Hyvä kirjoitus Katariina Sourilta

Pelkään, että me suomalaiset olemme hajoava kansakunta, mikäli jatkamme eteenpäin nykyiseen tyyliin. Merkit romahduksesta ovat jo monin tavoin näkyvissä.

Olen pitkään ihmetellyt perinteissä mediassa esillä olevaa suoranaista vihaa ja häpeän lietsontaa omaa kansaamme ja kulttuuriamme kohtaan. Ilmiölle on myös nimi, ja se on oikofobia. (kreikan oikos tarkoittaa taloa tai kotitaloutta, ja phobos pelkoa).

Meillä on paitsi muukalaisvihaa, niin myös vihaa omiamme kohtaan. Mediassa kansaamme syytetään yksipuolisesti kolonialismista, vaikka elimme vuosisatojen ajan vainottuina ja sorron alla. Tämä puoli historiastamme jätetään lähes säännönmukaisesti käsittelemättä. Samalla ne, jotka painavat alas omaa kansaamme, nostavat esiin ja etusijalle parempina kokemiaan muita kulttuureita.

Hyvä esimerkki oikofobiasta on Juha Hurmeen romaani Niemi, jossa suomalaiset leimattiin sivistymättömiksi moukiksi ja junteiksi, ja samalla kiistettiin, että mitään suomalaisuutta olisi ikinä ollutkaan. Kaikki sivistys ja kulttuuri tuli Hurmeen mukaan Ruotsista, eli valloittajavaltiosta, jossa kehitettiin rotuoppia ja pidettiin suomalaisia alempana rotuna.

Oikofobiasta kertoo myös se, että kyseinen teos, joka mitätöi täysin oman itämerensuomalaisen kansamme merkityksen ja historian, palkittiin arvostetulla Finlandia palkinnolla. Kyseinen teos tunnustettiin vahvasti faktapohjaiseksi.

Oikofobiaa, eli omaan kulttuuriin kohdistuvaa vihaa on pidetty merkkinä sivilisaation rappeutumisesta. Prosessiin on erinäisten filosofien mukaan yhdistetty mm. loputon tarve vapaudelle ja yksilöllisyydelle, sekä perinteiden mitätöinti ja kunnioituksen puute vanhempia ihmisiä kohtaan. Kun yhteisöt ja niiden johdossa olleet auktoriteetit menettävät asemansa, siirtyy valta systeemille ja lopulta tyrannialle.

Kansakunnan romahdusta ennakoi väitetysti myös kansalaisten keskinäisen kunnioituksen ja yhteistyökyvyn murentuminen ja yhteisen uskonnon hylkääminen. Yhdessä jaetut arvot menettävät merkityksensä ja kansallinen identiteetti ja yhtenäisyys rapautuvat.

Itse näen, että myös todistamamme kulttuurin ja median äärimmäinen pornoistuminen on eräs keskeinen merkki käsillä olevasta kansakunnan hajoamisesta. Only Fansin kulutuksen kiistattomana globaalina kärkimaana Suomi osoittaa olevansa myös romahduksen kohtaavien kansakuntien kärjessä.

Suomessa on näkyvissä myös merkittävä poliittinen kahtiajako. Lisäksi kansalaisten luottamus niin päättäjiin, instituutioihin, oikeuslaitokseen kuin perinteiseen mediaankin on heikoissa kantimissa. Kaikki nämä ovat hälyyttäviä merkkejä.

Filosofi Benedict Beckeld on vuonna 2022 kirjoitanut sivilisaatioiden historiasta syklisenä liikkeenä, jossa kulttuurit päätyvät muukalaisvihamielisyydestä lopunaikojen itseinhoon. Hänen mukaansa itseinho on myös länsimaisen kulttuurin kehityksen viimeinen vaihe.

Kulttuurin aiemmassa kukoistusvaiheessa syntynyt vauraus on mahdollistanut joutilaisuuden, eivätkä ihmiset ole enää joutuneet taistelemaan olemassaolostaan. Tässä vaiheessa joutilaat alkavat Beckeldin mukaan sotia omaa kulttuuriaan vastaan.

Oikofobia ottaa vallan sen jälkeen, kun kulttuuri on saavuttanut kehityksensä lakipisteen, kuten näyttää tapahtuneen Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. On kaiketi kiistatonta, että todistamme tällä hetkellä Suomessa, jos emme vielä kansakunnan, niin kuitenkin hyvinvointivaltion romahdusta.

Filosofi Beckeldin mukaan itseinhoon vajonneen kansakunnan romahdukseen johtavaa kehitystä ei voi pysäyttää. Sitä voi hänen mielestään ainoastaan hidastaa.

Itse en suostu uskomaan, että emme kykenisi kansakuntana rakentamaan uudenlaista yhteisöllisyyttä ja siihen perustuvaa yhteistyötä, sekä tervehenkistä, kansallista itsetuntoa. En ymmärrä, miten kykenisimme valtiona ja kansakuntana muutoin kuin yhteisöllisyyden palauttamisen avulla selviämään edessä olevista suunnattomista haasteista.