Monet tunnetut muusikot terveyden epäkuvia

Ei jaksa edes 100 metriä juosta ilman hengästymistä.
Mitä ihailemista tuossa on?
Sanokaa nyt?

Ne ovat ihan tavallisia vasemmistolaisia juoppoja kuin muutkin vasemmistolaiset. Ainoa ero on se että niillä on joku lahja jonka takia ne eivät ole sossupummeja vaikka itkevätkin että satojen miljoonien tuki kulttuurille ei riitä mihinkään.
Niiltä pubissa istuvilta se lahja vaan puuttuu.

Yleensä ne ovat muusikoita mutta onhän joukossa Matti Nykänen, Mikä Myllylä ja eikös se Karalahtikin jääkiekossa jotain osannut.

kuulijoita varten, jotta heillä hädän hetkellä olisi ollut vähän musiikkia kuunnella

ei tietenkään kannata itse ruveta tuottaa musiikkia, koska joutuu terveyden epäkuvaksi

jenkkisaaastaahan Suomalaiset ihannoivat.
usa läjä on puolijumala suomikahjoille.

Jotenkin vaikuttaa, että juuri Suomessa tuokin juontaa juurensa sodista. Ne muuttivat itsenäistä Suomea enemmän kuin mikään ennen sitä tai sen jälkeen.

Sotaan joutuneet nuoret miehet olivat melkoisen nöösejä, jotka sitten sota kovetti. Oli paljon niitäkin, jotka kestivät sen ja pitivät itsensä ihmisinä, kuten Simo Häyhä. Tiesin itsekin sen sortin veteraaneja, sodassa armottomia tappajia, rauhan aikana mitä herttaisimpia ja hyväsydämisimpiä ihmisiä. Ei isänikään muuttunut sodassa rikolliseksi tai kovikseksi, mutta hänen selvästi sota vaikutti enemmän emotionaalisesti.

Viinanhuuruisissa työläiskortteleissa, kuten Ikurissa, on vaikutus ollut suurempi. Kovuutensa todistamisen kulttuuri on kukoistanut ja ilman sotaa on voinut todistaa pelottamuutensa ja uhrivalmiutensa vain viinalla ja tupakalla, sekä kioskitappeluilla. Samastahan siinä on pitkälti kysymys: uskallatko nousta heittämään kasapanoksen sillä uhalla, että vihollinen osuu, vai uskallatko vetää röökii sillä uhalla, että kuolet keuhkoahtaumaan. Riskin ottaminen kuvaa rohkeutta, alemmalla älykkyystasolla oleville se ei tee eroa, onko riski ottamisen arvoinen, voiko sillä saavuttaa mitään muuta kuin kyseenalaisen porukan hyväksynnän.

Kysehän on populaarikulttuurista, siitähän sana pop tulee. Siis raakojen ja sivistymättömien massojen huvituksista, joihin on aikoinaan kuulunut kääpiöiden heittely ja häkkiin laitettujen afrikkalaisten ihmettely. Kristinusko yritti valheella tehdä noidenkin onnettomien elämästä hieman parempaa, mutta he halusivat sen olevan juuri niin tyhmää kuin vain todellisuus voi olla.

Kukin elää elämänsä omalla tavallaan.
Eivät kaikki Suomen muusikot ole "juoppoja" ja vielä vähemmän narkkareita.

Laulut ja musiikki jäävät soimaan kuolemankin jälkeen.
Ne myös vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja selviytymiseen
sekä parantavat "haavoja".

Monet kiittävät heitä lauluistaan.
Tässä yksi esimerkki:
Toni Wirtasen Armo esittäjä Vesa Matti Loiri
https://music.youtube.com/watch?v=V4r4YrzsviI

Miksi tuomita sellaisesta mikä auttaa meitä ihmisiä
jatkamaan & kestämään sekä ymmärtämään vastoin käymisiä?

Tavallisia kuolevaisia KAIKKI. Kuoleman jälkeen kaikki vaan niin hlvtin hyviä...