Lyhyt vastaus: Pohjoismaissa ja Baltian maissa ei ole käytäntöä, jossa hallitus tai yksittäinen poliitikko toimittaisi parlamentin puhemiehelle listoja siitä, kuka saa puhua. Puheenvuorojen jakaminen perustuu parlamenttien omiin sääntöihin ja ryhmäpuheenjohtajien koordinaatioon, ei yksittäisten henkilöiden listoihin.
🏛 Parlamenttikäytännöt Pohjoismaissa ja Baltiassa
Ruotsi (Riksdagen): Puhemies johtaa istuntoja, mutta puheenvuorot jaetaan parlamentin sääntöjen mukaan. Puolueiden ryhmäpuheenjohtajat koordinoivat, kuka käyttää puheenvuoron. Ei ole käytäntöä, että joku yksittäinen poliitikko toimittaisi listoja puhemiehelle.
Norja (Stortinget): Puhemies hallinnoi keskustelua, mutta puheenvuorot perustuvat puolueiden ja valiokuntien sisäiseen järjestykseen. Käytännöt ovat läpinäkyviä ja kirjattuja.
Tanska (Folketinget): Puhemies jakaa puheenvuorot parlamentin sääntöjen mukaisesti. Puolueet ilmoittavat omat puhujansa, mutta ei ole "listojen toimittamista" hallituksen taholta.
Islanti ja Baltian maat (Riigikogu, Saeima, Seimas): Käytännöt ovat samankaltaisia: puhemies johtaa istuntoa, mutta puheenvuorojen järjestys tulee puolueiden ja parlamentin sääntöjen kautta, ei yksittäisen poliitikon listoilta.
🔑 Keskeinen ero Lindmanin tapaukseen
Suomessa kohu syntyi siitä, että hallituspuolueen edustaja toimitti puhemiehelle listoja siitä, kuka saa puhua.
Muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa puhemies ei ota vastaan tällaisia listoja yksittäisiltä poliitikoilta. Puheenvuorot määräytyvät parlamentin sääntöjen ja puolueiden sisäisen koordinaation kautta.
Tämä on olennainen ero: muualla järjestelmä on institutionaalinen ja sääntöihin perustuva, ei henkilökohtaisiin listatoimituksiin.
📌 Yhteenveto
Suomea vastaavissa maissa ei ole ollut Lindmanin kaltaista tapausta. Puheenvuorojen hallinta on parlamenttien sääntöihin sidottua ja puolueiden ryhmäjohtajien koordinoimaa, ei yksittäisten poliitikkojen listojen varassa.
🏛 Parlamenttikäytännöt Pohjoismaissa ja Baltiassa
Ruotsi (Riksdagen): Puhemies johtaa istuntoja, mutta puheenvuorot jaetaan parlamentin sääntöjen mukaan. Puolueiden ryhmäpuheenjohtajat koordinoivat, kuka käyttää puheenvuoron. Ei ole käytäntöä, että joku yksittäinen poliitikko toimittaisi listoja puhemiehelle.
Norja (Stortinget): Puhemies hallinnoi keskustelua, mutta puheenvuorot perustuvat puolueiden ja valiokuntien sisäiseen järjestykseen. Käytännöt ovat läpinäkyviä ja kirjattuja.
Tanska (Folketinget): Puhemies jakaa puheenvuorot parlamentin sääntöjen mukaisesti. Puolueet ilmoittavat omat puhujansa, mutta ei ole "listojen toimittamista" hallituksen taholta.
Islanti ja Baltian maat (Riigikogu, Saeima, Seimas): Käytännöt ovat samankaltaisia: puhemies johtaa istuntoa, mutta puheenvuorojen järjestys tulee puolueiden ja parlamentin sääntöjen kautta, ei yksittäisen poliitikon listoilta.
🔑 Keskeinen ero Lindmanin tapaukseen
Suomessa kohu syntyi siitä, että hallituspuolueen edustaja toimitti puhemiehelle listoja siitä, kuka saa puhua.
Muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa puhemies ei ota vastaan tällaisia listoja yksittäisiltä poliitikoilta. Puheenvuorot määräytyvät parlamentin sääntöjen ja puolueiden sisäisen koordinaation kautta.
Tämä on olennainen ero: muualla järjestelmä on institutionaalinen ja sääntöihin perustuva, ei henkilökohtaisiin listatoimituksiin.
📌 Yhteenveto
Suomea vastaavissa maissa ei ole ollut Lindmanin kaltaista tapausta. Puheenvuorojen hallinta on parlamenttien sääntöihin sidottua ja puolueiden ryhmäjohtajien koordinoimaa, ei yksittäisten poliitikkojen listojen varassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sdp linmannin "lista" lisänimi on siis oltava ikuinen koska teon törkeys on täysin poikkeuksellinen eli diktatuurinen, osoittaa diktaattorimaisuutta
muut saman häiskän teot myös osoittaa pahoja pahoja juttuja.. marinille ei tullut rankaisua kun sikailut jatkui kun sanoi että tässä saisi olla, sikailut jatkui vain, oli vasta alkua jauhojengi homma??
sitten sihteeriksi vankeustuomittu murtomies eläinten kiduttaja rattijuoppo ym.. ? se vielä hänen suosikki ?
Kukaan jaksa tollasta lukea