Tämä on teille merkkinä

Luukas (2:8-20) on tallentanut
ilmeellisen tapahtumaketjun.

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa."

Näytös alkaa siis yön pimeydessä.
Mutta yht'äkkiä
pimeyden syrjäyttää Herran Kirkkaus.

"Niin heidän edessään seisoi
Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti."

Tuo yö oli kuitenkin vaihtuva
suureksi iloksi paimenille
ja kaikelle kansalle.

"Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö;
sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle"

Alhaisista alhaisimmat saavat
joulutervehdyksen ylhäisyydestä.

"teille on tänä päivänä syntynyt
Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra,
Daavidin kaupungissa."

Olikohan Herran enkeli
laskeutunut väärään paikkaan.
Yhteikuntapalvelua suorittavien
haisevien paimenien luo.

Mutta sitten enkeli jatkaa sanoen,
että hän on tullut
ihan oikeaan osoitteeseen.
Kedolle lammaspaimenten luo.

"Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa."

Merkki,
jonka enkeli mainitsee,
on sellainen,
että vain paimen voi sen ymmärtää.

"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!'"

Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
on vastaanotettu.
Rauha maan päälle julistettu.
Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

No, onneksi Herran ilmoituksessa
oli kymmenen pisteen vihje:
Te löydätte ...!

Mikään muu joukko ei olisi
voinut ymmärtää,
mitä Herran enkeli oli ilmoittanut
Vapahtajan syntymäpaikasta.

"Ja kun enkelit olivat menneet
paimenten luota taivaaseen,
niin nämä puhuivat toisillensa:
'Menkäämme nyt Beetlehemiin
katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut
ja minkä Herra meille ilmoitti'"

Kuinka suuren uskon osoitus
tuo olikaan.

Herra ilmoitti,
ja silloin asia on niin.

Ei muuta kuin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut.

"Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät Marian ja Joosefin
ja lapsen,
joka makasi seimessä."

Siinä oli merkki.
Seimi.
Mikään ei enää pidätellyt
paimenia kertomasta sen,
mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

"Ja kun he tämän olivat nähneet,
ilmoittivat he sen sanan,
joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."

Ja Sanoma levisi.

Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä,
mitä paimenet heille puhuivat."

Mitä paimenet sitten puhuivat.
Jotain sellaista,
minkä vain paimen osaa selittää.

Mutta yksi kätki kaiken
varmimpaan tallelokeroon,
mitä maa päällään kantaa ...
äidin sydämeen.

"Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä."

Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
Paimenet olivat tehneet osuutensa.

"Ja paimenet palasivat
kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet,
sen mukaan kuin heille oli puhuttu."