kanttilamppuladan yksinkertaisuus

Kestävää venäläistä ei ole kuin maan johdon kansalaisilleen tarjoama kurjuus vaikka mahdollisuuksia olisi enemmän kuin muilla yhteensä.
Venäläisen autoteollisuuden tuotteeksi, kopioitu sekin, varsin laadukas peli kun muuhun ei pystytä. Turvatyynyistä ja lukkiutumattomista jarruista on jouduttu Putinin hyökkäyssodan myötä tinkimään, ne kun vaativat länsimaista osaamista.

Vanhaan kaasutinmalliseen kanttiladaan liitetään sitkeä tarina poikkeuksellisesta kestävyydestä ja yksinkertaisuudesta. Samalla auto mainitaan usein yhdeksi huonoimmista koskaan myydyistä henkilöautoista. Ensi silmäyksellä nämä väitteet näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että ne voivat olla yhtä aikaa totta.

Kanttiladan tekniikka edustaa aikaa, jolloin auton toiminta perustui pitkälti mekaanisiin ratkaisuihin. Kaasutin, yksinkertainen sytytysjärjestelmä ja vähäinen sähköinen ohjaus tekivät autosta helposti ymmärrettävän ja korjattavan. Vikoja oli suhteellisen vähän, ja ne olivat usein sellaisia, että ne pystyi paikantamaan ja korjaamaan ilman erikoistyökaluja tai diagnostiikkalaitteita. Tämä teki autosta käyttövarman erityisesti olosuhteissa, joissa huoltoverkko oli heikko tai varaosien saatavuus rajallista.

Kestävyys tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarkoita laatua tai mukavuutta. Kanttilada saattoi kulkea vuodesta toiseen, mutta samalla se ruostui helposti, kului nopeasti ja vaati jatkuvaa pientä huomiota. Ajettavuus oli karkea, melutaso korkea ja turvallisuus nykymittapuulla olematon. Jo omana aikanaan auto oli monilta osin teknisesti vanhentunut verrattuna länsimaisiin kilpailijoihin, ja viimeistelyn laatu vaihteli yksilöittäin huomattavasti.

Tästä syntyy näennäinen ristiriita: auto oli huono siinä mielessä, että se tarjosi vähän mukavuutta, heikon turvallisuuden ja alhaisen laadun tunteen, mutta samalla se oli sitkeä ja helposti pidettävissä liikkeessä. Moni muu 1980-luvun auto saattoi olla uutena miellyttävämpi, mutta kärsi monimutkaisemmasta tekniikasta, joka vanhetessaan teki viat vaikeammiksi ja kalliimmiksi korjata. Lada sen sijaan jatkoi kulkuaan, usein kolisten ja savuten, mutta perille päästen.

Kanttiladan maine perustuu siis enemmän käyttökokemukseen kuin tekniseen erinomaisuuteen. Se oli auto, jota ei tarvinnut ymmärtää syvällisesti toimiakseen sen kanssa. Se sieti huonoa huoltoa ja kovaa käyttöä, mikä teki siitä luotettavan tietyssä, hyvin rajatussa merkityksessä. Samalla juuri nämä ominaisuudet paljastavat, miksi sitä pidetään huonona autona: kestävyys saavutettiin mukavuuden, turvallisuuden ja kehityksen kustannuksella.

Lopulta kanttilada osoittaa, että yksinkertaisuus ja kestävyys eivät automaattisesti tee tuotteesta hyvää. Ne voivat tehdä siitä sitkeän, mutta samalla jättää sen jälkeen ajastaan.

ohan toi lada meillä pelannu paremmin kuin tuo muijan 2020 vuoden mersu,niin lada 1982 ja 300 tkm ajettu

Halpa se oli, ja siihen hintaan nähden ihan hyvä kulkuneuvo.

meillä mersusta on mennyt takaa ilmajousipussit 3 kertaa rikki 10 vuoden aikana takaa,ja lukematon määrä sensoria anturia ja nyt automaattilootan johtosarjat on öljyssä ja oikosessa niin loppuu tämä jatkuva tonnien korjailu. meillä oli 90- luvulla 80 luvun lada ja sillä ajettiin satoja tuhansia eikä mitään vikaa,bensaa rankkiin vaan ja kovaa ajoa.
nyt on mersuun mennyt jo lähemmäs kymppitonni remontteihin 150 tkm aikana

ostaisin uuden jos saisi,en peltoladoja ala ostelemaan.hyvät köytetyt on sika kalliita n.1000€

on hyvä auto.meillä on vieläkin ja ainut auto mitä ei oo tarviinnu korjaata

vähemmällä ladaa tarvii korjata kuin mersua,katsoppas vuoden -viiden vuoden korjauskulut😆

Suoleen osallistumiseen pitäisi alkaa vaatia kirjoitustaitoa.

ei nykypirsseistä ole kanttilampulle kestävyydestä haastetta.
jos ykösellä laitethan köydet vastakkata iha mikä vaa 2 litranen niin sammua tupsahtaa se,lada vetää sen.

Onkohan tuo Ranskan vientimalli, kun on noin kellertävät ajovalot?

https://thumbs.dreamstime.com/z/lada-zhiguli-novyy-urengoy-russia-february-sports-car-lada-zhiguli-competes-northern-drift-contest-279594031.jpg

Kiihtyminen käsitetään usein väärin, se on ihan totta.

nämä ollut vissiin b-ryhmässä kilpailemassa?
https://www.reddit.com/r/rally/comments/cynvu4/this_beast_was_based_on_the_lada_2105_and/?tl=fi

tuossa yks namu jolla kehtais liikkuu..ja liikkuuhan se!
https://www.overtake.gg/downloads/fiat-abarth-131-szabó-kaluzsa-lada-vfts-tribute.42489/

tuo vfts ois kyl hyvä...
kellää kokemusta?

Vanhemman lapsemme tultua ajokortti-ikään onnistuin ostamaan umpihangessa seisoneen ladan halvalla. Myyjä käynnisti auton ja sitten tehtiin lumitöitä, että saatiin kesärenkainen menopeli kotiin.
Ensimmäinen homma oli talvirenkaiden hankinta. Sekin onnistui suunnilleen autoa vastaavalla tasolla.
Olin jo aikaisemmin suunnitellut penskoille perusladaa.
Halpa, yksinkertainen, hyvä opetteluvälinen ajatellen sekä ajamista, että ajokunnossa pitämistä. Toimi myös luonteen kasvattajana. Kavereilla oli mazdoja, tojotoja yms.
Sanoin myös tenaville, että lada ensiautona on erinomainen koska sen jälkeen muut tuntuvat hyviltä.
Varoittelin etukäteen kevytperäisen, jäykkätaka-akselisen talviajo-ominaisuuksia.
Talvea varten sain yhdeltä huoltsikalta ostettua poistossa olleet Gislavedin talvirenkaat jotka nastoitin itse vanhoilla, silloisten sääntöjen mukan liian pitkillä nastoilla ja hiema suurella kappalemäärälläkin. Tietenkin takakonttiin lisäpainoa.
Tyttö ajeli ladalla kunnes lähti opiskelemaan Helsinkiin. Poika jatkoi ladan käyttöä ja kilometrejä kertyikin rutkasti. Sitten alkoivat kesäiset pihahommat. Pojan yksi kaveri oli jonkin tason tekijä ja aina joskus oli ladan konepelti ylhäällä ja heppujen päät konehuoneessa.
Olin jo etukäteen sanonut, etten minä puutu ylläpitoon.
Välillä törötti auton alta yksi tai kaksi sääriparia.

Kun poitsu lähtin opiskelemaan jäi lada pihaan mutta ei pitkäksi ajaksi. Naapurin ukko oli naimisissa venakon kanssa ja ilmeiseti sitä kautta tuli iivana kysymään ladaa. Ilmeisesti Suomessa asuva jobbari.
Vaimo oli yksin kotona ja olimme alustavasti hahmottaneet menopelille jonkin tason hintaa mutta pääasia kuitenkin sen saaminen pois.
Iivana jäi miettimään hintaa ja miettimisaikana vaimon työkaverin tuttava tuli ostamaan sen poikansa alkuopetteluun. Ennen kortti-ikää junnu ajeli suuren maatilan tilustöillä talveksi oli valmistellut harjoitusradan jonka yhtenä kääntöpisteenä oli lantapatteri.

Koko latukkamme historia oli meidän kannaltamme suotuisa. Alkuperäiset tavoitteet täyttyivät ja vekotin oli sopivan yksinkertainen poikamme tekniikkaan perehtymiselle asiallisen opastuksen johdolla.
Myöhempinä vuosina heppu viritteli autojensa alustoja ja ronkki myöskin konepuolta.
Yksi kolari Helsingin kehätien liittymässä. Ei henkilövahinkoja.

Pitkän litaniani sanoma on, että odotuksemme toteutuivat ylittyen ennalta arvaamattoman reilusti. Siis hurraa venäläinen fiatin kopio!

Lapsemme näkivät minun jokasyksyisen puuhani oman menopelini kanssa. Ennakoin mahdolliset pulmat joista esimerkkinä vaikkapa 1600 Datsunin jarrut. Yksipuoliset sylinterit jotka ilman yksinkertaista huoltoa jumittuivat. Jarrisylinterin mäntä työnsi jarrukenkää ja samalla sylinteriä itseään jarrukilvessä mutta ilman jokasyksyistä ennakkohuoltoa sylinteri ei palannutkaan takaisin vaan toinen jarrukenkä jäi "päälle".
Olihan siinä konepuolellakin puuhaa ja avokatosessa tussurointi oli osien suojaamisen vuoksi turhauttavaa. Sorapiha ja tuulinen paikka.

Vaihdetaan anoppi Ladan kampiakseliin....tilaukset ei toimi...

Mulla oli joku 2105 ja se oli ainakin ihan hyvä ja oli lämmin. Se takajarrujen kuormansäädin siellä alla piti vaihtaa usein, ennen katsastusta, kun se ryytyi. Ja letkuja niin vitusti konepellin alla, kuuluivat katalysaattorijärjestelmään. Kerran heitti moottoriöljyt ympari konehuonetta, syytä ei löytynyt mutta ei uusiutunut. Matkamittari lakkasi toimimasta 80000 km kohdalla mutta jotain 150000 arviolta ajoin.
Ihan käypänen peli. Sanoin kaikille että joillekin riittää Lada, joidenkin on ostettava Bemari ja syynhän jokainen tiesikin.