Keskustelu Sarah D:n ympärillä paljastaa huolestuttavan kehityssuunnan suomalaisessa julkisessa tilassa. Kyse ei ole enää yksittäisestä kohusta, vaan periaatteesta: voiko ihminen joutua vastuuseen teosta, jota hän ei ole itse tehnyt, ja tulla tuomituksi tarkoitusperästä, jonka muut ovat määritelleet hänen puolestaan?
Sarah D. on kertonut oman selityksensä tapahtuneesta. Tästä huolimatta julkinen keskustelu on rakentunut oletukselle, että kyseinen päivitys ja sen tarkoitusperä ovat hänen. Jos henkilö ei ole itse julkaissut päivitystä eikä kirjoittanut sen tekstiä, ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista pitää häntä siitä vastuullisena.
Silti näin on tapahtunut. Massat ovat päättäneet, mitä hänen on täytynyt tarkoittaa, ja tämän tulkinnan pohjalta häntä on leimattu rasistiseksi. Hänen omaa selitystään ei ole kuunneltu eikä hyväksytty. Tämä ei ole avointa keskustelua, vaan tosiasiallista vaientamista.
Ongelma ei ole mielipiteiden erilaisuus, vaan se, että tarkoitusperä määritellään ulkopuolelta ilman näyttöä. Tarkoitusperä on subjektiivinen asia, eikä sitä voida todistaa pelkän tulkinnan tai sosiaalisen median paineen perusteella. Kun näin silti tehdään, ollaan vaarallisella tiellä.
Tällainen toimintamalli luo ennakkotapauksen, jossa yksilö voidaan uhrata yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi. Samalla se kaventaa sananvapauden tosiasiallista käyttöä: kuka uskaltaa enää selittää tai puolustaa itseään, jos joukkotulkinta ratkaisee lopputuloksen?
Jos hyväksymme tämän, hyväksymme sen, että vastuu irrotetaan teosta ja sidotaan mielikuvaan. Se ei ole oikeudenmukaista, eikä se rakenna luottamusta yhteiskuntaan.
Sarah D. on kertonut oman selityksensä tapahtuneesta. Tästä huolimatta julkinen keskustelu on rakentunut oletukselle, että kyseinen päivitys ja sen tarkoitusperä ovat hänen. Jos henkilö ei ole itse julkaissut päivitystä eikä kirjoittanut sen tekstiä, ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista pitää häntä siitä vastuullisena.
Silti näin on tapahtunut. Massat ovat päättäneet, mitä hänen on täytynyt tarkoittaa, ja tämän tulkinnan pohjalta häntä on leimattu rasistiseksi. Hänen omaa selitystään ei ole kuunneltu eikä hyväksytty. Tämä ei ole avointa keskustelua, vaan tosiasiallista vaientamista.
Ongelma ei ole mielipiteiden erilaisuus, vaan se, että tarkoitusperä määritellään ulkopuolelta ilman näyttöä. Tarkoitusperä on subjektiivinen asia, eikä sitä voida todistaa pelkän tulkinnan tai sosiaalisen median paineen perusteella. Kun näin silti tehdään, ollaan vaarallisella tiellä.
Tällainen toimintamalli luo ennakkotapauksen, jossa yksilö voidaan uhrata yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi. Samalla se kaventaa sananvapauden tosiasiallista käyttöä: kuka uskaltaa enää selittää tai puolustaa itseään, jos joukkotulkinta ratkaisee lopputuloksen?
Jos hyväksymme tämän, hyväksymme sen, että vastuu irrotetaan teosta ja sidotaan mielikuvaan. Se ei ole oikeudenmukaista, eikä se rakenna luottamusta yhteiskuntaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.