Esittäminen

Iän myötä elämän näytteleminen muille menettää merkityksensä.

Mutta kun ei esitä mitään vaan sovittaa menot tuloja pienemmäksi, niin
on aivan helppoa olla eikä ole taloudellisia paineita.
Kehotan kaikki perehtymään jemmarahan saloihin. Se on elämän suola.

Köyhät vaan on siitä idiootteja että KAIKKI ostaminen on esittämistä ja leveilyä. Mitäänhän ei muka voi tehdä ihan omaksi iloksi tai vaikka tarpeeseen. Kateus ja katkeruus tekee ihmisistä vittumaisia.

OLipa Leena tai Kaisa, niin pitää esittää omaavansa jättitulot vaikka
niitä ei todellisuudessa olekaan . Todellisuudessa pysyminen on helpompaa.

Uusrikkaat esittävät tai sellaset jotka toivoisivat olevansa uusrikkaita. Tosi rikkaat ovat arjessa aika vaatimattomia. Mitä sivusta seurannut mutten kyllä kateellisena.

Olishan sitä rahaa kyllä hyvä olla... mutta näyttääkseen tyylikkäältä ei mitään luxusvaatteita tartte.

Olen käyttänyt ilmaisua "toisten aivoilla ajattelu". Kuvitellaan mitä luullaan toisten ajattelevan minusta. Mammona on helpoin tapa sortua tuohon.
Tuttavapiirissämme on jokunen esimerkki molemmilta laidoilta. Tosin varakkalta laidalta vain kaksi. Kumpikaan ei esitä mitään. Toinen saattaa tarkoituksella diivailla vaatimattomuudellaan mutta saattaa kyllä aivan oikeasti viihtyäkin siinä elämäntavassa.
Toisen niukkuuden merkit liittyvät entisen kauppiaan asumisen tasoon ja varsinkin satunnaisiin keikkatöihin tuote-esittelijänä. Jutellessani hepun kanssa hän arvasi hämmästelyni ja kertoi, että kirjanpito ja verotus syistä on yritykselle saatava hieman tulojakin.
Toinen äärilaidan perhe panivat sileäksi markka-aikaan muutaman sadantuhannen markan perinnöt reilussa vuodessa. Minun kohdallani näytöt menivät osittain hukkaan koska en ymmärrä esimerkiksi design astiastojen päälle mitään ja kaken piti olla kalleinta löytyvää olipa todellista tarvetta tai käyttöä tai sitten ei.
Kuvaavaa oli tilanne jossa hän, vaimoni kanssa keskustellessaan ja vaimoni mainitessa, että vaihdoimme Panamasta lähtevän AI-risteilyn pienillä Antilleilla ja jatkoviikon Panama Cityn keskusta 5-tähden hotkussa Kuuban kiertomatkaan yhdessä viikon risteilyn kanssa ja vaimoni, köyhän työläiskodin kasvattina kritisoi tuon hintaa niin toinen laukaisi "mitä sitten jos kerran on rahaa"! Minusta tuo kuvaa hyvin asennetta.
Me olemme vaimoni kanssa sitä mieltä, että yhden euron ostovoima on sama onko se yksin tai miljoonan kaverina.

Ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi, ilmeisesti tehdään melkein mitä vaan, että kelvataan muille.
Jotkut saavat jotain tyydytystä siitä, että leveilevät ja esittävät jotain, mitä eivät oikeasti edes ole. Kai senkin voisi jonkinasteiseksi mielenhäiriöksi ajatella, kun nykyään kaikkeen on oltava joku diagnoosi.
Onko ihmisten kamalan vaikeaa olla oma itsensä, miksi pelkää, ettei kelpaisi muille omana itsenään ?
Kaikkein vähiten itse tykkään ihmisiistä, jotka leveilevät omaisuudellaan, aikaansaannoksillaan, tai millä nyt ikinä leveilevätkään. Se kertoo ihmisen epävarmuudesta itseään kohtaan, jos ei halua, tai ei uskalla olla oma itsensä, vaan tuntee tarvetta esittää jotain muuta.
Ehkä olen turhan vaatimaton, muta itselleni se riittää.
Ihmisen aitous on tärkeintä, toki rehellisyyskin.

Mielestäni se on "makuasia miten materiaalista omaisuutta arvostaa ja miten kiihkeästi sitä hankkii. Monet nykyajan tuotteet on tehty elämää helpottamaan ja joillakin esteettisyyden kaipaus on tärkeää sisustuksessa ja pukeutumisessa. Fiksu ymmärtää, ettei ihmisen arvo ja lahjakkuus näy päällepäin.