noin pienellä vaikkei satukkaan,inhottavalta tuntuu ja vaistonvarainen refleksihän on räpistellä sellaista tunnetta vastaan. Meillä ainakin hoitsu sanoi kun pojalle laittoi, ja tämä kyllä pysyi paikallaan vaikka tuolista täysiä puristaen ja melkein pyörtyen, että se on aikuisellekkin todella epämukava toimenpide (vaikkei siis satu). Tarkoitus ei ole pelotella, mutta minä"kiittelin"mielessäni ettei meidän pienempi poika istunut siinä vanhemman tilalla. Mutta älä säikähdä, ei se niin kamalaa kuitenkaan ollut. Se on vain se äidin sydän joka käpristyy joka kerta kun näkee lapsellansa olevan pelokas olo.

Meillä on edessä toinen tähystys, mikä se nyt olikaan, jolla tutkitaan sitten ne "vauriot"eli ilmeisesti pallea,ruokatorven mahd. vauriot tms. En ole ihan varma itsekkään, tiedän sitten seuraavalla lääkärireissulla. Hampaat ovat olleet aina hyvässä kunnossa ja ihme että ovat vieläkin. Onneksi on"sukuvika", ei mene ihan hevillä:)

Tuosta astamasta....Pojalla oli pienempänä hetken astmalääkitys ja epäilys sen yskän takia joka kyllä sitten osoittautui vääräksi diagnoosiksi. Lääke kyllä auttoi silloiseen yskään sen ollessa paha. Vuotaako teidän tytöllä herkästi verta nenästä,siis itsekseen yllättäen?

Nielemisestä tai sen vaikeudesta. En tiedä onko pojalla varsinaisesti nielemisvaikeuksia, mutta kova äänistä syöminen on aina ollit, eli kuulee että niellessä "napsahtelee" pitkän pöydän toiseen päähän asti. Täytyy kysyä lääkäriltä, onko tämä ihan "normaalia" vai johtuuko taudista.

Jos tässä nyt positiivista taas täällä päässä repii niin nyt osaan olla myötämielisempi pojan piereskelyille ja röyhtäilyille:) Olen aina pitänyt sitä vain poikien"äijäilynä"ja useamman kerran ajanut koko köörin pihalle porsastelemaan kun mitä isot edellä, sitä pienet pojat perässä....
Teillä on tuo tyttö niin tuskin tulee eteen samanlaista tilannetta että lapsi "hyödyntäisi" olemassa olevat voimavaransa yleiseen hupikäyttöön niin sanoakseni :)
Palaillaan asiaan kun mieleen juolahtaa taas jotain!

Lue lisää

Joo, saa nähdä miten meillä käy lääkärissä. Ollaan niin paljon käyty, että ei ole enää kovin yhteisytöhaluinen tuo pieni potilas. Siis se ph-mittaus on ilmeisesti juuri se nenämahaletkujuttu.

Teillä ilmeisesti edessä se gastroskopia. En halua pelotella minäkään, mutta minulle on se tehty ja oli kyllä tosi ikävä kokemus. Ei myöskään satu ja on onneksi muutamassa minuutissa ohi, mutta kun koko ajan oksettaa ja letkua työnnetään kurkkuun niin ei ole kiva. Tosin tiedän, että yli 10-vuotiaillekin tuo on tehty kevyessä nukutuksessa, ehkä se olisi hyvä vaihtoehto teillekin?

Ei ole tytöllä koskaan tullut verta nenästä.

Niin, noista ilmavaivoista. Meidän neiti on niin pieni vielä, ettei juuri pidä sitä minään, eikä osaa hävetäkään. Minä olen vaan ajatellut, että jos ei lopu niin johan siitä kohta sosiaalinen ongelma tulee, kun vähän kasvaa:)

Nimittäin sen kun alkaa jo itsekkin epäillä onko se vaiva nyt sitten ihan todellinen ja varsinkin, kun tuntui jo että joutui olemaan puolustus kannalla koska meillä poika on kuitenkin jo niin iso että tosiaan sai viimeisinä osasto reissuina jo kohdata sitä henkilökunnan epäilystä koko sairastelun todellisuudesta. Ei todellakaan mukavaa, kun itse ja lapsi tiesi, että jokin nyt kuitenkin on vinossa.

Meillä on vielä edessä uusi lääkärin tapaaminen jossa toivottavasti taudinkuva ja hoitotapa selkiytyy. Nyt tiedän sen, että tautia on eri asteita, hoitona elämäntapa muutokset ja kenties elin-ikäinen jaksottainen lääkitys ja leikkaus on mahdollista joissain tapauksissa myös. Kuulin tytöstä jolla oli todettu ruokatorven refluksitauti jo ihan pienenä ja hänet leikattiin alle koulu-ikäisenä. Elää normaalia elämää, lukuun ottamatta ruokailu rajoitteita ja nukkumis järjestelyjä.
Kiva olisi juu lukea muidenkin kokemuksia em. taudista. Helpottaa kummasti, kun tietää että on muitakin ja "puskakokemushan"se on mieltä rauhoittavin kokemus näissäkin asioissa. Yritin netistä etsiä aihetta lasten ruokatorven refluksitaudista mutta aika laihalla menestyksellä. Jos joku tietää hyvän linkin, pistäkää tietoa kiitos!

Ja no, teillä on vielä niin pieniä lapsia, ettei heitä paljon tämä tieto hetkauta, mutta teille vanhemmille sitten: onneksi tämä on vielä kuitenkin pientä, asia jonka kanssa pystyy hyvin elämään, eikä mitään pahempaa kuitenkaan. Rauhoitti meidän poikaa kun säikähti kuullessaan olevansa "sairas".

helpottunut kirjoitti:

Nimittäin sen kun alkaa jo itsekkin epäillä onko se vaiva nyt sitten ihan todellinen ja varsinkin, kun tuntui jo että joutui olemaan puolustus kannalla koska meillä poika on kuitenkin jo niin iso että tosiaan sai viimeisinä osasto reissuina jo kohdata sitä henkilökunnan epäilystä koko sairastelun todellisuudesta. Ei todellakaan mukavaa, kun itse ja lapsi tiesi, että jokin nyt kuitenkin on vinossa.

Meillä on vielä edessä uusi lääkärin tapaaminen jossa toivottavasti taudinkuva ja hoitotapa selkiytyy. Nyt tiedän sen, että tautia on eri asteita, hoitona elämäntapa muutokset ja kenties elin-ikäinen jaksottainen lääkitys ja leikkaus on mahdollista joissain tapauksissa myös. Kuulin tytöstä jolla oli todettu ruokatorven refluksitauti jo ihan pienenä ja hänet leikattiin alle koulu-ikäisenä. Elää normaalia elämää, lukuun ottamatta ruokailu rajoitteita ja nukkumis järjestelyjä.
Kiva olisi juu lukea muidenkin kokemuksia em. taudista. Helpottaa kummasti, kun tietää että on muitakin ja "puskakokemushan"se on mieltä rauhoittavin kokemus näissäkin asioissa. Yritin netistä etsiä aihetta lasten ruokatorven refluksitaudista mutta aika laihalla menestyksellä. Jos joku tietää hyvän linkin, pistäkää tietoa kiitos!

Ja no, teillä on vielä niin pieniä lapsia, ettei heitä paljon tämä tieto hetkauta, mutta teille vanhemmille sitten: onneksi tämä on vielä kuitenkin pientä, asia jonka kanssa pystyy hyvin elämään, eikä mitään pahempaa kuitenkaan. Rauhoitti meidän poikaa kun säikähti kuullessaan olevansa "sairas".

Lue lisää

Tosiaan on kiva kuulla muistakin. Tuntui jo välillä, että ollaan tk:n mielestä jo luulosairaita, tai minä kaiken kuvitteleva ylihuolehtiva äiti, kun mistään ei löydy mitään vikaa. Jossain vaiheessa lääkäri jo ehdotti, että ota enemmän syliin, se voi helpottaa. No joo, tottahan sekin on, mutta sylinkaipuu tuskin närästystä aiheuttaa!;) Onneksi saatiin lähete keskussairaalaan, jossa oli ihana lääkäri ja asia otettiin heti vakavasti. Lääkärihän se on, joka on tässä asiantuntija, mutta kyllä on mukava kuulla muistakin ja tietää että muilla on ollut samantapaista, kummasti helpottaa. Minäkin yritin googlella etsiä tietoa, en juuri löytänyt. Vain sen mitä refluksi on, mutta erilaisista oireistakin tosi niukasti. Eli jos joku tietää mistä löytyy niin olisi kiva lukea enemmänkin. Ja niin kuin sanoit, niin eihän tämä kovin vakavaa kuitenkaan ole, ja varmasti asian kanssa oppii elämään. Mutta olisi kiva saada varmuus siitä että onko lapsella juuri refluksi vai joku muu.. Niin kauan varmasti huolestuttaa kunnes tietää mikä on. Kun ei hänelle tuo lääke auttanut vatsakipuihin ollenkaan, niin huolettaa. Se oli tosin vain kahden viikon kokeilu. Enkä tiedä muista lääkkeistä, voiko olla että joku auttaa ja toinen ei? No, kaikki selvinnee aikanaa, täytyy vaan siihen asti kestää epätietoisuutta.

Kiva tosiaan kuulla teistä muistakin "huolehtivista" äideistä:)

Minttu kirjoitti:

Tosiaan on kiva kuulla muistakin. Tuntui jo välillä, että ollaan tk:n mielestä jo luulosairaita, tai minä kaiken kuvitteleva ylihuolehtiva äiti, kun mistään ei löydy mitään vikaa. Jossain vaiheessa lääkäri jo ehdotti, että ota enemmän syliin, se voi helpottaa. No joo, tottahan sekin on, mutta sylinkaipuu tuskin närästystä aiheuttaa!;) Onneksi saatiin lähete keskussairaalaan, jossa oli ihana lääkäri ja asia otettiin heti vakavasti. Lääkärihän se on, joka on tässä asiantuntija, mutta kyllä on mukava kuulla muistakin ja tietää että muilla on ollut samantapaista, kummasti helpottaa. Minäkin yritin googlella etsiä tietoa, en juuri löytänyt. Vain sen mitä refluksi on, mutta erilaisista oireistakin tosi niukasti. Eli jos joku tietää mistä löytyy niin olisi kiva lukea enemmänkin. Ja niin kuin sanoit, niin eihän tämä kovin vakavaa kuitenkaan ole, ja varmasti asian kanssa oppii elämään. Mutta olisi kiva saada varmuus siitä että onko lapsella juuri refluksi vai joku muu.. Niin kauan varmasti huolestuttaa kunnes tietää mikä on. Kun ei hänelle tuo lääke auttanut vatsakipuihin ollenkaan, niin huolettaa. Se oli tosin vain kahden viikon kokeilu. Enkä tiedä muista lääkkeistä, voiko olla että joku auttaa ja toinen ei? No, kaikki selvinnee aikanaa, täytyy vaan siihen asti kestää epätietoisuutta.

Kiva tosiaan kuulla teistä muistakin "huolehtivista" äideistä:)

Lue lisää

jotain infoa.
Sanoisin että jos lapsellanne todetaan refluksi niin se on aina hoidettavissa,tiedän kokemuksesta.
Mulla on yhdellä ollut refluksi ja toisella on paljon pahempi suolistosairaus joka ei ikinä parane,joten vaatikaa hoitoa siihen refluksiin ettei ipanoiden hampaat kärsi ja koettakaa jaksaa.


http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Ruuansulatuselinten_sairaudet.shtml/203774?N*r*stys


http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1992,1952


http://www.gastrolab.net/kshalsf.htm

teille kirjoitti:

jotain infoa.
Sanoisin että jos lapsellanne todetaan refluksi niin se on aina hoidettavissa,tiedän kokemuksesta.
Mulla on yhdellä ollut refluksi ja toisella on paljon pahempi suolistosairaus joka ei ikinä parane,joten vaatikaa hoitoa siihen refluksiin ettei ipanoiden hampaat kärsi ja koettakaa jaksaa.


http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Ruuansulatuselinten_sairaudet.shtml/203774?N*r*stys


http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1992,1952


http://www.gastrolab.net/kshalsf.htm

Lue lisää

Kiitos linkeistä! Löysin niistä ihan uuttakin tietoa, esim. tuo nielemiskipu.

Vastaan nyt erikseen molempiin sun viesteihin, kun juttua on niin paljon, että en muista kaikkea kuitenkaan kerralla. Eli tähän ensin.. Meille sanoi lääkäri, että refluksia sairastavista osa syö lääkkeitä aina, koko ikänsä, jatkuvasti. Osa taas syö vain viikon kuureja silloin kun tauti vaivaa enemmän. Ja että heti kun ensioireet tulee, niin pitää aloittaa lääkitys, tehoaa parhaiten. Eli tästä voisi ajatella, että on erilaisia aktiivivaiheita, ja joskus oireettomuutta, eikö?

Stressistä minäkin olen kuullut, että se pahentaa vaivaa, eli voisi varmasti ajatella, että kilpailut ja pelit voi olla sellaisia tekijöitä lapsille jotka aiheuttaa stressiä. Eihän kaikki stressi ole pahasta, eli ei varmaan lasten tuollaista stressiä voi ihan verrata aikuisten esim. työstressiin. Mutta kyllä se varmasti sen verran aiheuttaa jännittävää oloa, että miksei se vaikuttaisi myös mahaan.

Mietin muuten ihan samaa eilen kun luin noita linkkejä mitä joku oli laittanut. Missään ei oikein puhuta lasten taudista, "alkoholi, kahvi ja tupakka" on vaarallisia. Eihän tuo lapsia koske, mutta ehkä siitä on vielä niin vähän tietoa?

Tuosta taudin alusta. Meille sano lääkäri, että refluksi voi olla synnynnäinen tai myöhemmin tuleva. Synnynnäisenä läppä on valmiiksi jo löysä jne. Mutta jos se jostain syystä löystyy myöhemmin, niin tauti voi alkaa milloin vain. Sitä en muista sanoiko että miksi se löystyy myöhemmin jos ei syntymästä saakka ole. Meille tuli niin paljon uutta asiaa kun käytiin, että kesti kauan ennen kun sisäistin kaiken, ja osa varmasti unohtuikin.

Tässä mitä minulle on kerrottu keskussairaalassa. Totta on, että lääkärille nämä kuuluu, mutta ihan oikeasti, minä ainakin olen jo saanut paljon tietoa täältä mitä en vielä ole saanut lääkäristä. Tosin ollaan käytykin vasta kerran keskussairaalassa. Mutta kokemuksia kun jakaa, niin itselläkin tulee mieleen uusia juttuja ja liittää asioita toisiina. Tunnustan että refluksi on pyörinyt mielessä nyt enemmän kun aikaisemmin, kun on sulatellut näitä juttuja:)

Minttu kirjoitti:

Vastaan nyt erikseen molempiin sun viesteihin, kun juttua on niin paljon, että en muista kaikkea kuitenkaan kerralla. Eli tähän ensin.. Meille sanoi lääkäri, että refluksia sairastavista osa syö lääkkeitä aina, koko ikänsä, jatkuvasti. Osa taas syö vain viikon kuureja silloin kun tauti vaivaa enemmän. Ja että heti kun ensioireet tulee, niin pitää aloittaa lääkitys, tehoaa parhaiten. Eli tästä voisi ajatella, että on erilaisia aktiivivaiheita, ja joskus oireettomuutta, eikö?

Stressistä minäkin olen kuullut, että se pahentaa vaivaa, eli voisi varmasti ajatella, että kilpailut ja pelit voi olla sellaisia tekijöitä lapsille jotka aiheuttaa stressiä. Eihän kaikki stressi ole pahasta, eli ei varmaan lasten tuollaista stressiä voi ihan verrata aikuisten esim. työstressiin. Mutta kyllä se varmasti sen verran aiheuttaa jännittävää oloa, että miksei se vaikuttaisi myös mahaan.

Mietin muuten ihan samaa eilen kun luin noita linkkejä mitä joku oli laittanut. Missään ei oikein puhuta lasten taudista, "alkoholi, kahvi ja tupakka" on vaarallisia. Eihän tuo lapsia koske, mutta ehkä siitä on vielä niin vähän tietoa?

Tuosta taudin alusta. Meille sano lääkäri, että refluksi voi olla synnynnäinen tai myöhemmin tuleva. Synnynnäisenä läppä on valmiiksi jo löysä jne. Mutta jos se jostain syystä löystyy myöhemmin, niin tauti voi alkaa milloin vain. Sitä en muista sanoiko että miksi se löystyy myöhemmin jos ei syntymästä saakka ole. Meille tuli niin paljon uutta asiaa kun käytiin, että kesti kauan ennen kun sisäistin kaiken, ja osa varmasti unohtuikin.

Tässä mitä minulle on kerrottu keskussairaalassa. Totta on, että lääkärille nämä kuuluu, mutta ihan oikeasti, minä ainakin olen jo saanut paljon tietoa täältä mitä en vielä ole saanut lääkäristä. Tosin ollaan käytykin vasta kerran keskussairaalassa. Mutta kokemuksia kun jakaa, niin itselläkin tulee mieleen uusia juttuja ja liittää asioita toisiina. Tunnustan että refluksi on pyörinyt mielessä nyt enemmän kun aikaisemmin, kun on sulatellut näitä juttuja:)

Lue lisää

Edessä on ensimmäinen käynti diagnoosin saannin jälkeen joten nämä täältä saadut tiedot ovat
hyviä jotta osaan kysyä sitten niistäkin, kiitoksia siis! Sama juttu, refluksitauti on pyörinyt mielessä entistä enemmän, ehkä tosin siksikin että nyt on"hyvä kausi" ja "tiedotus tilaisuus" vielä edessä.
Mutta tieto on valtaa ja täytyy yrittää pysyä positiivisena ettei se lisää tuskaa:)

Jotenkin sitä luottaa enemmän toisen äidin kokemaan kuin pelkkään lääkärin lausumaan ja tässä suhteen voi sanoa että rauhoittaa kummasti mieltä huomatessaan että muutkin painivat samojen asioiden parissa.
En muiden "historiasta" tiedä, mutta ainakin minä olen nyt luottavaisin mielin ja "helpottunut"diagnoosin saatuamme, sillä lääkärit ehtivät jo epäillä kaikkea mahdollista aivokasvaimesta syöpään sitten kun innostuivat ottamaan sairastelun tosissaan. Joten aina pienempi paha tämä. Kysellään taas!

Ps. tämän vielä kysyisin, onko tytön vatsa toiminut normaalisti vai onko ummetusta? Tuntuu hieman asiattomalta kysellä tuntemattomilta mutta eiköhän tässä ole jo tongittu oksentelut ja piereskelyt joten sopii varmaan udella:) Meinaan vain, vatsakipujen kanssa, kun pojalla todettiin ummetusta ja täytyy vielä kysyä lääkäriltä onko taudinkuvaan istuva koska on tässäkin suhteessa ainoa perheessämme tällä saralla. Yhteyttä vatsakipuihin en tosin vielä tiedä,mutta loogiseltahan tuo kuulostaisi.

helpottunut kirjoitti:

Edessä on ensimmäinen käynti diagnoosin saannin jälkeen joten nämä täältä saadut tiedot ovat
hyviä jotta osaan kysyä sitten niistäkin, kiitoksia siis! Sama juttu, refluksitauti on pyörinyt mielessä entistä enemmän, ehkä tosin siksikin että nyt on"hyvä kausi" ja "tiedotus tilaisuus" vielä edessä.
Mutta tieto on valtaa ja täytyy yrittää pysyä positiivisena ettei se lisää tuskaa:)

Jotenkin sitä luottaa enemmän toisen äidin kokemaan kuin pelkkään lääkärin lausumaan ja tässä suhteen voi sanoa että rauhoittaa kummasti mieltä huomatessaan että muutkin painivat samojen asioiden parissa.
En muiden "historiasta" tiedä, mutta ainakin minä olen nyt luottavaisin mielin ja "helpottunut"diagnoosin saatuamme, sillä lääkärit ehtivät jo epäillä kaikkea mahdollista aivokasvaimesta syöpään sitten kun innostuivat ottamaan sairastelun tosissaan. Joten aina pienempi paha tämä. Kysellään taas!

Ps. tämän vielä kysyisin, onko tytön vatsa toiminut normaalisti vai onko ummetusta? Tuntuu hieman asiattomalta kysellä tuntemattomilta mutta eiköhän tässä ole jo tongittu oksentelut ja piereskelyt joten sopii varmaan udella:) Meinaan vain, vatsakipujen kanssa, kun pojalla todettiin ummetusta ja täytyy vielä kysyä lääkäriltä onko taudinkuvaan istuva koska on tässäkin suhteessa ainoa perheessämme tällä saralla. Yhteyttä vatsakipuihin en tosin vielä tiedä,mutta loogiseltahan tuo kuulostaisi.

Lue lisää

ummetusta on, oikeastaan on ollut ajoittain ihan vauvaiästä lähtien. Meillä lääkäri kysyi sitä melkein heti alkuun, eli voisi olettaa että saattaa liittyäkin asiaan. Tai sitten se on vain rutiinikysymys.

Kyllä tässä on jo aikamoiset epikriisit tosiaan kirjoiteltu, hihitin jo ihan ääneen äsken:) Ajattelin tuossa yksi päivä, että pitäisiköhän pyytää ylläpitoa poistamaan tämän keskustelun, kun on aika henk.koht. asioita kirjoiteltu.. Mutta tää alkaa olla jo niin pitkä ketju, että ehkä muut ei jaksa enää alkaa lukea.

No, ei tällä erää muuta, jatketaan kun tulee mieleen. Aloitetaan vaikka uusi keskustelu kunhan ollaan käyty lääkärit ja kuultu uusimmat!

Niin, siis minkälainen tuo ph-mittaus oli? Vähän hirvittää, että onko 3-vuotiaalle ihan kamala kokemus? Eihän sitä ilmeisesti nukutuksessa voi tehdä, kun eikös se ole aika pitkäkestoinen mittaus? Meillä myös korvatulehduksia säännöllisen epäsäännöllisesti 4 kk ikäisestä asti. Liittyykö nekin refluksiin?! Samoin tuota hengästymistä ja väsymystä rasituksessa. En tiennyt, että sekin voi liittyä. Paljon on vielä mitä ei tiedä..

Minttu kirjoitti:

Niin, siis minkälainen tuo ph-mittaus oli? Vähän hirvittää, että onko 3-vuotiaalle ihan kamala kokemus? Eihän sitä ilmeisesti nukutuksessa voi tehdä, kun eikös se ole aika pitkäkestoinen mittaus? Meillä myös korvatulehduksia säännöllisen epäsäännöllisesti 4 kk ikäisestä asti. Liittyykö nekin refluksiin?! Samoin tuota hengästymistä ja väsymystä rasituksessa. En tiennyt, että sekin voi liittyä. Paljon on vielä mitä ei tiedä..

Lue lisää

ph-mittaus oli helppo, vain se letkun laitto äklöä. Pojalla oli reppu selässä missä mittari, johto meni porvaan ja poskeen teipattuna nenään ja sitä kautta ruokatorveen jossa anturi. Se vuorokausi elettiin ihan normaalia elämää, ruokailuajat ja mitä söy merkittiin kaavakkeeseen, samoin nukkuma ajat (vaaka-asennosa).

Meillä lääkäri kertoi korvatulehdusten ja hengästymisen liittyvän refluksiin, koska veren happipitousuus ei pysy kokoaikaa täytenä. En tiedä.

Ummetus liittyy vahvasti refluksiin, kun vatsan toiminta hidas niin suolinesteet valuvat yöllä ruokatorveen sekä myös korvatulehdus, maitoa voi valua korviin asti.

grg kirjoitti:

Ummetus liittyy vahvasti refluksiin, kun vatsan toiminta hidas niin suolinesteet valuvat yöllä ruokatorveen sekä myös korvatulehdus, maitoa voi valua korviin asti.

Miten keskisuomessa pääsee vauvan kanssa hoitoon refluksin takia?