Laitan tämän aloituksen palstan naiskirjoittajille silläkin uhalla, että tästä syntyy hirvittävä meteli.
Tarkoitus ei ole syyllistää miehiä, se sanottakoon nyt heti kättelyssä. Tarkoitus on kartoittaa todellisuutta, missä me naiset elämme. Itse aloin miettimään tätä asiaa, kun selailin tuota yhtä viestiketjua. Järkytyksekseni en edes muista, montako väkivaltaista miestä olen tavannut tai joutunut jotenkin heidän kanssaan tekemisiin.
Toivon sydämestäni, että tämä ketju pysyisi mahdollisimman maltillisena ja ettei niitä naisia alettaisi syyllistää, jotka kertovat kokemuksistaan. Jos et halua käyttää vakionimimerkkiäsi, niin kirjoita jollain muulla.
Itse kirjoittelen oman vastaukseni myöhemmin.
Tarkoitus ei ole syyllistää miehiä, se sanottakoon nyt heti kättelyssä. Tarkoitus on kartoittaa todellisuutta, missä me naiset elämme. Itse aloin miettimään tätä asiaa, kun selailin tuota yhtä viestiketjua. Järkytyksekseni en edes muista, montako väkivaltaista miestä olen tavannut tai joutunut jotenkin heidän kanssaan tekemisiin.
Toivon sydämestäni, että tämä ketju pysyisi mahdollisimman maltillisena ja ettei niitä naisia alettaisi syyllistää, jotka kertovat kokemuksistaan. Jos et halua käyttää vakionimimerkkiäsi, niin kirjoita jollain muulla.
Itse kirjoittelen oman vastaukseni myöhemmin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
ja oli tosi paha.
Vein häneltä 20 vuotta sitten naisen, jonka
kanssa olen siitä lähtien elänyt.
Jutut ja todisteet hänen pahuudestaan olen kuullut vaimoltani.
Lapsuudessani oli väkivaltaisia miehiä naapurustossa ainakin 6, 1 miesopettaja koulussa, omassa läpisuvussani 1, melkein murrosikään saakka pojat koulussa (vain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) ja nuorena naisena väkivaltakokemuksia oli paljon, lähinnä liittyen miesten seksuaaliseen painostukseen. Nyt aikuisemmalla iällä olen tavannut muutamia väkivaltaisia miehiä myyjissä, joka sinällään on aivan uskomatonta. Ja tasaisen toistuvasti vieraita väkivaltaisesti käyttäytyviä miespuolisia henkilöitä päivittäisillä työmatkoilla ja käydessäni ostoksilla.
Eli suoraan sanoan, väkivaltaisia miehiä on erittäin paljon. Häiritsevästi.
Mutta tottakai heitä on vain pieni vähemmistö verrattuna normaalimiehiin, mutta heidän vaikutuksensa on paljon suurempi kuin tavallisen miehen. Eikä minua lapsuuden jälkeen kukaan ole pahemmin koskaan pahoinpidellyt, sillä olen aina poistunut tilanteesta vähin äänin.
suosittelen että menet psykiatrin puheille kertomaan vainoharhoistasi...
Olen tuntenut useamman kun yhden väkivaltaisen suomalaisen miehen. Yhden hyvän ystävän exmies mukiloin vaimonsa humalapäissään sairaalakuntoon monta kertaa. Eron jälkeen hän seuraavan vaimokkeensa tappoi mukiloimalla hengiltä. Nukkui yönsä ruumiin vieressä ja aamulla humalapäänsä selvenneenä kutsui itse poliisit. 10 vuoden tuomio ja karkoitus Ruotsista. Toinen erittäin kierosti viisas, haki eron vaimostaan ja sai huoltajuuden lapsiin kun hänellä oli parempi taloudellinen tilanne. Hän muutti toiselle puolelle maata että äiti ei tavannut lapsiaan pitkiin aikoihin. Ensimäisen kerran lapset tavatessaan he pelkäsivät äitiään. Äiti teki itsemurhan muutaman vuoden jälkeen. Täällä Suomessa olen tutustunut moniin perheisiin joissa on väkivaltainen mies. Tosi väkivaltainen mies ei lyö pikaistuksissaan kerran nyrkillä. Tosi väkivaltainen mies piinaa hulluuteen asti niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Alistaa naisen ensin henkisesti ja käyttää sitten ruumiillista väkivaltaa varmistaakseen että ihminen on tosiaan ansassa. Väkivaltaiset miehet valitsevat uhrinsa juuri luonteen perusteella. Alistuvat, kiltit ja kiltit luonteet on helppoja uhreja. Tunsin ihmisen jonka piti laittaa illalla miehen hammasharjalle hammastahna valmiiksi aamuksi ettei hän suuttuisi. Ja näitä uhrien kertomia juttuja on mitä uskomattomampia. Tosin olen tavannut kyllä naisiakin jotka osaavat olla oikeita terroristeja henkisesti, harvemmin ruumiillisesti.
Olet asettanut "väkivaltaisuuden" riman niin alhaalle että tottahan tuolla laskutavalla määrä kasvaa aivan hurjaksi. Joku koulupoikien nahistelu taikka seksuaalinen painostus tai sellaiseksi tulkittu ei ole sellaista toimintaa, jota tarkoitetaan kun puhutaan _väkivaltaisuudesta_.
Koulupoikien nahistelu on luonnollista, mutta ne pojat, josta puhuin olivat ihan oikeasti väkivaltaisia ja rääkkäsivät tyttöoppilaita sekä henkisesti että fyysisesti ja luulenpa, että miesopettaja oli heidän esikuvansa, joka harrasti samaa. Vain muutama poika luokalla oli sellainen, joka jäi näistä väkivaltatilanteista sivuun.
Seksuaalinen pakottaminen/painostaminen on ollut esillä täällä ennenkin. Nyt en todellakaan tarkoita mitään seksijankkausta tyyliin "anna ny", vaan ihan oikeaa käsiksi käymistä ja vapaudenriistoa.
Minulla ei ole mitään syytä liioitella kokemuksiani. Pikemminkin päinvastoin. Olen liiallinen optimisti ja pyrin näkemään asiat paremmassa valossa kuin ne monen muun mielestä ovat.
Minä myös seurasin läheltä erästä perhehelvettiä, joka ei onneksi ehtinyt päättymään mihinkään kauheuksiin. Vanhoilla päivillään vaimo otti miehestään eron, eikä miehen ylpeys ja fyysinen kunto enää antanut mahdollisuutta lähteä vaimon perään. Onneksi.
Nuo kertomasi tapaukset ovat todella ikävää luettavaa ja sitä on varmasti ollut tuskallista seurata. Olen aina sanonut naisille, että älkää kasvattako tytöistänne liian kilttejä ja miellytämisen haluisia.
Eräs perhetuttu mies on myös väkivaltainen. Jopa siinä määrin, että on käynyt muutama vuosi sitten käteeni kiinni.
ihanko kädestä otti kiinni, tervehtiäkseen kenties käsipäivää...
Että sellaanen käspäivää! :(
taisit keksiä koko jutun
Oletko varma ettei se vain ollut hellyydenosoitus ja sinä hieman ylireagoit täysin uudenlaisessa tilanteessa?
Täällä nauretaan vaan miesten väkivaltaisuudelle. Pitäisikö minunkin sitten vaan nauraa, kun seuraava hakemalla haettu lööppijuttu naisen väkivaltaisuudesta tuodaan tänne?
Minua ei olekaan koskaan ennen hellitty arville!
minä en ole arvi.
19 ensimmäisen elinvuoden aikana en yhtäkään.4 ensimmäisestä vuodesta minulla ei kyllä ole muistikuvia.
Kannattas varmaan niiden hakatuiksi tulleitten kurkata peiliin ja miettiä miksi.
Kiltti nainen tulee hakatuksi ja yrittää olla seuraavassa suhteessa aina vaan kiltimpi. Se on kuule älyttömän vaikeaa pois opetella kiltteydestä. Vasta siinä 40 ikävuoden jälkeen minäkin...
Se on tosi toisinaan. Ystäväni, joka vihdoin otti eron humalapäissään hakkaavasta miehestään, kertoi. Muutaman vuoden eron jälkeen exmies tuli oven taa ja pyysí päästä sisään. Ystäväni oli erossa ollessaan saanut niin paljon rohkeutta takaisin että käytti väkivaltaa ja potkaisi miestä jalkaan. Ihmeissään hän kertoi että miehellä oli ollut kyyneleet silmissä. " Ei varmaan ollut ihme että sain kerta toisensa jälkeen turpiini kun uikutin aina että...älä lyö. Varmaankin sitä miestä on suunnattomasti ärsyttänyt kun olin niin nynnerö..? Olisiko näin?
Jos luopuu kiltteydestä niin ei tarvitse luopua hyvyydestä. Mitä kilttiä on olla jonkun nyrkkeilysäkkinä? Väkivaltaiselle miehelle on hyväksi, että sitä vastustaa, mutta ei silti tarvitse alkaa itse hirviöksi, puolustautuminen on hyvä asia. Jos joku tekee pahaa, niin sille ihmiselle on hyväksi, että sen laittaa vastuuseen teostaan. Voi sitä silti antaa myös anteeksi.
Minulla on kaksi tyttöä ja sanon heille aina, että teidän täytyy olla kilttejä pojille. Olen huomannut, että ainakin meidän koulussa tyttöjen kulttuuriin kuuluu aika törkeä poikien ivaaminen.
Toinen tytöistäni on aika vahva ja vilkas, ja hän joutuu helposti tappeluun poikien kanssa. PÄiväkodissa tädit eivät koskaan menneet keskeyttämään tappelua, jos näkivät, että Anita oli tappelussa voitolla. He vain ihailivat Anitaa, kun tämä pisti poikia turpaan. POika parat, heille ei ollut mitään mahdollisuutta itkeä kenellekään, että heitä lyötiin. Kotonakin heille varmasti vain naurettiin, jos kertoivat, miten kävi. Itsekin olin nuorena idiootti ja pidin suurena saavutuksena sitä, että sain aviomieheni pelkäämään itseäni niin, että hän kavahti ja perääntyi kun vain astuin vihaisena kohti. Mun olisi pitänyt vain hävetä, että harrastin nyrkkeilyä ja käytin taitojani läheisen ihmisen alistamiseen. Jos joku on väkivaltainen, niin paras keino lopettaa on kielto, siis jyrkkä kielto. Voihan sitä ymmärtää... että jollakin on muka vaikeaa... mutta minä olen sitä mieltä, että nyrkinheiluttaja pitää vain saada keinolla millä hyvänsä kuriin. Se on hyvyyttä, että estää lähimmäistään tekemästä pahaa. Ei se, että alistuu pahanteon kohteeksi. Toisen posken voi kääntää viholliselle, mutta ei lähimmäiselle.
En kiellä tekstisi järjellisyyttä ollenkaan. Noinhan sitä pitäisi toimia. Mutta kun kiltille ihmiselle on iskostettu sellainen asia, että toisen ihmisen vastustaminen, oman mielipiteen esille tuominen on melkeinpä rikollista ja pahaa. Ja kun lyöjä antaa vielä ymmärtää, että kiltti on itse ansainnut lyömisen, niin kiltti olisi vastustaessaan lyöjää jo kaksinkertaisesti paha. Vaatii valtavasti voimaa nousta lyöjää vastaan sanomaan, ettei olekaan ansainnut lyömistä. Ja että vielä kaiken lisäksi määrittelisi mitä toinen saa tehdä ja mitä ei. (Siis et saa lyödä.) Se vaatii kasvua ulos kiltteyden umpiosta, tosiasioiden näkemistä ihan uudessa valossa ja ymmärrystä omasta itsemääräämisoikeudestaan. Se on kiltin tytön kohtaloa ja tuo tyttäresi poikien rökitys on taas aivan toisen tyyppisen tytöt toimintaa.
Yleensä ne "kiltit" naiset tekevät käytöksellään miehensä mustasukkaseksi.
Niin, miehet ei yleensä siedä pettämistä ja sitä jotku naiset ei tunnu käsittävän.
Minun kokemuksellani miestä ärsyttää enemmän jos lyö takaisin, vaikka vain vähäsenkin, siinä tulee silloin itse vain hakatuksi enemmän.
"Minulla on kaksi tyttöä ja sanon heille aina, että teidän täytyy olla kilttejä pojille."
Ohoh, olisi minun mielestäni ihan kiva jos opettaisi tytöt olemaan kilttejä sekä tytöille, että pojille.
Vähän pistää korvaan tuo `ole kiltti pojalle`, kun itsekin taas sanot, että "väkivaltaiselle miehelle on hyväksi, että sitä vastustaa." Kai nyt hyvänen aika opetat heitä olemaan kilttejä myös tytöille.
Omasta kokemuksesta tiedän että väkivaltaisen miehen vastustaminen lisää miehen väkivaltaisuutta, valitettavasti.
Tuo syyllistämisväkivalta on vakava ja vaikea. Kun kuvailin omaa uhoiluani ja tyttäreni tappelua päiväkodin pihalla, niin kirjoitin todella jostain ihan muusta kuin siitä väkivallasta mistä sinä kirjoitat. Tiedän siitä syyllistämisestäkin jotain, en vain ajattele sitä paljoa enää. NO - ajattelen nyt - Minua on syyllistetty lapsuudenkodissa, ja kun muistelen sitä, niin tunnen taas sen vanhan syyllisyyden, vaikka siitä on jo 20 vuotta kun lähdin kotoa. Minä muistan tuon syyllisyyden tunteen, että on muka tehnyt toiselle jotakin niin pahaa, että on saanut tämän hyvän ihmisen hakkaamaan itseään. Kun on kunnolla alistettu niin toisen väkivalta tuntuu vain olevan viaton reaktio siitä, että hänelle on itse tehnyt hirveyksiä, ja hän vain hakkaamalla osoittaa sitä kärsimystään. Eli hakkaajalta pitää pyytää anteeksi. Siis se oli äitini. Nuorena pelkäsin kaikkia naisia ja uhoilin miehille, sitten aloin vihata naisia ja puolustaa miehiä, ja nyt en voi naisia pelätä enkä vihata, koska itsellä on tyttäriä. En voi olla enää ulkopuolinen. Koeta sinäkin selvitä menneestä! Elämä voi tulla ihan hyväksi, vaikka entisestä ei koskaan täysin pääsisikään.
Tässä ollaan käytetty sanaa kiltti sillä tapaa, että se on sama kuin hakkaamiseen alistuminen. Minun tytöt ei tiedä siitä mitään. He ymmärtävät 'ole kiltti' siten, että 'älä ole ilkeä'. Tytöt kun helposti luulee, että pojille saa sanoa mitä tahansa, koska pojat ei näytä tunteitaan. Olen selittänyt tytöille, että pojat ovat ihan yhtä herkkiä kuin tytötkin ja loukkaantuvat samalla tavalla, vaikka eivät sitä näyttäiskään. Mutta siis - tämä menee vähän aiheen vierestä. Yritin kirjoittaa siitä, että on hyvyyttä kieltää toista olemasta paha. Siis se ei ole hyvä, että antaa toisen tehdä itselleen pahaa.
voi vastustaa muutenkin kuin lyömällä takaisin. Se on vaarallista. Alistumatta jättäminen on jo vastustamista. Voi tehdä joitakin konkreettisia päätöksiä, jotka on seuraus siitä hakkaamisesta. Toimia jollakin tapaa. Jos ei itse kykene, niin voi aloittaa sillä tapaa, että hakee apua muualta. Jos ei tahdo tai uskalla viedä asiaa ihan poliisille, niin voi yrittää muuta. On noita auttavia järjestöjä, jotka tuntee tilanteet, eivätkä ole mitään höpöhöpöpsykologeja, vaan osaavat oikeasti auttaa pääsemään eroon hakkaavasta miehestä.
ole tavannut yhtään. Ja yli 50 vee jo kuljettu...
No isä yritti jonkinlaista henkistä väkivaltaa humalassa ollessaan äitiin nähden (määräilyä, uhkilua,) mutta eipä sitä kannata juuri mainita, ei maininnut äitikään. Pisti vain ukon kuriin.
Paljon tosin olen ihmisiä eläissäni tavannut, vaan ihmettelen kovin, että ei ole eteeni sattunut. Hiukan epäilen, että ei niitä (väkivaltaisia miehiä siis) loppujen lopuksi niin kamalan paljon ole kuitenkaan.
Jotenkin jotkut vain (ilmeisesti?) vetävät puoleensa kyseistä tyyppiä. En nyt kommentoi tästä sen enempää...
nyt tämä väkiv.keräävä nainen pysty valitsemaan koko kylää sen mukaan onko siellä väkivaltaisia miehiä vai ei??? Ja naapureitaan?
eräs syy siihen, löytyykö ympäriltä vakivaltaisia miehiä, voi olla myös tulkintaerot.
Olen minäkin nähnyt, kun naapurin mies huiski jollakin letkunpätkällä ympäriinsä (tähtäsi koiraa, ei osunnu) ja kirosi niin maan perusteellisesti. Pihalle oli eksynyt irrallaan oleva koira, ja mies sitä ei suvainnut.
En silti olettanut, että mies on siis väkivaltainen. Joku toinen ehkä olettaisi.
Samoin toisesta naapurista kuuluu varsinkin juhlapyhien aattoina karmeata älämölöä. Koska rouva ei koskaan näytä piestyltä, eikä apua anovalta, niin oletan, että tilanne on heillä kuitenkin tasapainossa. Saattaa olla, että kansalaisvelvollisuuksiini kuuluisi mennä ottamaan asiasta tarkemmin selvää.
Isästänihän jo kerroinkin.
Ja voisinhan minä syyttää erästä työtoverianikin väkivaltaiseksi, kun se uhkasi isoon ääneen (julkisesti, kahvihuoneessa!) minut piestä. Vaan minusta siltä vain meinasi mennä hermot, ja minusta se oli -ja on- jotenkin säälittävä ihminen.
Ihminen varmaan voi tulkita ympärillän näkemiään asioita kovin monella eri tavalla: jos jostain syystä pitää päämääränään ja tavoitteenaan löytää väkivaltaisia miehiä, niin silloin niitä löytää.
Saman ilmiön voi muistaa (olettaisin useimpien "lapsellisten" naisten allekirjoittavan tämän): silloin kun tulee aika, että alkaa itse haluta lasta, niin koko maailma näyttää olevan täynnä raskaana olevia naisia. Siis lähestulkoon kaikki muut paitsi minä odottavat vauvaa... Kuulostako tutulta?
Vanha sanonta, että "poissa silmistä, poissa sydämestä" toimii myös toisinpäin. Se mikä on sydämessä, sen näkee myös silmillään.
Ei minulla kyllä ole minkäänlaista `halua` etsiä väkivaltaisia miehiä. Miksi olisi??
Useimmat tietämäni tapaukset ovat naisten itsensä kertomia, eli vaikka tytär isänsä, koko kylän kertovan nykyisen pankinjohtajan miehestä.
Yhtä miestä olen pelännyt. Yleensä miehet ovat pelänneet minua, koska itse olen ollut väkivaltainen. No - naisia en ole koskaan lyönyt, mutta joitakin miehiä kyllä. Mutta kadun sitä, että olen riehunut joskus liikaa. Olin nuori ja ajattelin, että se on hienoa, että osaa lyödä hyvin ja on pelottava miehille.
Yhden väkivaltaisen miehen kanssa olen elänyt.
Kapakassa olen moneen törmännyt. Katsellut sivusta heidän riehumistaan tyttöystäviään kohtaan.
Työssä olen kerran joutunut pahoinpitelyn kohteeksi.
Joten, onhan noita...
Minua kiinnostaa tuo kohta `työssä olen joutunut pahoinpitelyn kohteeksi` erityisesti, sillä minäkin olen kerran, lievästi, mutta kuitenkin.
Voitkohan kertoa mikä siinä mahtoi olla `syynä`?
Tavannut, kohdannut elämässään yleensä.
Mies ei tykännyt, kun heitin hänet ulos.
Eli, jouduin "ohjaamaan" hänet ovesta ulos, kun käyttäytyi häiritsevästi asiakkaita kohtaan. Mottas minua sitten suuttuessaan.
Muistinkin että olit siellä myös töissä. Minut kun heitti kumoon mies, joka ei tykännyt siitä kun osasin yhden homman paremmin, mistä sillä ei ollut hajuakaan.
Mutta se oli harvinaisen pässimäinen mies.
Minä olen joutunut lapsena oman äitini taholta sellaisen henkisen väkivallan kohteeksi ettei sitä ymmärrä kukaan, ei edes äiti itse, näin jälkeenpäin ihmettelen miksi minusta tuli edes puoliksi niin kunnollinen kuin olen. Äitillä oli vaikeaa aikaa eron jälkeen ja minuun "isän poikaan" oli helppo heijastaa näitä tuntemuksia jopa käskemällä isoveljen hakkaamaan minut silloin kunnei itse enää siihen kyennyt, joskus jopa aiheestakin käski mutta se tosiaan olin aina minä jota sai rankaista fyysisesti, ei muita "äidin poikia". Isän taholta en koskaan kokenut mitään suuria vääryyksiä vaikka fyysisesti väliin kurittikin, aivan aiheesta tosin.
Tänä päivänä olen veljeksistä vahvin ja reilu parikymppinen mies, mutta KERTAAKAAN en ole kostanut vääryyksiä veljille tai äidilleni, äidin kanssa olen nykyään niin hyvä kaveri kuin vain olla ja voi, ymmärrän että meillä kaikilla oli vaikeat ajat ja se heijastui suoraan meidän kaikkien käytöksessä. Olen tässä miettinyt että johtuukohan tämä minun vaikea luonne juuri tästä, olen vähän epäonnistunut luomaan kunnollista ihmissuhdetta. Tai on eräs asia jonka olen kostanut äidilleni, se on se etten käy hänen vanhempiensa(mummulassa) tykönä juuri lainkaan vaikka äiti usein sitä vaikeana pyytääkin.
Että näin kaikkien anteeksiantojen jälkeen suorastaan *vituttaa* lukea näitä juttuja etteikö muka naisissa koskaan olisi mitään vikaa tai vaikka olisikin niin se kaikki johtuu välillisesti miehistä. Osaa näistä naisista voisi kyllä sanoa jopa lapsellisiksi valittajiksi. Onkohan näillä kaikilla edes mitään omaa kokemusta aiheesta.
Esim. omalla puolisollani oli ankara ja lapsiaan jopa väärin kohteleva äiti ja erittäin mukava isä. Mutta näiden vanhempien elämä kietoutui toisiinsa siten, että osittain heidän käytöksensä oli heijastusta heidän keskinäisestä suhteestaan. He olivat sillä tavoin epäsopiva pariskunta, että molempien ikävät luonteenpiirteet vain vahvistuivat yhteiselämästä. Lapsethan siinä sivussa kärsivät, kuka enemmän kuka vähemmän persoonallisista ominaisuuksistaan riippuen.
Ei täällä kukaan feministi kiellä, etteikö nainen voi olla paha ja ilkeä. Voi olla. Voi olla helvetin paha ja helvetin ilkeä. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että niin paljon esiintyy miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Siitä puhuminen ei vähennä tai tee tyhjäksi sinun kokemustasi. Mutta sinulla ei ole mitään oikeutta vähätellä myöskään naisten kokemuksia ja väittää heitä lapsellisiksi valittajiksi.
Ja sinulla oikeus vähätellä naisen/naisten tekemää henkistä- ja fyysistäväkivaltaa?
Hyvää päivää.
Joo: nainen=hyvä ja mies=paha
Logiikka on epätosi!
En tiedä missä kohden raja menee ja millä tavalla minun itseni olisi pitänyt olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta kerron mitkä tiedän. Nyt kun on miettinyt, niin lisää väkivaltaisia miehiä tulee kokoajan mieleen.
Kahdessa omassa suhteessa on ollut väkivaltainen mies.
Kaksi työkaveria on kertonut isän hakanneen äitiä.
Yksi samassa työpaikassa ollut nainen kertoi korjauttavansa leukaluunsa, koska exmies oli lyönyt häntä.
Miehen siskon mies on väkivaltainen, koko suku tietää ja kertoo kuinka kauhea mies on välillä.
Nyk. pankinjohtajan exmies oli juoppo ja väkivaltainen, ja äitinikin sanoi, että nyt onneksi pääsi eroon miehestään.
Yksi mies meni tosi vanhan naisen kanssa naimisiin ja sitoi ja tuskin antoi ruokaa tälle. Tästä oli lehdissäkin.(samasta sivukylästä kuin minä)
Kaksi veljestä ovat pikkukaupungin kauhu, ammuskelleet ja puukottaneet, välillä ovat linnassa(kaikki tietävät).
Ystäväni, joka teki itsemurhan, tuli pahoinpidellyksi isänsä taholta remmillä yms., sekä inssimiehensä taholta (itse kertonut miehestään, naapurit tiesivät jo lapsuudessa tapahtuneen väkivallan kotona).
Jatkan kun/jos muistan lisää.
Jos taas otetaan samat kriteerit kuin palstalla on esitetty naisten väkivaltaisuudeksi,(töniminen,läpsäisy ym. tosi lievät) niin sitten lisääntyy tosi paljon. Minusta samat kriteerit pitäisi olla molemmilla.
Kertomani ovat kuitenkin miehiä, joiden väkivalta on jatkuvaa ja näihin liittyy myös henkinen väkivalta.
Sä sitten ajattelit kertoo kaikki iltapäivälehtien lööppejä myöten tässä sun vastauksessa, voi ristus tota rutinaa.
Ei niitä ole lööpeistä otettu. Ainoastaan näitä kahta veljestä en tunne. En varmaan liiku samoissa piireissä..
Tiedät itsekin, että naisten väkivaltaisuudesta otetaan tänne esimerkit iltapäivälehtien lööpeistä.
Niin unohtui: Aika lähellä asui pariskunta, molemmat joivat, poliisit kävivät heillä aika usein, nainen joutui ainakin kerran sairaalaankin miehen pahoinpitelystä. Asiasta kyllä haluttiin vaieta.
Tämäkään ei ole mistään lööpistä. Tunsin miehen koska poikkesi joskus meidän pihassakin, nyt vaimo saa asua yksin rauhassa, koska mies on kuollut, koko talo hiljeni, enää sieltä ei kuulu mitään.
Niin ja työpaikalla se mies, joka ei kestänyt sitä, että nainen osaa, joten täytyi vähän opettaa minua. Varsinainen rääväsuu pässi.
Niin ja ala-asteella yksi poika löi minua niin lujaa mahaan, että siinä vaan vähän aikaa hammasta purin, etten näyttäisi kuinka se sattui. Meillä oli joku kivenheittokilpailu menossa. Tuo ei kuitenkaan ollut jatkuvaa. Ei tullut mieleen lyödä takaisin.
niin helkutin kiva, kun otat miesten väkivaltaisuuden noin vakavasti.
Mä otan sen yhtä vakavasti ku sä nämä naisten tekemät vääryydet.
Vaikka kuinka mietin en tunne yhtään yhtä väkivaltaista naista.
Yhtään väkivaltaista miestä en ole tavannut. Sen sijaan eräs kaverini(mies) oli muutaman kuukauden tapaillut naista, joka osoittautui lopulta aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Ymmärrettävistä syistä tapailu loppui. Eivät miehet pelkästään ole väkivaltaisia. Yhtälailla meistä naisistakin löytyy aggressiivisuutta, vaikkei niin usein kuin miehistä.
oli puhe väkivaltaisista miestä, ainoastaan. Tehotyttökin sanoi kertovansa väkivaltaisesta naisesta, koska aloituksena oli `naisten väkivaltainen käytös`.
Tässä siis samoin vastataan vain miesten väkivaltaisesta käytöksestä.
Että kymmenkunta.
Johdatteleva kysymys:
Olettehan kohdanneet väkivaltaa miesten taholta? Olettehan?
Vastaaja empii... Eee... "Kyllä!" (Huh! Täpärällä oli..)
Haluttu "tulos" näin saavutettu ja aika vetää johtopäätös: "Kaikki miehet väkivaltaisia!" "Tutkittu juttu!"
Eiks jeh? ;)
Mitenkään vähättelemättä, mutta myöskään liioittelematta väkivaltaistakäytöstä, pitää muistaa että on kysymyksessä rikos ja rikoslain alainen asia. Väkivaltaisen käytöksen kohteeksi joutunut voi nostaa syytteen tai olla nostamatta. Jos tapauksesta on jäänyt traumoja on syytä hakeutua hoitoon. Sukupuolen mukaan (miesten) leimaamista (väkivaltaiseksi) se ei tee oikeaksi eikä oikeuta siihen.
Pahin tapaus oli tappo; erään lähistöllä olevan ravintolan vahtimestari tappoi kirveellä toisen miehen riidan päätteeksi. Kolme lasta jäi isättömäksi. Koluajoilta muistuu mieleen tarkkiksen pojat, joiden hupina oli työntää muita roskalaatikoihin. Erään tuttuni poikaystävä mottasi hältä hampaan poikki..jne..että onhan näitä tapauksia, kun oikein rupeaa muistelemaan.
Isä myös, mutta sitähän ei lasketa tai sitä ei saisi ainakaan mainita.
Tabu
Itseäni kohtaan on mieshenkilö vuosia sitten tehnyt fyysistä väkivaltaa. Heitä oli kaksi, toinen täysin tuntematon!
Jos aiheeseen sisältyy myös miehinen väkivaltaisuus, jota on nähnyt ja jota on ollut todistamassa (sivullisena, mutta vaarassa itsekin joutua fyysisen aggression kohteeksi), niin tilanteiden lukumäärää ei tähän hätään pysty edes laskemaan. Viimeksi muutama päivä sitten huumehörhö metrossa. Ai, miksi änkeän metroihin? Miksen tyydy Rollsroyceeni ja kuskiini? Ai, miksi asun seudulla, jossa on väkivaltaa? Miksen muuta hienostoalueelle, jossa ei koskaan tapeta ketään?