Olen töissä isossa sairaalassa, jossa asiakkaita on kaikista ikäluokista. Vauvasta vaariin. Tänä aamuna töihin tullessa listalla oli 19 tutkimusta. Siinä sitten ennen työn aloittamista kävin potilaat läpi. Periaate on se, että kiireiset vatsat otetaan aina ensin, koska nämä potilaat tulevat ravinnotta ja jatkotoimenpiteet on saatava käyntiin mahdollisimman nopeasti tutkimuksen päätyttyä. Näiden vatsapotilaiden ohi pääsi sellaiset potilaat, joilla epäillään aivoverenvuotoa, tai -infarktia. Koska ne on saatava vielä nopeammin jatkohoitoon, jos löydöstä on. Tutkimuslistan häntäpäähän eli viimeiseksi valitettavasti jää ne potilaat jotka saavat syödä, eikä tutkimus muutenkaan ole päivystyluontoinen.
Noh, työt aloitettuani alkoikin sitten puhelin soida. Osastot ja päivystys soitti koko ajan, täällä on se ja se, milloin pääsee. Joka ikiselle selvitän tuon saman litanian, että tutkimukset tehdään kiireellisyys järjestyksessä. Noita puheluita tulee yli 30 päivän aikana. Hidastavat tutkimusen tekemistä, kun pitää puheluihinkin vastata. Noh, kävipä siinä sitten niin, että jouduin ottamaan yhden 76-vuotiaan rouvan heti tutkimuslistan alkuun, kun hänen piti päästä mansikoita ostamaan torilta, oli kuulemma niin kiukkunen. Siinä joutui mansikkamummon takia monet kiireelliset potilaat taas odottamaan puolituntia lisää.
Kun töitä oltiin tehty jo reilu 4 tuntia, syömättä, juomatta, hien virratessa, istahdin hetkeksi huokaisemaan kiirettä. Johan taas puhelin soi, taas joku potilas valitteli, kun on joutunut odottamaan kauan. Sanoin, että saa tulla heti. Saapui pahansuopea mummo, kiukkuinen kuin ampiainen, joka haukkui mut lyttyyn, laiskaksi yms. Puhui, kuinka yksityisellä ei tarvi jonottaa yms. Sanoi, vielä, että me halutaan tappaa kaikki vanhukset, kun heitä ei hoideta. Vedettiinpä vielä vanha kunnon toinen maailmasotakin asiaan. Selitin mummolle, miksi ei aikaisemmin ole päässyt, niin ei hän suostunut edes kuuntelemaan. Sain kaiken paskan niskaani. Nuori kun olen, en tiedä elämästä mitään. Hän kun on sairas ja vanha, eikä saa minkäänlaista arvostusta. Siinä vaiheessa teki mieli heittää se sama paska takaisin hänen niskaansa, ja kysyä miksei hän sitten mennyt sinne yksityiselle, kun siellä ei kerran tarvi jonottaa. Mutta pakko oli purra huulet yhteen, niellä paska ja ajatella, että enää viikko töitä, ja sitten pääsen lomalle.
Ymmärrän kyllä, että odottavan aika on pitkä. Ja kun aika kulkee hitaasti, alkaa nälättämään, ihminen muuttuu kärttyisäksi. Itsekin tiedän sen. Mutta vanhukset... Niin, on minunkin pappani ollut tuolla sodassa. Mutta hirveän usein vanhukset kiukkusena tuo esiin juuri tuon sodan. Heittäytyvät marttyyriksi sodan takia. Ihan kuin sen takia pitäis jotenkin polvilleen mennä. Kyllä mä kunnioitan vanhusta ihan omalla tavalla, oli sodassa tai ei. Mutta hirveän monet vanhukset käyttävät sitä ikäänkuin lyömäaseena, kun ovat olleet sodassa. Tämäkin mummo oli työkaverilleni vielä toitottanut, kun me haluamme tappaa kaikki vanhukset. Voin sanoa, että hän pilasi minun työpäiväni.
Noh, työt aloitettuani alkoikin sitten puhelin soida. Osastot ja päivystys soitti koko ajan, täällä on se ja se, milloin pääsee. Joka ikiselle selvitän tuon saman litanian, että tutkimukset tehdään kiireellisyys järjestyksessä. Noita puheluita tulee yli 30 päivän aikana. Hidastavat tutkimusen tekemistä, kun pitää puheluihinkin vastata. Noh, kävipä siinä sitten niin, että jouduin ottamaan yhden 76-vuotiaan rouvan heti tutkimuslistan alkuun, kun hänen piti päästä mansikoita ostamaan torilta, oli kuulemma niin kiukkunen. Siinä joutui mansikkamummon takia monet kiireelliset potilaat taas odottamaan puolituntia lisää.
Kun töitä oltiin tehty jo reilu 4 tuntia, syömättä, juomatta, hien virratessa, istahdin hetkeksi huokaisemaan kiirettä. Johan taas puhelin soi, taas joku potilas valitteli, kun on joutunut odottamaan kauan. Sanoin, että saa tulla heti. Saapui pahansuopea mummo, kiukkuinen kuin ampiainen, joka haukkui mut lyttyyn, laiskaksi yms. Puhui, kuinka yksityisellä ei tarvi jonottaa yms. Sanoi, vielä, että me halutaan tappaa kaikki vanhukset, kun heitä ei hoideta. Vedettiinpä vielä vanha kunnon toinen maailmasotakin asiaan. Selitin mummolle, miksi ei aikaisemmin ole päässyt, niin ei hän suostunut edes kuuntelemaan. Sain kaiken paskan niskaani. Nuori kun olen, en tiedä elämästä mitään. Hän kun on sairas ja vanha, eikä saa minkäänlaista arvostusta. Siinä vaiheessa teki mieli heittää se sama paska takaisin hänen niskaansa, ja kysyä miksei hän sitten mennyt sinne yksityiselle, kun siellä ei kerran tarvi jonottaa. Mutta pakko oli purra huulet yhteen, niellä paska ja ajatella, että enää viikko töitä, ja sitten pääsen lomalle.
Ymmärrän kyllä, että odottavan aika on pitkä. Ja kun aika kulkee hitaasti, alkaa nälättämään, ihminen muuttuu kärttyisäksi. Itsekin tiedän sen. Mutta vanhukset... Niin, on minunkin pappani ollut tuolla sodassa. Mutta hirveän usein vanhukset kiukkusena tuo esiin juuri tuon sodan. Heittäytyvät marttyyriksi sodan takia. Ihan kuin sen takia pitäis jotenkin polvilleen mennä. Kyllä mä kunnioitan vanhusta ihan omalla tavalla, oli sodassa tai ei. Mutta hirveän monet vanhukset käyttävät sitä ikäänkuin lyömäaseena, kun ovat olleet sodassa. Tämäkin mummo oli työkaverilleni vielä toitottanut, kun me haluamme tappaa kaikki vanhukset. Voin sanoa, että hän pilasi minun työpäiväni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen itsekkin huolissani "vanhusvallasta" Nämä papat ja mummot hidastavat luonnollista, normaalia kehitystä. Mielestäni esim äänioikeus voiraisiin poistaa yli 80-vuotiailta. Vanhukset leikkivät "marttyyria" ja kuvittelevat elävänsä ikuisesti! Minä uskon jälleensyntymiseen, joten en ymmärrä, miksi he niin hysteerisesti pelkäävät kuolemaa? Egokeskeisiä, pahantahtoisia ihmisiä, joille ei ehkä pitäisi antaa hoitoa ollenkaan, ainkaan julkisella puolella. Ja mitä tuohon sotaan tulee, niin sillä ei ole p**** vertaa merkitystä meidän maailmaamme! Ei voisi suoraan sanoen vähempää kiinnostaa!
12-vuotias.Sitten kun oot täysi-ikäinen sun kans voi, ehkä, ruveta jutteleen. Vaikka...ilmoista.
Tees matka venäjälle. Asu vaikka vuosi pari.Käy eka vaikka netin kautta, ettet järkyty,nuoriso kun on toden edessä niin haavoittuvaista,-avuttomia,ei ole ollut sitä raavasta työtä lapsesta asti ja raskaita kokemuksia, vain netit ja valmiit ruoka annokset, puhdasta kudetta ylle,huolehtivaiset vanhemmat kellojen kaa odottamassa ilta kymmeneltä, tai sitten ei, on se psyykkisesti pahempi vaihtoehto josta kasvaa vain agressiivisyyttä, ei inhimillisyys, että venäjän malliin täälä, jos ei nuo vanhusvainaat ja muut vanhukset olis sitä sotaa käyneet. -ollu pois hitorian tunneilta, laps raukka. Siperia opettaa,älä tuskastu, sellaista elämä on.
Kirjoituksesi oli aika typerä ja toivonkin että olet alle 18-vuotias. Oli todella ajattelematonta kirjoittaa ettei sodalla ollut mitään merkitystä meidän sukupolvellemme. Jos sotaveteraanit eivät olisi puolustaneet maatamme olisimme nyt venäläisiä ja elämä voisi olla aika kurjaa.
Vaihda ammattia. Esim. kotona tehtävä ATK-etätyö sopis sulle, ei tarvis tavata yhtäkään ihmistä ja tietsikan voi sulkee jos se ei miellytä, sekään.
Miksi vaihtaisin ammattia, koska ne 34 muuta potilasta oli mukavia, ystävällisiä, sopeutuvaisia tilanteeseen, ja ymmärsivät pitkät odotusajat yms. Yheltä naiselta sain jopa kirjallista kiitosta, kun sain hänen pelkojaan lievitettyä olemalla läsnä, ja juttelemalla hänen kanssaan. Hän oli erittäin tyytyväinen, kun ei tuntenut kipua lainkaan, ja toimenpide oli nopea. Se on paras kiitos. Heidän takia tätä työtä tehdään. Kuvittele itsesi makaamassa osastolla kivuliaana, epäillään esim. aorttaruptuuraa, ja sitten sinne pitäisi ottaa väliin näitä "kiireellisiä mansikanpoimijoita ja yksityisen palvelun ihailijoita", joita tuohon päivään mahtui. Mutta näille mummoille ei kelvannu selitykseksi se, että kiireelliset on tutkittava ensin. Ne kun ei suostunut edes kuuntelemaan. Ja sitten alkoi tuo jauhanta sodasta... Voi kiesus sentään. Kaikki sairaalassa on sairaita, hyvänen aika!
Lieneeko teillä putkinäkö vai....
On toki arvostettava vanhusten elämänkokemusta. Mutta sitä ei saisi käyttää ikään kuin lyömäaseena. Eihän nuorisokaan tule vanhuksille uhoamaan että he ovat maan tulevaisuus ja yms. Vanhuksiakin pitää ymmärtää itsekkin voin vielä joku päivä olla äkäinen dementikko. Äänioikeuden poistaminen on lapsellinen idea sehän veisi heiltä ihmisarvon
Tällaisia nämä vielä suht terveet vanhukset ovat : "Ollaan käyty sodat, ollaan veroja maksettu, nuoret ei tiedä millaista silloin oli,
nuoret ei tiedä työnteostakaan kuulema yhtään mitään.Ei lomia vietetty kuin yksi päivä 10 vuoteen.Ja te olette aina lomalla, miten teillä sanotaan olevan jotakin uupumusta !" Yleensä keskityn siihen hoitotilanteeseen potilaan kanssa jota olen tekemässä ja näitä kommentteja ei voi noteerata
vaarantamatta työmotivaatiota (SITÄ VÄHÄISTÄ MIKÄ ENÄÄ ON). Joten muista vain ammatillisuus, heidän kanssaan ei luojan kiitos tarvitse ystävystyä. Jokaisella näilläkin "iki-ihanilla vanhuksilla" olkoon omat mielipiteet.Työnpuolesta
ei edes ole oikeutta kommentoida niin politiikkaa, uskontoa kuin heidän mielipiteitäänkään.Tosi seikkoja esim. organisaatiosta tai resursseista voi kertoa, mutta olen huomannut sen ihan turhaksi, heillä on vain OMA NAPANSA ja siihen ei mahdu kuin HÄN ITSE ja HÄNEN kokemukset.
Alaa vai kestäiskö vaan vai mitä ? Anna tommoset mummeleitteitten jutut mennä vaan toisesta korvasta ulos. Mummotkin on ihan hermona, kun ne sairastuu. Pidät vaan huolta, että oot kylman asiallinen ja tasavertanen. Vaadi kunnon jonotus systeemi. Kai niitä rauhallisiakin päivii on ?
En syytä pelkästään tässä näitä kiukkusia vanhuksia, vaan heitän pallon myös näille lähettäville lääkäreille, jotka ei osaa erottaa kiireellistä tutkimusta vähemmän kiireellisestä, eli niistä tutkimuksista, joille voi varata ajankin. Totta kai se ketuttaa, kun potilas pyydetään ilmoittautumaan lähettävän yksikön toimesta tunteja aikasemmin, ennen kuin itse poliklinikka toiminta edes alkaa. Mutta he kun eivät vaivaudu ottamaan asioista selvää, vaan haluavat potilaat omista käsistä eteenpäin mahdollisimman pian. Ja tutkiva yksikköhän tästä eniten kärsii, kun saa potilailta kaiken paskan niskaansa. Syyttömänä.
Yksi syy turhiin ja liian kiireellisiin tutkimuksiin on varmasti näin kesäisin se, että terveyskeskusten/ vast. vakinaiset lääkärit ovat kesälomilla ja sijaisina toimii vastavalmistuneita lääkäreitä, joille sairaanhoitopiirin, kunnan jne. toimintarutiinit eivät ole selviä.
Lääkäri saa yliopistossa tiedot ihmisen elimistön normaalista toiminnasta, sen tyypillisimmistä sairauksista ja niiden hoidoista, mutta sen, mihin lähetetään esim. rtg-tutkimuksia tarvitsevat, jotka eivät ole välittömässä hengenvaarassa, lääkärit oppivat vasta työpaikallaan.
Vanhuspotilaiden kohdalla ongelma on myös siinä, että heillä erilaisten oireiden aiheuttajat ovat monenlaisia: Masennus voi johtua aivoverenkiertohäiriöistä tai dementiasta ja erehdyttävästi toiminnallisilta vaikuttavien vatsavaivojen syynä voi olla kasvain tai ruoansulatuskanavan verenvuoto jne. Usein vanhus ei edes kykene itse kunnolla kuvailemaan oireitaan, jolloin joudutaan turvautumaan saattajina toimivien omaisten usein virheellisiin tulkintoihin.
Nuorilla taas aivoverenkiertohäiriöt, dementiat ja syöpä ovat tilastollisesti harvinaisia, joten niitä ei oireiden aiheuttajina ensimmäisenä epäillä ja toisin kuin vanhusten kohdalla, ryhdytä kiireellisiin tutkimuksiin.
Jokainen meistä voi helpottaa terveydenhoitojärjestelmämme ahdinkoa miettimällä, onko lääkärin apua todella saatava välittömästi ja tarvitseeko sitä yleensä ollenkaan.
Jos sitten joutuu esim. keskusairaalassa jonottamaan, voi yrittää asettua esim. nuoren, lantiostaan alaspäin halvaantuneen tai jalkansa menettävän liikenneonnettomuuspotilaan asemaan. Tällöin ei ehkä tule mieleen mennä avautumaan hoitajalle siitä, että mustikanpoimintareissu jää väliin.