*** It-1 s.939-940 Jehova
Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.
Edellä esitettyjen todisteiden valossa on peräti outoa, että Kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstin säilyneet käsikirjoitusjäljennökset eivät sisällä Jumalan nimeä täydellisessä muodossaan. Sen vuoksi nimi puuttuu myös useimmista ns. Uuden testamentin käännöksistä. Se esiintyy näissä lähteissä kuitenkin lyhennetyssä muodossaan Ilmestyksen 19:1, 3, 4, 6:ssa ilmauksessa ”halleluja” (KR-92, KR-38). Tämä huudahdus ”Ylistäkää Jahia!” (UM), jota Jumalan henkipojat Raamatun mukaan esittävät, osoittaa selvästi, ettei Jumalan nimi ollut jäänyt pois käytöstä. Se oli yhä yhtä tärkeä ja ajankohtainen kuin esikristilliselläkin ajalla.
Miksei sitä sitten ole täydellisessä muodossaan Kreikkalaisissa kirjoituksissa?
Miksi Jumalan nimeä ei ole täydellisessä muodossaan missään saatavilla olevassa Kreikkalaisten kirjoitusten vanhassa käsikirjoituksessa?
Perusteena on jo pitkään käytetty sitä, että Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat ottivat lainauksensa Heprealaisista kirjoituksista Septuaginta-käännöksen mukaan ja koska tässä käännöksessä Tetragrammi on korvattu sanoilla Ky´ri·os tai The·os´, nämä kirjoittajat eivät käyttäneet nimeä Jehova. Kuten on osoitettu, tämä perustelu ei enää päde. Selostaessaan sitä, että Septuagintan vanhimmissa katkelmissa on Jumalan nimi heprealaisessa muodossaan, tri P. Kahle sanoo: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa. Kristityt korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios, kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” (The Cairo Geniza, Oxford 1959, s. 222.) Milloin Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisiin käännöksiin tehtiin tällainen muutos?
Se tehtiin ilmeisesti Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuolemaa seuranneina vuosisatoina. Aquilan kreikankielisessä käännöksessä, joka on peräisin 100-luvulta, Tetragrammi esiintyi yhä heprealaisin kirjaimin. Vuoden 245 paikkeilla valmisti huomattava oppinut Origenes henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista Hexaplan, tekstilaitoksen jossa oli kuusi palstaa: 1) heprealainen ja aramealainen pohjateksti, 2) sama teksti kreikkalaisin kirjaimin, 3) Aquilan kreikkalainen käännös, 4) Symmakhoksen kreikkalainen käännös, 5) Septuaginta ja 6) Theodotionin kreikkalainen käännös. Nykyään tunnettujen jäljennöskatkelmien perusteella professori W. G. Waddell kirjoittaa: ”Origeneen Hexaplassa – – Aquilan ja Symmakhoksen kreikkalaiset käännökset sekä LXX [Septuaginta] esittivät kaikki JHWH:n sanalla ????; Hexaplan toisella palstalla Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin.” (The Journal of Theological Studies, Oxford, XLV vsk., 1944, s. 158, 159.) Toiset uskovat, että Origeneen alkuperäisessä Hexaplassa Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kaikilla sen palstoilla. Origenes itse sanoi, että ”tarkimmissa käsikirjoituksissa NIMI on kirjoitettu heprealaisilla kirjaimilla, ei kuitenkaan nykyisillä heprealaisilla [kirjaimilla] vaan kaikkein vanhimmilla”.
Vielä 300-luvulla Hieronymus, latinalaisen Vulgatan kääntäjä, sanoo Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen esipuheessaan: ”Ja me löydämme Jumalan nimen, Tetragrammin [ts. ????], eräistä kreikkalaisista teoksista vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin ilmaistuna.” Eräässä vuonna 384 Roomassa kirjoitetussa kirjeessä Hieronymus sanoo: ”Yhdeksäs [Jumalan nimi] on Tetragrammi, jonka he katsoivat olevan – – [anekfo´neton], ts. lausumaton, ja se kirjoitetaan näillä kirjaimilla: jod, he, vau, he. Kun eräät tietämättömät näkivät sen kreikkalaisissa kirjoissa, heillä oli tapana kirjainten samankaltaisuuden vuoksi lukea se ???? [kreikkalaisia kirjaimia, jotka vastaavat latinalaisia kirjaimia PIPI].” (F. Dunand, Papyrus Grecs Bibliques, Kairo 1966, s. 47, alav. 4.)
Ne ns. kristityt, jotka ”korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios” Septuagintan jäljennöksissä, eivät siis olleet Jeesuksen varhaisia opetuslapsia. He elivät myöhempinä vuosisatoina, jolloin ennustettu luopumus oli jo kehittynyt pitkälle ja turmellut kristillisten opetusten puhtauden (2Te 2:3; 1Ti 4:1).
Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät.
Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumalan nimi esiintyi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä Raamatun jäljennöksissä, sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa käsikirjoituksissa. Käyttivätkö Jeesus ja hänen opetuslapsensa Jumalan nimeä puheessaan ja kirjoituksissaan? Koska Jeesus tuomitsi fariseusten perinteet (Mt 15:1–9), olisi erittäin epäjohdonmukaista päätellä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat antaneet fariseusten ajatusten (joita on esimerkiksi Mišnassa) ohjata itseään tässä asiassa. Jeesuksen oma nimi merkitsee ’Jehova on pelastus’. Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä” (Joh 5:43); hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty” (Mt 6:9); tekonsa hän suoritti, kuten hän itse sanoi, ”Isäni nimessä” (Joh 10:25); rukoillessaan kuolemaansa edeltäneenä iltana hän sanoi tehneensä Isänsä nimen ilmeiseksi opetuslapsilleen ja pyysi: ”Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia.” (Joh 17:6, 11, 12, 26.) Kaiken tämän huomioon ottaen Jeesus varmasti käytti Jumalan nimeä Jehova lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia tai lukiessaan niistä otteita (vrt. Mt 4:4, 7, 10:tä 5Mo 8:3; 6:16; 6:13:een ja Mt 22:37:ää 5Mo 6:5:een ja Mt 22:44:ää Ps 110:1:een sekä Lu 4:16–21:tä Jes 61:1, 2:een). On johdonmukaista, että Jeesuksen opetuslapset, myös Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat, noudattivat tässä hänen esimerkkiään.
Miksi Jumalan nimi sitten puuttuu Kreikkalaisten kirjoitusten eli ns. Uuden testamentin jäljellä olevista käsikirjoituksista? Ilmeisesti siitä syystä, että siihen aikaan, kun nuo jäljellä olevat käsikirjoitukset tehtiin (200-luvulta eteenpäin), apostolien ja opetuslasten kirjoitusten alkuperäistä tekstiä oli jo muutettu. Siten myöhemmät jäljentäjät epäilemättä korvasivat Tetragrammin muodossa olleen Jumalan nimen sanoilla Ky´ri·os ja The·os´ (kuva, 1. osa, s. 324). Juuri näinhän tosiasiat osoittavat tehdyn Heprealaisten kirjoitusten Septuaginta-käännöksenkin myöhemmille jäljennöksille.
Jumalan nimen palauttaminen käännöksiin.
Tajutessaan, että näin on täytynyt tapahtua, jotkut kääntäjät ovat sisällyttäneet nimen Jehova Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksiinsä. Benjamin Wilsonin 1800-luvulla tekemä käännös The Emphatic Diaglott sisältää nimen Jehova lukuisia kertoja, varsinkin niissä kohdissa, joissa kristilliset kirjoittajat lainasivat Heprealaisia kirjoituksia. Mutta jo vuonna 1533, Anton Margarithan käännöksessä, Tetragrammi oli alkanut ilmestyä Kreikkalaisten kirjoitusten heprealaisiin käännöksiin. Sen jälkeen kääntäjät käyttivät Tetragrammia lukuisissa muissa tällaisissa heprealaisissa käännöksissä niissä kohdissa, joissa henkeytetty kirjoittaja lainasi Heprealaisista kirjoituksista Jumalan nimen sisältävää otetta.
Seuraavat R. B. Girdlestonen, Oxfordin yliopiston Wycliffe Hall -laitoksen edesmenneen esimiehen, sanat osoittavat, että tässä on menetelty aivan oikein. Hän antoi lausuntonsa jo ennen kuin käsikirjoituslöydöistä ilmeni, että Septuagintassa oli alun perin nimi Jehova. Hän sanoi: ”Mikäli tässä käännöksessä [Septuagintassa] sana [Jehova] olisi säilytetty tai siinä olisi edes käytetty Jehovan tilalla yhtä ja Adonain tilalla jotain toista kreikan sanaa, tämä käytäntö olisi epäilemättä säilynyt myös UT:ia koskevissa tutkielmissa ja keskusteluissa. Niinpä Herramme lainatessaan psalmia 110 olisi lauseen ’Herra sanoi minun herralleni’ asemesta voinut sanoa: ’Jehova sanoi Adonille.’ ”
Lähtien tältä pohjalta (joka on nyt osoittautunut todeksi) hän jatkaa: ”Olettakaamme, että joku kristitty oppinut kääntäisi kreikkalaista Testamenttia hepreaksi. Hänen olisi ??????-sanan jokaisen esiintymiskerran kohdalla harkittava, onko tekstiyhteydessä mitään sellaista, mikä osoittaisi sen todellisen heprealaisen vastineen. Tämän pulman eteen jouduttaisiin kaikissa kielissä, joille UT:ia käännettäisiin, jos arvonimen Jehova olisi annettu jäädä VT:iin [Septuaginta-käännökseen]. Heprealaiset kirjoitukset olisivat monissa kohdin oppaana: siellä missä ilmaus ’Herran enkeli’ esiintyy, tiedämme siis sanan Herra edustavan Jehovaa; ilmauksessa ’Herran sana’ päätyisimme VT:n antamaa mallia noudattaen samaan lopputulokseen, samoin arvonimen ’Herra Sebaot’ kohdalla. Toisaalta niissä kohdissa, joissa esiintyy ilmaus ’minun Herrani’ tai ’meidän Herramme’, meidän pitäisi tietää, että sana Jehova ei kävisi ja että olisi käytettävä sanoja Adonai tai Adoni.” (Synonyms of the Old Testament, 1897, s. 43.) Juuri tällaisin perustein on laadittu (aiemmin mainittuja) Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksiä, jotka sisältävät nimen Jehova.
Huomattavin esimerkki tässä suhteessa on kuitenkin Uuden maailman käännös, jota tässä teoksessa käytetään. Siinä Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa muodossa ”Jehova” 237 kertaa – hyvin perustein, kuten on osoitettu.
Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.
Edellä esitettyjen todisteiden valossa on peräti outoa, että Kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstin säilyneet käsikirjoitusjäljennökset eivät sisällä Jumalan nimeä täydellisessä muodossaan. Sen vuoksi nimi puuttuu myös useimmista ns. Uuden testamentin käännöksistä. Se esiintyy näissä lähteissä kuitenkin lyhennetyssä muodossaan Ilmestyksen 19:1, 3, 4, 6:ssa ilmauksessa ”halleluja” (KR-92, KR-38). Tämä huudahdus ”Ylistäkää Jahia!” (UM), jota Jumalan henkipojat Raamatun mukaan esittävät, osoittaa selvästi, ettei Jumalan nimi ollut jäänyt pois käytöstä. Se oli yhä yhtä tärkeä ja ajankohtainen kuin esikristilliselläkin ajalla.
Miksei sitä sitten ole täydellisessä muodossaan Kreikkalaisissa kirjoituksissa?
Miksi Jumalan nimeä ei ole täydellisessä muodossaan missään saatavilla olevassa Kreikkalaisten kirjoitusten vanhassa käsikirjoituksessa?
Perusteena on jo pitkään käytetty sitä, että Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat ottivat lainauksensa Heprealaisista kirjoituksista Septuaginta-käännöksen mukaan ja koska tässä käännöksessä Tetragrammi on korvattu sanoilla Ky´ri·os tai The·os´, nämä kirjoittajat eivät käyttäneet nimeä Jehova. Kuten on osoitettu, tämä perustelu ei enää päde. Selostaessaan sitä, että Septuagintan vanhimmissa katkelmissa on Jumalan nimi heprealaisessa muodossaan, tri P. Kahle sanoo: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa. Kristityt korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios, kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” (The Cairo Geniza, Oxford 1959, s. 222.) Milloin Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisiin käännöksiin tehtiin tällainen muutos?
Se tehtiin ilmeisesti Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuolemaa seuranneina vuosisatoina. Aquilan kreikankielisessä käännöksessä, joka on peräisin 100-luvulta, Tetragrammi esiintyi yhä heprealaisin kirjaimin. Vuoden 245 paikkeilla valmisti huomattava oppinut Origenes henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista Hexaplan, tekstilaitoksen jossa oli kuusi palstaa: 1) heprealainen ja aramealainen pohjateksti, 2) sama teksti kreikkalaisin kirjaimin, 3) Aquilan kreikkalainen käännös, 4) Symmakhoksen kreikkalainen käännös, 5) Septuaginta ja 6) Theodotionin kreikkalainen käännös. Nykyään tunnettujen jäljennöskatkelmien perusteella professori W. G. Waddell kirjoittaa: ”Origeneen Hexaplassa – – Aquilan ja Symmakhoksen kreikkalaiset käännökset sekä LXX [Septuaginta] esittivät kaikki JHWH:n sanalla ????; Hexaplan toisella palstalla Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin.” (The Journal of Theological Studies, Oxford, XLV vsk., 1944, s. 158, 159.) Toiset uskovat, että Origeneen alkuperäisessä Hexaplassa Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kaikilla sen palstoilla. Origenes itse sanoi, että ”tarkimmissa käsikirjoituksissa NIMI on kirjoitettu heprealaisilla kirjaimilla, ei kuitenkaan nykyisillä heprealaisilla [kirjaimilla] vaan kaikkein vanhimmilla”.
Vielä 300-luvulla Hieronymus, latinalaisen Vulgatan kääntäjä, sanoo Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen esipuheessaan: ”Ja me löydämme Jumalan nimen, Tetragrammin [ts. ????], eräistä kreikkalaisista teoksista vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin ilmaistuna.” Eräässä vuonna 384 Roomassa kirjoitetussa kirjeessä Hieronymus sanoo: ”Yhdeksäs [Jumalan nimi] on Tetragrammi, jonka he katsoivat olevan – – [anekfo´neton], ts. lausumaton, ja se kirjoitetaan näillä kirjaimilla: jod, he, vau, he. Kun eräät tietämättömät näkivät sen kreikkalaisissa kirjoissa, heillä oli tapana kirjainten samankaltaisuuden vuoksi lukea se ???? [kreikkalaisia kirjaimia, jotka vastaavat latinalaisia kirjaimia PIPI].” (F. Dunand, Papyrus Grecs Bibliques, Kairo 1966, s. 47, alav. 4.)
Ne ns. kristityt, jotka ”korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios” Septuagintan jäljennöksissä, eivät siis olleet Jeesuksen varhaisia opetuslapsia. He elivät myöhempinä vuosisatoina, jolloin ennustettu luopumus oli jo kehittynyt pitkälle ja turmellut kristillisten opetusten puhtauden (2Te 2:3; 1Ti 4:1).
Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät.
Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumalan nimi esiintyi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä Raamatun jäljennöksissä, sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa käsikirjoituksissa. Käyttivätkö Jeesus ja hänen opetuslapsensa Jumalan nimeä puheessaan ja kirjoituksissaan? Koska Jeesus tuomitsi fariseusten perinteet (Mt 15:1–9), olisi erittäin epäjohdonmukaista päätellä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat antaneet fariseusten ajatusten (joita on esimerkiksi Mišnassa) ohjata itseään tässä asiassa. Jeesuksen oma nimi merkitsee ’Jehova on pelastus’. Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä” (Joh 5:43); hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty” (Mt 6:9); tekonsa hän suoritti, kuten hän itse sanoi, ”Isäni nimessä” (Joh 10:25); rukoillessaan kuolemaansa edeltäneenä iltana hän sanoi tehneensä Isänsä nimen ilmeiseksi opetuslapsilleen ja pyysi: ”Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia.” (Joh 17:6, 11, 12, 26.) Kaiken tämän huomioon ottaen Jeesus varmasti käytti Jumalan nimeä Jehova lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia tai lukiessaan niistä otteita (vrt. Mt 4:4, 7, 10:tä 5Mo 8:3; 6:16; 6:13:een ja Mt 22:37:ää 5Mo 6:5:een ja Mt 22:44:ää Ps 110:1:een sekä Lu 4:16–21:tä Jes 61:1, 2:een). On johdonmukaista, että Jeesuksen opetuslapset, myös Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat, noudattivat tässä hänen esimerkkiään.
Miksi Jumalan nimi sitten puuttuu Kreikkalaisten kirjoitusten eli ns. Uuden testamentin jäljellä olevista käsikirjoituksista? Ilmeisesti siitä syystä, että siihen aikaan, kun nuo jäljellä olevat käsikirjoitukset tehtiin (200-luvulta eteenpäin), apostolien ja opetuslasten kirjoitusten alkuperäistä tekstiä oli jo muutettu. Siten myöhemmät jäljentäjät epäilemättä korvasivat Tetragrammin muodossa olleen Jumalan nimen sanoilla Ky´ri·os ja The·os´ (kuva, 1. osa, s. 324). Juuri näinhän tosiasiat osoittavat tehdyn Heprealaisten kirjoitusten Septuaginta-käännöksenkin myöhemmille jäljennöksille.
Jumalan nimen palauttaminen käännöksiin.
Tajutessaan, että näin on täytynyt tapahtua, jotkut kääntäjät ovat sisällyttäneet nimen Jehova Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksiinsä. Benjamin Wilsonin 1800-luvulla tekemä käännös The Emphatic Diaglott sisältää nimen Jehova lukuisia kertoja, varsinkin niissä kohdissa, joissa kristilliset kirjoittajat lainasivat Heprealaisia kirjoituksia. Mutta jo vuonna 1533, Anton Margarithan käännöksessä, Tetragrammi oli alkanut ilmestyä Kreikkalaisten kirjoitusten heprealaisiin käännöksiin. Sen jälkeen kääntäjät käyttivät Tetragrammia lukuisissa muissa tällaisissa heprealaisissa käännöksissä niissä kohdissa, joissa henkeytetty kirjoittaja lainasi Heprealaisista kirjoituksista Jumalan nimen sisältävää otetta.
Seuraavat R. B. Girdlestonen, Oxfordin yliopiston Wycliffe Hall -laitoksen edesmenneen esimiehen, sanat osoittavat, että tässä on menetelty aivan oikein. Hän antoi lausuntonsa jo ennen kuin käsikirjoituslöydöistä ilmeni, että Septuagintassa oli alun perin nimi Jehova. Hän sanoi: ”Mikäli tässä käännöksessä [Septuagintassa] sana [Jehova] olisi säilytetty tai siinä olisi edes käytetty Jehovan tilalla yhtä ja Adonain tilalla jotain toista kreikan sanaa, tämä käytäntö olisi epäilemättä säilynyt myös UT:ia koskevissa tutkielmissa ja keskusteluissa. Niinpä Herramme lainatessaan psalmia 110 olisi lauseen ’Herra sanoi minun herralleni’ asemesta voinut sanoa: ’Jehova sanoi Adonille.’ ”
Lähtien tältä pohjalta (joka on nyt osoittautunut todeksi) hän jatkaa: ”Olettakaamme, että joku kristitty oppinut kääntäisi kreikkalaista Testamenttia hepreaksi. Hänen olisi ??????-sanan jokaisen esiintymiskerran kohdalla harkittava, onko tekstiyhteydessä mitään sellaista, mikä osoittaisi sen todellisen heprealaisen vastineen. Tämän pulman eteen jouduttaisiin kaikissa kielissä, joille UT:ia käännettäisiin, jos arvonimen Jehova olisi annettu jäädä VT:iin [Septuaginta-käännökseen]. Heprealaiset kirjoitukset olisivat monissa kohdin oppaana: siellä missä ilmaus ’Herran enkeli’ esiintyy, tiedämme siis sanan Herra edustavan Jehovaa; ilmauksessa ’Herran sana’ päätyisimme VT:n antamaa mallia noudattaen samaan lopputulokseen, samoin arvonimen ’Herra Sebaot’ kohdalla. Toisaalta niissä kohdissa, joissa esiintyy ilmaus ’minun Herrani’ tai ’meidän Herramme’, meidän pitäisi tietää, että sana Jehova ei kävisi ja että olisi käytettävä sanoja Adonai tai Adoni.” (Synonyms of the Old Testament, 1897, s. 43.) Juuri tällaisin perustein on laadittu (aiemmin mainittuja) Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksiä, jotka sisältävät nimen Jehova.
Huomattavin esimerkki tässä suhteessa on kuitenkin Uuden maailman käännös, jota tässä teoksessa käytetään. Siinä Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa muodossa ”Jehova” 237 kertaa – hyvin perustein, kuten on osoitettu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Tämä huudahdus ”Ylistäkää Jahia!” (UM),..., osoittaa selvästi, ettei Jumalan nimi ollut jäänyt pois käytöstä.>tri P. Kahle sanoo: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa.>Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumalan nimi esiintyi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä Raamatun jäljennöksissä, sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa käsikirjoituksissa.>Koska Jeesus tuomitsi fariseusten perinteet (Mt 15:1–9), olisi erittäin epäjohdonmukaista päätellä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat antaneet fariseusten ajatusten (joita on esimerkiksi Mišnassa) ohjata itseään tässä asiassa.>Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä” (Joh 5:43); hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty”...>Kaiken tämän huomioon ottaen Jeesus varmasti käytti Jumalan nimeä Jehova lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia tai lukiessaan niistä otteita.>Ilmeisesti siitä syystä, että siihen aikaan, kun nuo jäljellä olevat käsikirjoitukset tehtiin (200-luvulta eteenpäin), apostolien ja opetuslasten kirjoitusten alkuperäistä tekstiä oli jo muutettu.>Siinä Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa muodossa ”Jehova” 237 kertaa – hyvin perustein, kuten on osoitettu.
>>Runollinen lyhentymä Korkeimman Jumalan nimestä Jehova (2Mo 15:1, 2). Tätä lyhentymää edustaa heprealaisen tetragrammin ???? (JHWH) ensimmäinen puolikas, ts. kirjaimet jod (?) ja he´ (?), heprealaisten aakkosten kymmenes ja viides kirjain. (Hepreassa kirjaimen he’ sisässä on piste (?), joka merkitsee, että h-kirjain ääntyy.)
Jah esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 50 kertaa, 26 kertaa yksinään ja 24 kertaa ilmauksessa ”halleluja”, joka on kirjaimellisesti käsky ”ylistäkää Jahia”. Jotkin suositut raamatunkäännökset jättävät kuitenkin yksinään esiintyvän ”Jahin” täysin pois (KR-92, KR-38, Dy, Mo, RS). Kuningas Jaakon käännös ja An American Translation käyttävät vain kerran muotoa ”Jah” (Ps 68:4). English Revised Version -käännöksessä se esiintyy kahdesti varsinaisessa tekstissä (Ps 68:4; 89:8), ja American Standard Version -käännöksessä se on kauttaaltaan korvattu lyhentämättömällä nimellä Jehova, mutta kahdessa viimeksi mainitussa käännöksessä tähän lyhyempään muotoon kiinnitetään huomiota alaviitteissä lähes joka kerta, kun se esiintyy. Uuden maailman käännöksessä kaikki 50 Jahin esiintymiskertaa on säilytetty lukijan nähtäväksi ja Rotherhamin Emphasised Bible -käännöksessä 49 niistä.
Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”Jah” esiintyy neljä kertaa ilmauksessa halleluja (Il 19:1, 3, 4, 6). Useimmissa suomalaisissa raamatunkäännöksissä tämä kreikkalainen ilmaus jätetään kääntämättä, mutta englanninkielisessä G. W. Waden käännöksessä sanotaan: ”Ylistäkäätte Jehovaa”, ja Uuden maailman käännöksessä lukee: ”Ylistäkää Jahia!”
”Jah” ei voinut olla Jumalan nimen alkuperäinen muoto, jota olisi ajallisesti käytetty ennen itse Tetragrammia. Lyhentämätön muoto Jehova esiintyy masoreettisessa tekstissä 1. Mooseksen kirjassa 165 kertaa, mutta lyhentymää käytetään ensimmäisen kerran vasta kuvailtaessa Egyptistä lähdön jälkeisiä tapahtumia (2Mo 15:2).
Yksitavuinen Jah yhdistetään tavallisesti voimakkaisiin tunteisiin, jotka liittyvät ylistykseen ja lauluun, rukouksiin ja hartaisiin pyyntöihin, ja se esiintyy yleensä silloin kun käsitellään voiton ja vapautuksen synnyttämää iloa tai kun tunnustetaan Jumalan väkevä käsi ja voima. Tällaisesta käytöstä on runsaasti esimerkkejä. Ilmaus ”Ylistäkää Jahia!” (halleluja) esiintyy Psalmien kirjassa doksologiana, ts. Jumalaa ylistävänä ilmauksena, ja ensimmäisen kerran sitä on käytetty psalmissa 104:35. Muissa psalmeissa se voi olla pelkästään psalmin alussa (Ps 111, 112), toisinaan psalmin sisällä (135:3), joskus vain lopussa (Ps 104, 105, 115–117), mutta usein sekä alussa että lopussa (Ps 106, 113, 135, 146–150). Ilmestyskirjassa taivaalliset olennot korostavat toistuvasti Jehovan ylistystään tällä ilmauksella (Il 19:1–6).
Loput kohdat, joissa ”Jah” esiintyy, heijastavat myös Jehovan ylistämistä lauluissa sekä hänelle esitetyissä anomuksissa. Mooses esitti vapautuslaulun (2Mo 15:2). Jesajan muistiinmerkinnöissä saadaan aikaan kaksinkertainen korostus yhdistämällä molemmat nimet muodoksi ”Jah Jehova” (Jes 12:2; 26:4). Kun Hiskia oli ihmeen välityksellä parantunut oltuaan lähellä kuolemaa, hän puki riemunsa runon muotoon ja ilmaisi siinä voimakkaita tunteitaan toistamalla sanan Jah (Jes 38:9, 11). Kuolleet, jotka eivät voi ylistää Jahia, ovat niiden vastakohta, jotka ovat päättäneet elää elämänsä häntä ylistäen (Ps 115:17, 18; 118:17–19). Joissakin psalmeissa esitetään myös harras arvostus vapautuksen, suojeluksen ja oikaisun johdosta (Ps 94:12; 118:5, 14).
Onko tapanasi vastata viesteihin asiaan varsinaisesti liittymättömillä lainauksilla joistain kirjoista?
Mitä ajat tällaisella takaa?
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin!!!
Uuden Maailman käännöksestä on nimenomaan jätetty Jehova sana 237 kertaa pois. Ei siis lisätty.
Jos nämä 237 kertaa olisi oikeasti lisätty korvaamaan Kyrios sanaa niin se todistaisi aukottomasti, että Jehova on Kristus.
Jos te esitätte faktoja niin tarkistakaa niiden alkuperä ja sen lisäksi älkää sotkeko asia niin, että musta muuttu valkoiseksi.
.."ilmeisesti" ei ole muuta kuin arvailuja.
Tosiasia on että varhaiskristityt keskittyivät nimeen:JEESUS!
Juutalaisilla ei ollut ennen ajanlskumme alkua eikä sen jälkeen muuta kuin JHVH,mutta Jeesuksen seuraajilla oli vain nimi:Jeesus!
Siksi Hänen nimessään me rukoilemme ja Hänet on annettu meille jumalaksi."Minun Herrani ja jumalani".Ei kaikkivaltias Jumala vaan Välimiehemme,jota voimme kutsua jumalaksemme.
Jeesus tietenkin rukoili Isäänsä!Ketä Hän muuten olisi rukoillut?Gabrieliako?
Emme voi ottaa joka asiassa Jeesuksen toimintaa esimerkiksemme.
Mutta Hän on meidän välimiehemme ja voimme jopa rukoilla Häntä!
Kun rosvo tulee yöllä kimppuumme ja uhkaa meitä puukolla,mitä voit tehdä?
Huuda:"Jeesus auta"!Rosvo pakenee hetkessä.(On kokemuksia).
kun gorilla hyökkää kimppuusi