Talouskeskustelussa ei käytännössä ole “neutraaleja” instituutioita, vaan eri organisaatioilla on omat ideologiset ja intressipohjaiset painotuksensa.
Lähteiden poliittisuus
Sekä EK, Veronmaksajat, Etla, EVA, Keskuskauppakamari että toisaalta Labore, Kalevi Sorsa -säätiö ja UTAK tuottavat tietoa, joka on taloustieteellisesti jäsenneltyä mutta arvolähtöisesti valikoitua. Niiden tutkimusasetelmat, johtopäätökset ja politiikkasuositukset suuntautuvat eri tavoin, mutta kaikilla on vahva kytkös joko työmarkkinaosapuoliin, poliittiseen kenttään tai pääomapiireihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitään yksittäistä niistä ei kannata kohdella “objektiivisena totuutena”, vaan pikemminkin yhtenä osapuolena keskustelussa.
Miksi tämä vinoutuma näkyy julkisuudessa
Osoittamasi ilmiö – että talousoikeisto ja elinkeinoelämä ovat valtamediassa yliedustettuina – on tunnistettu ongelma myös mediakritiikissä:
Pääomaa edustavilla organisaatioilla on usein enemmän resursseja tuottaa nopeaa, valmista kommenttia ja tutkimuksia, mikä tekee niistä median kannalta “helppoja lähteitä”.
Tämä ei tee niistä vähemmän ideologisia, mutta antaa niille suhteettoman agendanmuodostusvallan verrattuna vasemmistolähtöisiin tai vaihtoehtoisiin ajatuspajoihin.
Mitä tästä seuraa analyysille
Kun yrittää arvioida esimerkiksi verorakennetta ja sen vaikutuksia, paras tapa olisi rinnastaa:
oikeistopainotteisten toimijoiden analyysit (EK, Veronmaksajat, Etla, EVA, Keskuskauppakamari jne.)
ja vasemmistopainotteisten tai vaihtoehtoisten ajatuspajojen analyysit (Labore, Kalevi Sorsa, UTAK jne.)
ja katsoa, mihin asioihin molemmat suunnat viittaavat samansuuntaisesti (esim. työn verotuksen korkeus, rakenteelliset ongelmat) ja missä erimielisyydet tulevat arvolähtökohdista (esim. pääomaverotuksen taso, sosiaaliturvan leikkaukset vs. julkisten investointien merkitys). Näin oma johtopäätös ei perustu yksittäisen leirin “totuuteen”, vaan eri intressien välisten ristiriitojen ymmärtämiseen.
Myöskään valtamedia ei kohtele "asiantuntijuutta" tasapuolisesti, onhan kaupallinen media läpeensä oikeisto-omisteista ja ainakin ennen on toiminut slogan: "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt."
Lähteiden poliittisuus
Sekä EK, Veronmaksajat, Etla, EVA, Keskuskauppakamari että toisaalta Labore, Kalevi Sorsa -säätiö ja UTAK tuottavat tietoa, joka on taloustieteellisesti jäsenneltyä mutta arvolähtöisesti valikoitua. Niiden tutkimusasetelmat, johtopäätökset ja politiikkasuositukset suuntautuvat eri tavoin, mutta kaikilla on vahva kytkös joko työmarkkinaosapuoliin, poliittiseen kenttään tai pääomapiireihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitään yksittäistä niistä ei kannata kohdella “objektiivisena totuutena”, vaan pikemminkin yhtenä osapuolena keskustelussa.
Miksi tämä vinoutuma näkyy julkisuudessa
Osoittamasi ilmiö – että talousoikeisto ja elinkeinoelämä ovat valtamediassa yliedustettuina – on tunnistettu ongelma myös mediakritiikissä:
Pääomaa edustavilla organisaatioilla on usein enemmän resursseja tuottaa nopeaa, valmista kommenttia ja tutkimuksia, mikä tekee niistä median kannalta “helppoja lähteitä”.
Tämä ei tee niistä vähemmän ideologisia, mutta antaa niille suhteettoman agendanmuodostusvallan verrattuna vasemmistolähtöisiin tai vaihtoehtoisiin ajatuspajoihin.
Mitä tästä seuraa analyysille
Kun yrittää arvioida esimerkiksi verorakennetta ja sen vaikutuksia, paras tapa olisi rinnastaa:
oikeistopainotteisten toimijoiden analyysit (EK, Veronmaksajat, Etla, EVA, Keskuskauppakamari jne.)
ja vasemmistopainotteisten tai vaihtoehtoisten ajatuspajojen analyysit (Labore, Kalevi Sorsa, UTAK jne.)
ja katsoa, mihin asioihin molemmat suunnat viittaavat samansuuntaisesti (esim. työn verotuksen korkeus, rakenteelliset ongelmat) ja missä erimielisyydet tulevat arvolähtökohdista (esim. pääomaverotuksen taso, sosiaaliturvan leikkaukset vs. julkisten investointien merkitys). Näin oma johtopäätös ei perustu yksittäisen leirin “totuuteen”, vaan eri intressien välisten ristiriitojen ymmärtämiseen.
Myöskään valtamedia ei kohtele "asiantuntijuutta" tasapuolisesti, onhan kaupallinen media läpeensä oikeisto-omisteista ja ainakin ennen on toiminut slogan: "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perusasiat tulee opetella itse. Miten markkinatalous toimii.
Meistä jokainen tarkastelee maailmaa omasta kulmastaan.
Toisen näkökulman osaa nähfä, joskus sen lukeminen lisää myös ymmärrystä kokonaisuudesta.
Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista.Minulle opetettiin koulussa.
Joskus on hieman usko tuohon opetukseen horjunut.