Homoudesta puhutaan niin paljon että normaaliahan sen on oltava. Jokapäiväistä ja normaalia.

Se on seksuaalisen suuntautumisen yksi laji.

Mun tuntemat elävät niinkuin me muutkin oman seksuaalisuutemme kanssa. Ei sitä yleensä esitellä . Kuuluu ihan siihen intiimiin osaan elämää, josta ei ole kohteliasta kahvipöydässä edes toiselta kysyä.

Aika paljon intyohimoa herättää joissain heteroissa vaikka ei luulisi? Eikö ole hyvä, että kaikki sivistyneet hyvinkäyttäytyvät ja muodista ja pukeutumisesta välittävät eivät kilpaile naaraista tavis pieruverkkarimiesten kanssa?

En oikein käsitä homostelujuttuja. Joka kerta kun avaan, samat aloittajat jankkaavat mitä raamattu sanoo homoista.
On monta kirjaa jotka eivät sano mitään. Mutta sinä sanot ainakin viikoittain. Onko sulla lapsi homo? Tai jättikö puoliso ja lähti samanmerkkisen matkaan?

Onneksi ymmärsin jo erota kirkosta. Kirkon olisi pitänyt ajoissa, kauan sitten, ottaa selvästi kantaa siihen, mitä seksuaalivähemmistöt ovat. Oli kirkolta suuri virhe jäädä kinaamaan asioista, jotka yhteiskunta on jo ohittanut. Yrittäkää pärjätä! Misogynia ja homofobia eivät ole tätä päivää, ainakaan minun verorahoillani.

Onko normaalia niin tämä kysymys ei kuulu kristinuskoon, vaan että seksi saman sukupuolen kanssa on Jumala ilmoittanut kuolemaan johtavaksi synniksi.

Hoseksuaalinen pokailu ja evankeliointi sekoittuvat nykyään vapautuneen iloisesti uskovaisilla homoseksuaalimiehillä.
Ja mikäs siinä mutta pitäisi vaan ymmärtää se ei kiitos vastauksena tarjontaan.
Siis molempien tarjontaan.

Minulle homoseksuaalisuudesta on tullut arkipäiväinen asia ihan vain tätä palstaa lukemalla. Muualla siihen en törmää juuri lainkaan.