Nobel-palkittu Maria Corina Machado kiittää Trumpia

Diktaattorin kaatuminen on iloinen asia, paitsi jos kyseessä on vasemmistolainen diktaattori? Niinkö?

Yhdysvaltojen operaatio Venezuelassa oli luonteeltaan itsepuolustusta, ja terrorismin vastaista toimintaa joka perustui YK:n peruskirjan 51 artiklan itsepuolustusoikeuteen.


Kun Nicolás Maduro on virallisesti julistettu huumeterroristijärjestön johtajaksi ja hänen hallintonsa ulkomaiseksi terroristijärjestöksi, Yhdysvaltojen toimet Venezuelassa voidaan nähdä perustellusti muuna kuin tavanomaisena hyökkäyksenä suvereenia valtiota vastaan.

Tällaisessa tilanteessa valtion johto ei enää toimi kansainvälisen oikeuden suojaamana hallituksena, vaan kansainvälisenä rikollisena toimijana, jonka toiminta rinnastuu ei-valtiolliseen terroritoimintaan. Tämänkaltaisen toimijan kohdalla perinteinen valtiollinen koskemattomuus menettää merkityksensä.

Maduron hallinnon kytkeytyminen huumeterrorismiin ja rajat ylittävään järjestäytyneeseen rikollisuuteen muodostaa vakavan ja jatkuvan uhan muiden valtioiden turvallisuudelle.

Laajamittainen huumekauppa, siihen liittyvä väkivalta ja rahanpesu eivät ole pelkkiä sisäisiä ongelmia, vaan ne aiheuttavat valtavasti kuolemia, yhteiskunnallista epävakautta ja turvallisuusuhkia myös Venezuelan rajojen ulkopuolella.

Kun tällainen huumeterroristinen toiminta on valtiollisesti organisoitua ja suojeltua, se täyttää kansainvälisen oikeuden mukaisen vakavan uhan tai jopa aseellisen hyökkäyksen tunnusmerkit.

YK:n peruskirjan 51 artiklan mukainen itsepuolustusoikeus antaa valtioille oikeuden ryhtyä toimiin, jos uhka on todellinen, jatkuva ja kohdistuu niiden kansalliseen turvallisuuteen.

Kun Venezuelan alueelta käsin on johdettu tai mahdollistettu huumeterrorismia, joka on aiheuttanut merkittävää vahinkoa Yhdysvalloille tai sen liittolaisille, voidaan tehdyt sotilaalliset ja lainvalvonnalliset toimet tulkita itsepuolustuksellisiksi.

Tässä yhteydessä keskeinen on myös niin sanottu "haluton tai kyvytön" -doktriini. Kansainvälisessä oikeuskäytännössä on yhä laajemmin hyväksytty ajatus, että itsepuolustukselliset toimet ovat sallittuja, jos toinen valtio ei halua tai kykene estämään alueellaan toimivien terroristiryhmien toimintaa ja hyökkäyksiä muihin maihin.

Jos hallinto, kuten Maduron hallinto, itse toimii terroristijärjestönä tai aktiivisesti suojelee sellaisia ryhmiä, täytyy molemmat mainitut kriteerit. Tällöin vastuu uhan torjumisesta siirtyy niille valtioille, joihin uhka kohdistuu.

Presidentti Maduron pidätys voidaan tässä kehyksessä nähdä oikeutettuna rikosoikeudellisena toimena eikä vallankaappauksena. Kansainväliset rikokset, kuten huumeterrorismin johtaminen ja rikollisjärjestön organisointi, eivät kuulu perinteisen valtionpäämiesten immuniteetin piiriin. Maduron pidätyksen tarkoituksena on estää rikollisen toiminnan jatkuminen ja saattaa vastuullinen henkilö oikeuden eteen, ei rikkoa kansainvälistä järjestystä.

Kokonaisuutena tarkasteltuna Yhdysvaltojen isku ja Maduron pidätys voidaan perustella itsepuolustuksena, terrorismin vastaisena toimintana ja pyrkimyksenä palauttaa alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta tilanteessa, jossa Venezuelan Maduron hallinto on ollut itse ongelman ydin.

Maduro oppi kantapään kautta - Venäjä on epäluotettava liittolainen

Kun Venezuelan johtaja Nicolás Maduro vangittiin, Venäjän tuki hänelle osoittautui riittämättömäksi. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun Venäjä on epäonnistunut liittolaisensa auttamisessa.

Yhdysvaltain joukot vangitsivat Venezuelan johtajan Nicolás Maduron 3. tammikuuta 2026 yllätyshyökkäyksessä, joka tunnettiin nimellä Operation Absolute Resolve. Maduro oli vahva Venäjän tukija, ja vaikka Putin toimitti salaa Maduron käyttöön sotilasteknologiaa massaprotestien tukahduttamiseksi vuonna 2018, Venäjä ei ilmeisesti kyennyt tarjoamaan hänelle keinoja välttää vangitseminen.

Venäjä on vastannut tapahtumiin ainoastaan tuomitsevilla lausunnoilla.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen - ja erityisesti Vladimir Putinin valtakaudella - Venäjä on pyrkinyt asemoimaan itsensä globaaliksi suurvallaksi. Tähän on kuulunut paitsi sotilaallisia hyökkäyksiä ja operaatioita myös liittolaissuhteiden rakentamista ja tukemista erilaisten johtajien ja valtioiden kanssa eri puolilla maailmaa, kuten Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean kanssa sekä näiden ulkopuolella. Todellisuus kuitenkin osoittaa, ettei Venäjään voi luottaa.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun Venäjä pettää liittolaisensa eikä auttanut. Ennen Venezuelan pettämistä, Venäjä on pettänyt Armenian, Syyrian ja Iranin.




https://united24media.com/world/maduro-found-out-the-hard-way-russia-is-an-unreliable-ally-14800