Tämä on toimeentulotuen todellisuus
Olen sairastanut vuosia. Siitä huolimatta olen opiskellut, tehnyt töitä ja kasvattanut erityislasta. Olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni mukana yhteiskunnassa. Lopulta voimani eivät enää riittäneet ja jouduin jäämään pois työelämästä. Siitä alkoi pitkä ja uuvuttava taistelu Kelan ja työvoimaviranomaisten kanssa.
Työnhaku alkoi sekavasti. Jouduin perumaan ensimmäisen alkuhaastattelun sairastelun vuoksi, mutta menin seuraavaan. Haastattelu ei ollut omassa kunnassani vaan toisella paikkakunnalla. Istuin siellä yli tunnin. Kävimme läpi terveydentilaani ja mahdollisuuksia palata myöhemmin työelämään. Haastattelun lopuksi virkailija totesi, etten kuulu heidän piiriinsä. Hän oli ystävällinen ja asiallinen.
Vasta myöhemmin selvisi syy: osoitetietoni ovat salaiset eikä osoitteeni ollut päivittynyt järjestelmään. Käynti oli tapahtunut, mutta väärässä paikassa.
Viikkoja myöhemmin omasta kaupungistani otettiin yhteyttä ja pyydettiin alkuhaastatteluun. Kerroin käyneeni jo. Minua ei uskottu. Sairastuin uudelleen, kaksi käyntiä jäi väliin ja työnhakuni päätettiin. Jouduin menemään akuuttipalveluihin henkilöllisyystodistuksen kanssa saadakseni työnhaun takaisin voimaan. Tämä tapahtui kahdesti.
Koko kesä oli yhtä on–off-tilannetta. Lopulta työvoimatoimiston virkailija myönsi, että alkuhaastattelu oli kyllä toteutunut, mutta siitä ei ollut tehty minkäänlaisia merkintöjä. Nyt koko käynti on kadonnut järjestelmästä, eikä sitä näy edes omilla sivuillani.
Samaan aikaan taistelin toimeentulotuesta. Hakemuksia hylättiin, liitteitä vaadittiin lisää, ja lopulta päätökset tehtiin takautuvasti. Lähetin Kelaan noin 80 liitettä. Puhelinlaskut kasvoivat järkyttäviksi. Ystävät auttoivat minua rahallisesti, jotta selviäisimme. Jokainen euro merkittiin tuloksi ja vähennettiin tuista. Avusta tuli rangaistus.
Pyysin itse, että vuokra ja sähkölaskut maksetaan suoraan vuokranantajalle ja sähkölaitokselle. Sen jälkeen jokaiseen toimeentulotukipäätökseen on kirjattu, että vuokra maksetaan asumisen varmistamiseksi ja sähköstä maksetaan 55 euroa kuukaudessa sähköjen katkeamisen vuoksi. Todellisuudessa minulla ei ole ollut häätöä eikä sähköt ole olleet poikki.
Sähköt pätkivät silti nytkin, mutta en uskalla mainita siitä Kelalle. Pelkään, että seuraava askel on rahankäytön valvonta. Ironista kyllä, valvottavaa rahaa ei ole.
Viimeiset kuukaudet olemme eläneet käytännössä ilman rahaa. Joulukuun alussa sain Kelalta hieman yli 500 euroa. Maksoin sillä kesän aikana syntyneet velat – velat, joilla olin ostanut ruokaa. Sen jälkeen olemme lapseni kanssa jonottaneet ruokajonoissa.
Perheessämme on myös kotieläimiä. Ne eivät ole harrastus tai ylellisyys. Ne ovat eläviä olentoja, joista olen vastuussa. Ne syövät joka päivä. Ne eivät ymmärrä viranomaispäätöksiä. Kun rahaa ei ole, huoli ei koske vain lasta vaan myös eläimiä. Tätä ei huomioida missään laskelmassa.
Sain työttömyysetuutta kahden viikon ajalta 2. tammikuuta 2026 – vasta kuukausien taistelun jälkeen. Joulukuun lopussa, 31.12.2025, minulle maksettiin peruspäivärahaa 297,68 euroa. Tämä huomioitiin kokonaisuudessaan tammikuun toimeentulotukilaskelmassa. Seuraava etuus on käytettävissä vasta 27. tammikuuta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että meille jää alle 300 euroa kahden ihmisen – minun ja erityislapseni – elämiseen lähes koko kuukaudeksi. Tästä summasta vähennetään vielä Kelan kohtuullistamat menot, kuten sähkö, josta hyväksytään vain 55 euroa kahden hengen taloudessa.
Asumme asunnossa, joka on Kelan mielestä liian kallis. Asumme siinä erityislapseni vuoksi. Helmikuusta alkaen minun pitäisi maksaa lähes 250 euroa vuokraa itse. Toinen vaihtoehto on repiä lapsi pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja muuttaa mihin tahansa Kelan hyväksymään asuntoon. Toimeentulotukilaskelman mukaan helmikuulle jäisi miinus 50 euroa – eikä mitään elämiseen.
Kaiken tämän keskellä yritän silti kasvattaa lastani. Yritän opettaa, että rehellisyys, vastuu ja työnteko ovat tärkeitä. Samalla joudun miettimään, mistä apua haetaan, kun kaikki luukut on jo koluttu. Jos haen töitä, miten kuljen työmatkat? Minulla ei ole autoa, eikä minulla ole varaa vakuutuksiin, veroihin tai polttoaineeseen. Työn vastaanottaminen vaatii rahaa, jota minulla ei ole.
En kirjoita tätä syyttääkseni yksittäisiä virkailijoita. Monet heistä ovat olleet ystävällisiä ja yrittäneet auttaa. Kirjoitan siksi, että järjestelmä ei tällä hetkellä näe ihmistä. Se näkee numerot, laskelmat ja pykälät, mutta ei sairautta, erityislasta eikä arkea, jossa jokainen päivä on selviytymistä.
Minulla on tallessa kaikki tätä koskevat päätökset, liitteet ja todisteet – Kelan päätökset, työvoimaviranomaisten yhteydenotot ja maksutiedot – jotka osoittavat, että tämä ei ole mielipide tai tunne, vaan dokumentoitu todellisuus.
Jos yhteiskunta vaatii vanhempaa opettamaan lapselle työnteon, vastuun ja luottamuksen merkitystä, sen on myös kannettava vastuunsa siitä, ettei yksikään lapsi joudu katsomaan vierestä, kun vanhempi tekee kaiken oikein – j
Olen sairastanut vuosia. Siitä huolimatta olen opiskellut, tehnyt töitä ja kasvattanut erityislasta. Olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni mukana yhteiskunnassa. Lopulta voimani eivät enää riittäneet ja jouduin jäämään pois työelämästä. Siitä alkoi pitkä ja uuvuttava taistelu Kelan ja työvoimaviranomaisten kanssa.
Työnhaku alkoi sekavasti. Jouduin perumaan ensimmäisen alkuhaastattelun sairastelun vuoksi, mutta menin seuraavaan. Haastattelu ei ollut omassa kunnassani vaan toisella paikkakunnalla. Istuin siellä yli tunnin. Kävimme läpi terveydentilaani ja mahdollisuuksia palata myöhemmin työelämään. Haastattelun lopuksi virkailija totesi, etten kuulu heidän piiriinsä. Hän oli ystävällinen ja asiallinen.
Vasta myöhemmin selvisi syy: osoitetietoni ovat salaiset eikä osoitteeni ollut päivittynyt järjestelmään. Käynti oli tapahtunut, mutta väärässä paikassa.
Viikkoja myöhemmin omasta kaupungistani otettiin yhteyttä ja pyydettiin alkuhaastatteluun. Kerroin käyneeni jo. Minua ei uskottu. Sairastuin uudelleen, kaksi käyntiä jäi väliin ja työnhakuni päätettiin. Jouduin menemään akuuttipalveluihin henkilöllisyystodistuksen kanssa saadakseni työnhaun takaisin voimaan. Tämä tapahtui kahdesti.
Koko kesä oli yhtä on–off-tilannetta. Lopulta työvoimatoimiston virkailija myönsi, että alkuhaastattelu oli kyllä toteutunut, mutta siitä ei ollut tehty minkäänlaisia merkintöjä. Nyt koko käynti on kadonnut järjestelmästä, eikä sitä näy edes omilla sivuillani.
Samaan aikaan taistelin toimeentulotuesta. Hakemuksia hylättiin, liitteitä vaadittiin lisää, ja lopulta päätökset tehtiin takautuvasti. Lähetin Kelaan noin 80 liitettä. Puhelinlaskut kasvoivat järkyttäviksi. Ystävät auttoivat minua rahallisesti, jotta selviäisimme. Jokainen euro merkittiin tuloksi ja vähennettiin tuista. Avusta tuli rangaistus.
Pyysin itse, että vuokra ja sähkölaskut maksetaan suoraan vuokranantajalle ja sähkölaitokselle. Sen jälkeen jokaiseen toimeentulotukipäätökseen on kirjattu, että vuokra maksetaan asumisen varmistamiseksi ja sähköstä maksetaan 55 euroa kuukaudessa sähköjen katkeamisen vuoksi. Todellisuudessa minulla ei ole ollut häätöä eikä sähköt ole olleet poikki.
Sähköt pätkivät silti nytkin, mutta en uskalla mainita siitä Kelalle. Pelkään, että seuraava askel on rahankäytön valvonta. Ironista kyllä, valvottavaa rahaa ei ole.
Viimeiset kuukaudet olemme eläneet käytännössä ilman rahaa. Joulukuun alussa sain Kelalta hieman yli 500 euroa. Maksoin sillä kesän aikana syntyneet velat – velat, joilla olin ostanut ruokaa. Sen jälkeen olemme lapseni kanssa jonottaneet ruokajonoissa.
Perheessämme on myös kotieläimiä. Ne eivät ole harrastus tai ylellisyys. Ne ovat eläviä olentoja, joista olen vastuussa. Ne syövät joka päivä. Ne eivät ymmärrä viranomaispäätöksiä. Kun rahaa ei ole, huoli ei koske vain lasta vaan myös eläimiä. Tätä ei huomioida missään laskelmassa.
Sain työttömyysetuutta kahden viikon ajalta 2. tammikuuta 2026 – vasta kuukausien taistelun jälkeen. Joulukuun lopussa, 31.12.2025, minulle maksettiin peruspäivärahaa 297,68 euroa. Tämä huomioitiin kokonaisuudessaan tammikuun toimeentulotukilaskelmassa. Seuraava etuus on käytettävissä vasta 27. tammikuuta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että meille jää alle 300 euroa kahden ihmisen – minun ja erityislapseni – elämiseen lähes koko kuukaudeksi. Tästä summasta vähennetään vielä Kelan kohtuullistamat menot, kuten sähkö, josta hyväksytään vain 55 euroa kahden hengen taloudessa.
Asumme asunnossa, joka on Kelan mielestä liian kallis. Asumme siinä erityislapseni vuoksi. Helmikuusta alkaen minun pitäisi maksaa lähes 250 euroa vuokraa itse. Toinen vaihtoehto on repiä lapsi pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja muuttaa mihin tahansa Kelan hyväksymään asuntoon. Toimeentulotukilaskelman mukaan helmikuulle jäisi miinus 50 euroa – eikä mitään elämiseen.
Kaiken tämän keskellä yritän silti kasvattaa lastani. Yritän opettaa, että rehellisyys, vastuu ja työnteko ovat tärkeitä. Samalla joudun miettimään, mistä apua haetaan, kun kaikki luukut on jo koluttu. Jos haen töitä, miten kuljen työmatkat? Minulla ei ole autoa, eikä minulla ole varaa vakuutuksiin, veroihin tai polttoaineeseen. Työn vastaanottaminen vaatii rahaa, jota minulla ei ole.
En kirjoita tätä syyttääkseni yksittäisiä virkailijoita. Monet heistä ovat olleet ystävällisiä ja yrittäneet auttaa. Kirjoitan siksi, että järjestelmä ei tällä hetkellä näe ihmistä. Se näkee numerot, laskelmat ja pykälät, mutta ei sairautta, erityislasta eikä arkea, jossa jokainen päivä on selviytymistä.
Minulla on tallessa kaikki tätä koskevat päätökset, liitteet ja todisteet – Kelan päätökset, työvoimaviranomaisten yhteydenotot ja maksutiedot – jotka osoittavat, että tämä ei ole mielipide tai tunne, vaan dokumentoitu todellisuus.
Jos yhteiskunta vaatii vanhempaa opettamaan lapselle työnteon, vastuun ja luottamuksen merkitystä, sen on myös kannettava vastuunsa siitä, ettei yksikään lapsi joudu katsomaan vierestä, kun vanhempi tekee kaiken oikein – j
Vastaukset 4
Vanhimmat
....... kun vanhempi tekee kaiken oikein – ja silti putoaa.
Kela on takaisinperijä, kauhua kryptasta...kaarina maununtytär kummittelee siellä varmaan..varovaan.
Haastakaa oikeuteen koko kelan toiminta
Asiaa käsitteli
Anna-Tuulia Jylhä