Rautavaara päivän otsikoissa:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011646801.html
Eikä auta edes kohukepulainen kunnanjohtajakaan tässä kisassa...
---
Rautavaaran kunta järjesti vuonna 1991 sanoituskilpailun Pentti Ilmosen kauniiseen sävelmään Rautavaara-tangoksi. Laitoin minäkin esitykseni kilpailuun, ja muistaakseni se sijoittui kolmanneksi. Kilpailuversioni on alempana ensiksi.
Myöhemmin tein toisen version, joka ehkä todellisemmin kuvannee nykyistä Rautavaaraa.
Netissä näkyy olevan kaksikin versiota Rautavaara-tangosta. Minusta ne ovat varsin kömpelöitä tekeleitä. Ne eivät mielestäni edes sovi laulettaviksi tuolla Ilmosen sävelmällä.
Minun molemmat versioni kyllä taatusti taipuvat sävelmään. Tässä ne tiedoksenne ja vapaasti käytettäväksenne!
Olen syntyjäni rautavaaralainen, mutta olen ollut 16-vuotiaasta saakka eli vuodesta 1951 alkaen helsinkiläinen. Olen jo 70-vuotias mies.
Ei kai tämä ehkä muuten olisi kahvikeskustelujen aihe, mutta jos niihin sattuisi osallistumaan joku sudeettirautavaaralainen, niin ehkä sitten. Hän voisi sanoa mielipiteensä myös siitä, kumpi versioistani on Rautavaaraa paremmin kuvaava - vai onko kumpikin tai ei kumpikaan!
Tuo karu kuntahan on monin paikoin maisemiltaan varsin kaunis. Varsinkin lapsuuteni maisemissa Tiilikka-Älänteen hiekkarantojen ja ”punkaharjumaisten” harjujen tienoilta. Kaunishan on myös kirkonkylän tienoo Keyritty-järven rannasta kohoavalla korkealla Tulimäellä, vastapäätä järven takana kohoavaa vielä korkeampaa, lähes "kolimaista" Paljakanvaaraa, jossa mm. sijaitsee Kiparin kelkkailurinne.
Laitanpa tähän vielä linkin Rautavaaran kuntainfoon, josta matkailu-ruutua klikkaamalla pääset ihastelemaan Keyritty-järveä Paljakanvaaralta!
https://www.rautavaara.fi/
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011646801.html
Eikä auta edes kohukepulainen kunnanjohtajakaan tässä kisassa...
---
Rautavaaran kunta järjesti vuonna 1991 sanoituskilpailun Pentti Ilmosen kauniiseen sävelmään Rautavaara-tangoksi. Laitoin minäkin esitykseni kilpailuun, ja muistaakseni se sijoittui kolmanneksi. Kilpailuversioni on alempana ensiksi.
Myöhemmin tein toisen version, joka ehkä todellisemmin kuvannee nykyistä Rautavaaraa.
Netissä näkyy olevan kaksikin versiota Rautavaara-tangosta. Minusta ne ovat varsin kömpelöitä tekeleitä. Ne eivät mielestäni edes sovi laulettaviksi tuolla Ilmosen sävelmällä.
Minun molemmat versioni kyllä taatusti taipuvat sävelmään. Tässä ne tiedoksenne ja vapaasti käytettäväksenne!
Olen syntyjäni rautavaaralainen, mutta olen ollut 16-vuotiaasta saakka eli vuodesta 1951 alkaen helsinkiläinen. Olen jo 70-vuotias mies.
Ei kai tämä ehkä muuten olisi kahvikeskustelujen aihe, mutta jos niihin sattuisi osallistumaan joku sudeettirautavaaralainen, niin ehkä sitten. Hän voisi sanoa mielipiteensä myös siitä, kumpi versioistani on Rautavaaraa paremmin kuvaava - vai onko kumpikin tai ei kumpikaan!
Tuo karu kuntahan on monin paikoin maisemiltaan varsin kaunis. Varsinkin lapsuuteni maisemissa Tiilikka-Älänteen hiekkarantojen ja ”punkaharjumaisten” harjujen tienoilta. Kaunishan on myös kirkonkylän tienoo Keyritty-järven rannasta kohoavalla korkealla Tulimäellä, vastapäätä järven takana kohoavaa vielä korkeampaa, lähes "kolimaista" Paljakanvaaraa, jossa mm. sijaitsee Kiparin kelkkailurinne.
Laitanpa tähän vielä linkin Rautavaaran kuntainfoon, josta matkailu-ruutua klikkaamalla pääset ihastelemaan Keyritty-järveä Paljakanvaaralta!
https://www.rautavaara.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
RAUTAVAARA-TANGO I säv. Pentti Ilmonen
san. ”Satunnaislyyrikko”
Taas Rautavaaraa kohti tieni kulkee,
sen korpimaille kaipuuni vie.
Se kaiken muun pois mielestäni sulkee -
jo päättyy kiire ja ruuhkainen tie!
Nyt laelta vaaran katse kauas kantaa,
tuoll` salot siintää alla autereen,
ja vetten välkkeen takaa taivaanrantaa
vyöttävät vaarat nuo varjoineen!
Ja pitkospuinen polku rantaan johtaa
suopursun tuoksuun, veen solinaan.
Pois jää nyt muu, kun kulkijaa näin kohtaa
ykseys ihmisen, luonnon ja maan!
Mä Rautavaaran vangiks` jään myös silloin
kun syksy kunnaitaan kirjavoi,
tai hohde hangen sineen kun käy illoin,
tai kuu kun talvisen yön hopeoi.
Jos tuisku tuivertaen soillaan soittaa
ja halla hyytäin korpein kuusiin lyö,
niin kevät keijuineen taas talven voittaa,
pian tulvii tuoksujaan kesäyö!
Matkaanpa maillaan syksyin taikka keväin,
tai kesin, talvin, niin tiedän sen,
ett` matkaltain taas palaan uusin eväin:
ne Rautavaaralta saan - täältä en!
Niin mennyt oot syvälle sydänalaan,
ett` lähdettyäin jään ikävään -
Mua kantakoot taas muistot, kunnes palaan!
Kai Rautavaaralle kerran viel` jään!
(”enkelikuoro” taustalla: Oi, Rautavaara, vapaa-ajan kunta, mä siitä valveillakin näen unta - - -)
RAUTAVAARA-TANGO II säv. Pentti Ilmonen
san. ”Inhorealisti”
On Rautavaara ”keskellä ei mitään” -
se siitä parhaiten tiedetään.
Siell` ihannoiden katsottu on itään -
lähdetty länteen on ja etelään.
Nyt tyhjät töllit alakuloisina
katsovat mäeltään mustin ikkunoin,
ja pihapiirit hoitamattomina
rehottaa horsmin ja pensastoin.
Pensaikot peittävät myös pikkupellot,
työn äänet kaikki on vaienneet;
Ei lapset melskaa, helky karjankellot,
on lehmipolutkin jo umpeutuneet.
Voi, Rautavaara, kuinka jamaan tuohon
oot joutunutkaan? Ja onko niin,
ett` sinne jäätkin surkeuden suohon,
tuudittuneena turhiin unelmiin?
Nyt joutojoukko kasvaa ilman työtä,
kun kaljan kanssa aikaa tapetaan;
elämä on kuin unetonta yötä -
koittaako aamunkoi milloinkaan?
Ja kunta markkinoi vain vapaa-aikaa!
Sitäkö lisää viel` tarvitaan?
Oi, Rautavaara, kuule kellot kaikaa
ja joutsenlauluas` jo lauletaan!
On mulla syytä onneani kiittää,
ett` sieltä pääsin pois aikanaan!
Nyt tahdon kiittimeni yhteen liittää
ja pyytää: poissa kai ollakin saan!
(”enkelikuoro”: Voi, Rautavaara, vapaa-ajan kunta, elämä siellä on kuin pahaa unta - - -)
Korhonen osaa sanoa tuonkin asian kohdalleen.