Kirkollisvero on paikkakunnasta riippuvainen, alimmillaan 1% tuloista, ylimmillään noin 2%, ehkä jopa vähän yli, en ole ihan varma.
Mitä kirkko antaa vastineeksi? Kyllä kai se jotain antaa, jos olet kiinnostunut sen tarjonnasta. Mutta hyvin suuri osa kirkon jäsenistä ei ole missään tekemisissä kirkon kanssa. Eli maksavat tyhjästä. Miksi?
Joskus kuulee perusteluksi, että kirkko tekee paljon hyvää. Ei se kyllä kovin paljon tee hyvää, ainakaan kirkollisverotuotoilla. Kirkollisverosta menee hyväntekoon todella vähän, muutamia prosentteja korkeintaan. Jos siis maksat esimerkiksi 400 euroa kirkolliveroa, niin siitä menee tuskin 10 euroa hyväntekeväisyyteen.
Onhan kirkolla kolehdit ja Yhteisvastuukeräys, mutta ne ovat lahjoituksia jotka tehdään kirkollisveron lisäksi. Sen lisäksi kirkko tunkee mukaan kaikkiin muiden tahojen hyväntekeväisyyskeräyksiin, jakamaan niiden tuloksia köyhille, ottaen kunnian itselleen rintaansa röyhistellen. Mutta sekään apu ei siis tule kirkollisveroista.
Jos se kirkon niin sanottu hyvänteko on se ainoa tai suurin syy olla kirkon jäsen, niin mitäpä jos eroaisit kirkosta ja antaisit muutaman kympin vuodessa hyväntekeväisyyteen, vaikka sitten kirkolle kolehdin muodossa tai lahjoituksena Kirkon Ulkomaanavulle, tai Yhteisvastuukeräykseen, jos kirkon hyväntekoa arvostat ja tehokkaana pidät, niin olet jo auttanut köyhiä enemmän kuin kirkollisveroa maksamalla.
Kirkon hyväntekoa voi tukea olematta kirkon jäsen. Kirkollisveron kautta hyvänteon tukeminen on tehotonta. Suurin osa kirkkoverosta menee kirkon yleiskustannusten maksamiseen, kiinteistöjen ylläpitoon, byrokratiaan...
Itse kyllä lahjoitan mieluummin vaikkapa Mieli ry:lle tai Pelastakaa Lapset ry:lle tai SPR:lle.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, totta kai. Mutta olisi se ihan kiva jos jokainen tekisi kirkon jäsenyydenkin osalta harkitun, pohditun päätöksen. Ja jos harkinnan tuloksena pitää kirkon jäsenyyttä perusteltuna ratkaisu niin sitten pysyy jäsenenä.
Jos taas tulee siihen johtopäätökseen, että roikkuu kirkon jäsenenä pelkän tavan vuoksi, ilman että sillä on mitään merkitystä ja annettavaa, niin sitten voi harkita eroa.
Ei kaikkea voi rahalla mitata, mutta ei sitä kannata turhaan rahaa tuhlata. Ja kuten sanottu, sillä säästyneellä kirkkoverolla, tai puolella siitä, voi tehdä paljon enemmän hyvää puutteessa elävien hyväksi, vaikka jättää toisen puolen itselleen.
Mitä kirkko antaa vastineeksi? Kyllä kai se jotain antaa, jos olet kiinnostunut sen tarjonnasta. Mutta hyvin suuri osa kirkon jäsenistä ei ole missään tekemisissä kirkon kanssa. Eli maksavat tyhjästä. Miksi?
Joskus kuulee perusteluksi, että kirkko tekee paljon hyvää. Ei se kyllä kovin paljon tee hyvää, ainakaan kirkollisverotuotoilla. Kirkollisverosta menee hyväntekoon todella vähän, muutamia prosentteja korkeintaan. Jos siis maksat esimerkiksi 400 euroa kirkolliveroa, niin siitä menee tuskin 10 euroa hyväntekeväisyyteen.
Onhan kirkolla kolehdit ja Yhteisvastuukeräys, mutta ne ovat lahjoituksia jotka tehdään kirkollisveron lisäksi. Sen lisäksi kirkko tunkee mukaan kaikkiin muiden tahojen hyväntekeväisyyskeräyksiin, jakamaan niiden tuloksia köyhille, ottaen kunnian itselleen rintaansa röyhistellen. Mutta sekään apu ei siis tule kirkollisveroista.
Jos se kirkon niin sanottu hyvänteko on se ainoa tai suurin syy olla kirkon jäsen, niin mitäpä jos eroaisit kirkosta ja antaisit muutaman kympin vuodessa hyväntekeväisyyteen, vaikka sitten kirkolle kolehdin muodossa tai lahjoituksena Kirkon Ulkomaanavulle, tai Yhteisvastuukeräykseen, jos kirkon hyväntekoa arvostat ja tehokkaana pidät, niin olet jo auttanut köyhiä enemmän kuin kirkollisveroa maksamalla.
Kirkon hyväntekoa voi tukea olematta kirkon jäsen. Kirkollisveron kautta hyvänteon tukeminen on tehotonta. Suurin osa kirkkoverosta menee kirkon yleiskustannusten maksamiseen, kiinteistöjen ylläpitoon, byrokratiaan...
Itse kyllä lahjoitan mieluummin vaikkapa Mieli ry:lle tai Pelastakaa Lapset ry:lle tai SPR:lle.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, totta kai. Mutta olisi se ihan kiva jos jokainen tekisi kirkon jäsenyydenkin osalta harkitun, pohditun päätöksen. Ja jos harkinnan tuloksena pitää kirkon jäsenyyttä perusteltuna ratkaisu niin sitten pysyy jäsenenä.
Jos taas tulee siihen johtopäätökseen, että roikkuu kirkon jäsenenä pelkän tavan vuoksi, ilman että sillä on mitään merkitystä ja annettavaa, niin sitten voi harkita eroa.
Ei kaikkea voi rahalla mitata, mutta ei sitä kannata turhaan rahaa tuhlata. Ja kuten sanottu, sillä säästyneellä kirkkoverolla, tai puolella siitä, voi tehdä paljon enemmän hyvää puutteessa elävien hyväksi, vaikka jättää toisen puolen itselleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kohta jesse tulee taas
Ateistin tyhmä nälviminen..
Ei porttokirkkoon kannata kuulua, katsokaa minkälaisen omaisuuden se on itselleen kahminut ja ku* ettanut ihmisiä.
Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on teissä sisäisesti.
Nykymenolla kirkot lakkaavat olemasta, kun ihmiset huomaavat tämän petoksen.
Metsää omistavat hehtaari kaupalla.
Olen täysin aloittajan asiallisesti esittämien perusteiden linjoilla sinänsä.
Pieneläkeläiseltä, kuten minulta, ei tosin mene lainkaan kirkollisveroa.
Jos haluat maksaa piispojen ylisuuria ökypalkkoja - yli 125 000 euroa vuodessa ja arkkipiispalle 150 000 euroa vuodessa - niin kuulu toki kirkkoon.
Turha kuvitella että rahojasi käytettäisiin muka johonkin diakoniaan tai muuhun avustus- ja hyväntekeväisyystyöhön. Rahojasi tarvitaan vain tuohon, piispojen ylelliseen ökyelämään.
Mitä on 1-2% tuloista, jos sillä kerran saa ikuisen elämän?
Ikuinen elämä hihhulien seurassa on pahin helvetti minkä kykenen kuvittelemaan.
Minä erosin kirkosta jo noin 45 vuotta sitten.
Joitain nuoruuden päätöksiä olen saattanut myöhemmin katua, mutta tuota päätöstä en ole koskaan katunut sekuntiakaan. Mistään en ole jäänyt paitsi, muuta kuin ahdasmielisestä taikauskoisesta typeryydestä ja siitä minä jään paitsi erittäin mielelläni.
Minä maksan yli 600 €/v "jäsenmaksua" eläkeläisenä siitä, että kuulun kirkkoon. Tietysti jumalanpalveluksissa voi käydä kuten kirkkoon kuulumattomat. Kirkolla ei ole juuri mitään tarjottavaa rivijäsenille. Ja tällä hetkellä "maallistunut" kirkko on joka hömpötyksessä mukana vaikka sitä ei luulisi. Eroaisin kirkosta, jos olisin nuorempi, nytkin voisi, kai se hautaus maksaa ihan saman kuin ei kirkkoon kuuluvilla. Odotin vuosien varrella, että kirkko eroaa valtiosta kuten muissa pohjoismaissa, mutta ei näköjään onnistu. Suomessa onkin ongelma, että kaikki asiat jää roikkumaan...kallis instotuutio.
Ei.
Jos ei olisi kuolemaa , ei olisi mitään uskontojakaan.
Raamattu ja Koraani ovat aivan samaa lähi-itäläisten hiekkakansojen hölynpölyä. Muinaisten vuohipaimenten lapsellisia typeryyksiä lapsellisille typeryksille, jotka eivät kykene erottamaan satuja todellisuudesta.
Krisnusko on aavistuksen verran sivistyneempi kuin islam, mutta ero ei ole kovinkaan suuri. Samaa sairasta homovihaa molemmat levittävät ja miekalla ja verellä se kristinuskokin tänne aikoinaan väkipakolla tuotiin. Siitä oli rauha ja rakkaus hemmetin kaukana kun kristinuskoa aikoinaan maailmalla levitettiin.
Ainakin kannattaa kuulua Jeesukselle. Jeesus: ”Ilman minua te ette voi yhtään mitään”.
Jos vähänkin on saanut kosketusta näkymättömään maailmaan eli henkimaailmaan, niin Jeesus Kristus on todella kova sana. Tässä maailmassa ei kyllä pelleillä Kristuksella. Ei tarvitse sanoa tai ajatella kuin Jeesus Kristus, niin johan alkaa tapahtumaan.
Jeesusta ovat monet ihmiset myös huutaneet avukseen, jos heille on tapahtunut jotain kammottavaa joko henkimaailman taholta tai muutoin. Tämä onkin ainut nimi, jolla on ollut tosiasiallista vaikutusta. Henkimaailmassahan Jeesus-nimi tunnetaan satavarmasti. Siellä ei ole ainuttakaan, joka muka ei ymmärtäisi, mistä tässä nyt oikein on kysymys.
Jeesus on myös ainoa linkki Taivaallisen Isän luo. Ilman Kristusta Tietä ei ole. Jeesuksen kautta ainoastaan on Pelastus. Kuten on kirjoitettu, niin jokaisen polven on notkistuttava Hänen edessään, eikä vaihtoehtoja tässä asiassa ole eikä tunneta.
Tässä väkivaltaisessa maailmassa on hyvä muistaa, että Kristus on kuollut puolestamme, jotta meillä olisi Hänessä toivo. Ymmärrystä Kristuksesta voi pyytää ylhäältä.
Mielikuvitusasiat voi kokea vain mielikuvituksessaan. Näkymättömät mielikuvitusolennot voi tavata vain mielikuvituksessa. Oikeassa todellisuudessa ei koskaan mitään havaintoja.
Hihhulit eivät koskaan ymmärrä miltä heidän typötyhjä hölynpölynsä kuulostaa täysjärkisen ihmisen korvissa.