Sitä ei vain ole vielä sanottu ääneen. Paperilla hallitus toki istuu yhä kasassa ja todennäköisesti istuu loppuun saakka, mutta politiikassa ratkaisevaa ei ole pöytäkirja vaan tarkoitus. Ja tämän hallituksen tarkoitus on täytetty.
On siis kohteliasta kiittää. Petteri Orpo johti hallitustaan, joka teki sen, mitä varten se koottiin. Ei enempää, ei vähempää. Draamat, kohut ja moraaliset närkästykset olivat vain sivunäyttämöä. Varsinainen näytelmä esitettiin työmarkkinoilla.
Tätä hallituskoalitiota voi kutsua epäpyhäksi liitoksi. Kyse ei kuitenkaan ollut arvopohjaisesta ristiriidasta, vaan siitä, ettei Suomessa ole yhtenäistä poliittista oikeistoa muuten kuin mielikuvissa ja identiteettipolitiikan tasolla. Hallituksessa istuvia niin sanottuja oikeistopuolueita, kokoomusta, Perussuomalaisia, RKP:tä ja kristillisdemokraatteja, ei yhdistä mikään. Talouspolitiikka ei yhdistä, arvot eivät yhdistä, ihmiskuva ei yhdistä.
Hallituksen ainoa yhdistävä tekijä oli, että kukin sen puolue sai hallitusohjelmaan mukaan jotakin rumaa, ja vastineeksi oli vain katsottava sivuun toisten rumuudesta. Kokoomus sai eturyhmäpolitiikkaa: Työntekijöille heikennyksiä, rikkaille veroaleja, köyhille ja hyvinvointipalveluille leikkauksia. Perussuomalaiset saivat näennäisiä tiukennuksia maahanmuuttoon ja YLE:n toimintaedellytyksiä pikkusen huonommiksi. Meille tavallisille kansalaisille tämä näkyi siten, että YLE-vero pieneni noin kolme euroa. Vuodessa. Vastineeksi muutama YLE:n ohjelma lopetettiin ja YLE:n työntekijöitä irtisanottiin. RKP sai pitää turkistarhansa, ruotsinkieliset sairaalansa ja nuuskatehtaansa. Kukaan ei oikein tiedä, mitä kristillisdemokraatit tästä kaikesta saivat, mutta ehkäpä he aikanaan kysyvät Jeesukselta anteeksiantoa istuttuaan hallituksessa, joka leikkasi eniten köyhiltä ja vähäosaisilta.
Hallitusohjelman todellinen kirjoittaja ei ollut edes vaaleissa ehdolla. Nimittäin Elinkeinoelämän keskusliitto, joka istui koko hallitusneuvotteluiden ajan toimien niiden pääarkkitehtina ja sai toivelistansa sisään ihan sellaisenaan. Kirjoitusvirheineen päivineen. Työehtojen heikentäminen, ay-liikkeen vallan kaventaminen ja paikallisen sopimisen laajentaminen. Se työ on nyt tehty. Eikä tämä työ olisi koskaan onnistunut hallituksessa, jossa mukana olisivat olleet demarit.
Siksi mukaan tarvittiin perussuomalaiset. Hinta oli Kokoomukselle selvä. Kokoomuksen oli vain katsottava Persujen rasismia, lukuisia kohuja ja kännihölmöilyjä sivuun. Ne kuitattiin kerta toisensa jälkeen rasismin vastaisella tiedonannolla, nollatoleranssilla ja nyt viimeisimpänä ”erittäin vakavalla huomautuksella”. Vaikka toisin on esitetty, Petteri Orpo ei ole mikään lapanen. Hän on teflonia. Kohut eivät tarttuneet, koska niiden ei ollut tarkoituskaan tarttua.
Kokoomusta kyllä varmasti hävetti olla Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, mutta vain sen verran kuin voittajaa sopii hävettää. Kansallinen Kokoomus sai käytännössä kaiken haluamansa. Vastineeksi Perussuomalaiset saivat riehua identiteettipolitiikan kentällä. He joutuivat nielemään vaalilupauksensa yksi kerrallaan. Bensaveroa laskettiin kolme senttiä, samalla nostettiin arvonlisäveroa lähes kaikessa. Lopputulos oli kuluttajalle miinusmerkkinen, kuten ennustettavissa oli. Pienituloisilta leikattiin eniten, vaikka ennen vaaleja Riikka Purra vakuutti, että se ei Perussuomalaisille käy. Näytti kuitenkin käyvän varsin hyvin.
Nyt kun Elinkeinoelämän keskusliiton agenda on toteutettu, kokoomus ei jää katsomaan, kuinka Perussuomalaiset vetävät hallituskumppaninsa mukanaan kannatusalhoon. Persuille jäi käteen taas kerran vain maahanmuuttovastaisuus. Nyt alkoivat irtiotot, ja niitä tullaan näkemään seuraavan puolentoista vuoden aikana vielä paljon lisää.
Taustalla raha liikkuu jo. Helsingin Sanomatn lähteiden mukaan elinkeinoelämä varautuu kevään 2027 eduskuntavaaleihin noin 2,3 miljoonan euron vaalirahoituspotilla. Kyseessä on todennäköisesti Suomen historian suurin. Ja se raha ei jakaudu tasaisesti. Se löytää kotinsa sieltä, missä vastine on varmin. Eli Kokomuksesta.
Kokoomus laittaa ison pyörän liikkeelle. Perussuomalaiset jäävät keskenään piipittämään maahanmuutosta ja vääntelemään silmiään, kun politiikan painopiste siirtyy takaisin ”vastuulliseen” taloudenpitoon. Kohta kuulemme, miten seuraavalla vaalikaudella pelastetaan taas terveydenhuolto, koulutus ja hyvinvointipalvelut tuleville sukupolville leikkaamalla niistä ennen näkemättömällä tavalla, joka ei taas kuulemma vaikuta mihinkään.
Tämä hallituskausi ei päättynyt vaaleihin eikä hallituksen kaatumiseen. De facto sen toimintakyky päättyi kuitenkin jo. Se päättyi siihen, että sen Elinkeinoelämän keskusliiton sille asettama ohjelma ja tarkoitus tuli jo täytetyksi. Kokoomuksen hallituskumppanit olivat sille hyödyllisiä idiootteja ja kävivät sittemmin tarpeettomiksi.
Kiitos tästä. Näytelmä oli aika ruma.
On siis kohteliasta kiittää. Petteri Orpo johti hallitustaan, joka teki sen, mitä varten se koottiin. Ei enempää, ei vähempää. Draamat, kohut ja moraaliset närkästykset olivat vain sivunäyttämöä. Varsinainen näytelmä esitettiin työmarkkinoilla.
Tätä hallituskoalitiota voi kutsua epäpyhäksi liitoksi. Kyse ei kuitenkaan ollut arvopohjaisesta ristiriidasta, vaan siitä, ettei Suomessa ole yhtenäistä poliittista oikeistoa muuten kuin mielikuvissa ja identiteettipolitiikan tasolla. Hallituksessa istuvia niin sanottuja oikeistopuolueita, kokoomusta, Perussuomalaisia, RKP:tä ja kristillisdemokraatteja, ei yhdistä mikään. Talouspolitiikka ei yhdistä, arvot eivät yhdistä, ihmiskuva ei yhdistä.
Hallituksen ainoa yhdistävä tekijä oli, että kukin sen puolue sai hallitusohjelmaan mukaan jotakin rumaa, ja vastineeksi oli vain katsottava sivuun toisten rumuudesta. Kokoomus sai eturyhmäpolitiikkaa: Työntekijöille heikennyksiä, rikkaille veroaleja, köyhille ja hyvinvointipalveluille leikkauksia. Perussuomalaiset saivat näennäisiä tiukennuksia maahanmuuttoon ja YLE:n toimintaedellytyksiä pikkusen huonommiksi. Meille tavallisille kansalaisille tämä näkyi siten, että YLE-vero pieneni noin kolme euroa. Vuodessa. Vastineeksi muutama YLE:n ohjelma lopetettiin ja YLE:n työntekijöitä irtisanottiin. RKP sai pitää turkistarhansa, ruotsinkieliset sairaalansa ja nuuskatehtaansa. Kukaan ei oikein tiedä, mitä kristillisdemokraatit tästä kaikesta saivat, mutta ehkäpä he aikanaan kysyvät Jeesukselta anteeksiantoa istuttuaan hallituksessa, joka leikkasi eniten köyhiltä ja vähäosaisilta.
Hallitusohjelman todellinen kirjoittaja ei ollut edes vaaleissa ehdolla. Nimittäin Elinkeinoelämän keskusliitto, joka istui koko hallitusneuvotteluiden ajan toimien niiden pääarkkitehtina ja sai toivelistansa sisään ihan sellaisenaan. Kirjoitusvirheineen päivineen. Työehtojen heikentäminen, ay-liikkeen vallan kaventaminen ja paikallisen sopimisen laajentaminen. Se työ on nyt tehty. Eikä tämä työ olisi koskaan onnistunut hallituksessa, jossa mukana olisivat olleet demarit.
Siksi mukaan tarvittiin perussuomalaiset. Hinta oli Kokoomukselle selvä. Kokoomuksen oli vain katsottava Persujen rasismia, lukuisia kohuja ja kännihölmöilyjä sivuun. Ne kuitattiin kerta toisensa jälkeen rasismin vastaisella tiedonannolla, nollatoleranssilla ja nyt viimeisimpänä ”erittäin vakavalla huomautuksella”. Vaikka toisin on esitetty, Petteri Orpo ei ole mikään lapanen. Hän on teflonia. Kohut eivät tarttuneet, koska niiden ei ollut tarkoituskaan tarttua.
Kokoomusta kyllä varmasti hävetti olla Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, mutta vain sen verran kuin voittajaa sopii hävettää. Kansallinen Kokoomus sai käytännössä kaiken haluamansa. Vastineeksi Perussuomalaiset saivat riehua identiteettipolitiikan kentällä. He joutuivat nielemään vaalilupauksensa yksi kerrallaan. Bensaveroa laskettiin kolme senttiä, samalla nostettiin arvonlisäveroa lähes kaikessa. Lopputulos oli kuluttajalle miinusmerkkinen, kuten ennustettavissa oli. Pienituloisilta leikattiin eniten, vaikka ennen vaaleja Riikka Purra vakuutti, että se ei Perussuomalaisille käy. Näytti kuitenkin käyvän varsin hyvin.
Nyt kun Elinkeinoelämän keskusliiton agenda on toteutettu, kokoomus ei jää katsomaan, kuinka Perussuomalaiset vetävät hallituskumppaninsa mukanaan kannatusalhoon. Persuille jäi käteen taas kerran vain maahanmuuttovastaisuus. Nyt alkoivat irtiotot, ja niitä tullaan näkemään seuraavan puolentoista vuoden aikana vielä paljon lisää.
Taustalla raha liikkuu jo. Helsingin Sanomatn lähteiden mukaan elinkeinoelämä varautuu kevään 2027 eduskuntavaaleihin noin 2,3 miljoonan euron vaalirahoituspotilla. Kyseessä on todennäköisesti Suomen historian suurin. Ja se raha ei jakaudu tasaisesti. Se löytää kotinsa sieltä, missä vastine on varmin. Eli Kokomuksesta.
Kokoomus laittaa ison pyörän liikkeelle. Perussuomalaiset jäävät keskenään piipittämään maahanmuutosta ja vääntelemään silmiään, kun politiikan painopiste siirtyy takaisin ”vastuulliseen” taloudenpitoon. Kohta kuulemme, miten seuraavalla vaalikaudella pelastetaan taas terveydenhuolto, koulutus ja hyvinvointipalvelut tuleville sukupolville leikkaamalla niistä ennen näkemättömällä tavalla, joka ei taas kuulemma vaikuta mihinkään.
Tämä hallituskausi ei päättynyt vaaleihin eikä hallituksen kaatumiseen. De facto sen toimintakyky päättyi kuitenkin jo. Se päättyi siihen, että sen Elinkeinoelämän keskusliiton sille asettama ohjelma ja tarkoitus tuli jo täytetyksi. Kokoomuksen hallituskumppanit olivat sille hyödyllisiä idiootteja ja kävivät sittemmin tarpeettomiksi.
Kiitos tästä. Näytelmä oli aika ruma.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ORPON EROTTAVA!